Kasvilääkintä eläinlääketieteessä

18.2.2019

Ihmiset ovat vuosisatojen ajan käyttäneet hyödyksi kasveja erilaisten sairauksien ja vaivojen hoidossa. Fytoterapia, eli kasvilääkintä, tarkoittaa terveyden tai sairauksien hoitoa lääkekasveilla tai niistä valmistetuilla valmisteilla. Kasvilääkintää ei käytetä ainoastaan ihmisten hoitamiseen, vaan sitä voidaan käyttää myös tukitoimintona erinäisten eläinten terveysongelmien hoidossa.

Kasvilääkintä eläinlääketieteessä

Kasveilla tiedetään olevan monia terveydelle edullisia vaikutuksia. Ihmiset huomasivat jo tuhansia vuosia sitten kasveilla olevan voima parantaa haavoja ja hoitaa yleisiä tauteja. Jopa eläimet käyttävät kasveja vaistomaisesti aiheuttaakseen kehossaan tiettyjä efektejä. Hyvä esimerkki on elimistöään ruohon syönnillä puhdistava koira.

Kasvilääkintä ei ole erityisen yleistä eläinlääketieteessä, mutta fytoterapian käyttö eläinten hoitamisessa on lisääntymässä – etenkin sellaisten omistajien keskuudessa, jotka syöttävät lemmikilleen luonnollista ruokaa.

Joissain tapauksissa kasvilääkinnän käyttö eläinlääketieteessä tarkoittaa pienen haavan hoitoa, mutta sitä sanotaan voitavan käyttää myös tukihoitona muun muassa sydämen, maksan ja kilpirauhasen toiminnan häiriöissä, korvatulehduksissa, hormonitoiminnan häiriöissä sekä monissa muissa sairauksissa. Tämän lisäksi kasvilääkintä voi helpottaa eläimen matkapahoinvointia ja paukkuarkuutta.

On muistettava, että lääkeyrttejä ei myydä lääkkeinä, vaan elintarvikkeina, ja ne ovat täydentävä hoitomuoto. Eläinlääkäriä tulee konsultoida aina ennen kasvipohjaisten rohtojen käyttämistä.

Kasvilääkinnän historia

Itämaisessa kulttuurissa hoitavien kasvien käyttö on hyvin yleistä, toisin kuin länsimaisessa kulttuurissa, missä länsimaisen lääketieteen hoidot ovat helposti saatavilla.

Kasvilääkintä eläinlääketieteessä

Ihminen on tutkinut kasveja ja niiden hyötyjä satojen vuosien ajan, ja osa länsimaisen lääketieteen periaatteista perustuu kasveihin. Esimerkiksi aspiriinin valmistamiseen käytettävää salisyylihappoa voidaan eristää muun muassa poppeleista, pajuista ja koivuista. Sydämen harvalyöntisyydessä sekä hermokaasu- ja torjunta-ainemyrkytyksissä lääkeaineena käytettävää atropiinia esiintyy useissa koisokasveissa.

Tutkijat ovat saaneet selville, että kasvin eri osilla voi olla erilaisia hoitavia vaikutuksia. Hoitavat ainesosat eivät siis tiivisty ainoastaan lehtiin tai oksiin, vaan tietyissä tapauksissa myös juuriin. Tämän vuoksi homeopaattisissa valmisteissa käytetään usein hyväksi koko kasvi.

On hyvä muistaa, että kasvilääkintä on kohtalaisen uusi käytäntö eläinlääketieteessä, eikä lääkeyrttien käytöstä eläimillä ole vielä paljon näyttöä.

Kasvilääkinnän edut eläinlääketieteessä

1. Vähemmän haitallinen elimistölle

Kasvilääkinnässä eläimen elimistö ei altistu kemiallisille komponenteille. Tämän lisäksi mahdolliset rohtojen tai hoitojen sivuvaikutukset ovat minimaaliset.

2. Monta käyttötapaa

Lääkeyrttejä voidaan antaa eläimelle monin tavoin; uutteiden ja siirappien käyttö sekä maserointi ovat tyypillisimmät metodit. Eläinlääketieteen ammattilainen valitsee sopivimman vaihtoehdon kullekin eläimelle.

3. Annostuksen hallinta

Kasvilääkintä mahdollistaa valmisteen annostelun eläimen piirteiden perusteella. Annostus on myös helppo tarkistaa hoidon aikana.

Koska kyseessä ovat yrtit, niitä voidaan yhdistää parempien tulosten aikaansaamiseksi, pelkäämättä yliannostusta tai myrkytystä. Monissa tapauksissa lääkkeiden yhdistämisellä on peruuttamattomia sivuvaikutuksia.

Kasvilääkintä eläinlääketieteessä

Asiantuntijat suosittelevat ruokkimaan lemmikkiä luonnollisella ravinnolla kasvilääkinnän parhaiden tulosten takaamiseksi. Tämä tarkoittaa teollisesti valmistetun ruoan korvaamista kotitekoisella ruoalla tai raakaravinnolla.