Koiran resurssiaggressiivisuus

Koiralle on luonnollista pitää kiinni saavutetuista eduista ja puolustaa omia resurssejaan, aivan kuten ihmisellekin. Vaikka jotkut koirat jakavatkin ongelmitta kaikki resurssit niin ihmisten kuin lajitovereidensakin kanssa, suurella osalla koirista on elämässään jokin asia, jonka ne kokevat niin arvokkaaksi, että sitä kannattaa puolustaa. Resurssien puolustamisen taustalla on pelko ja epävarmuus tärkeän asian menettämisestä. Koiran resurssiaggressiivisuus voi liittyä esimerkiksi tiettyyn leluun, makuupaikkaan tai ruokaan.

Vaikka resurssien puolustaminen onkin normaalia käytöstä, liiallisissa määrin se voi aiheuttaa ongelmia, sillä resurssejaan vartioiva koira voi olla arvaamaton ja esimerkiksi päätyä näykkäisemään ihmistä tai toista koiraa. Jos lemmikin resurssiaggressiivisuus hankaloittaa perheen elämää tai uhkaa ihmisten tai muiden eläinten turvallisuutta, on asiaan puututtava.

Mistä koiran resurssiaggressiivisuus johtuu?

Yleisen uskomuksen mukaan resurssiaggressiivisuus johtuu koiran halusta dominoida ja kiivetä arvojärjestyksessä ihmisen yläpuolelle. Tämä teoria on kuitenkin kumottu koirien käytöstä tutkivien asiantuntijoiden toimesta. Koirien keskinäisessä vuorovaikutuksessa pätee yleensä sääntö siitä, että resurssin hallussapitäjällä on oikeus puolustaa sitä. Koira ei siis havittele laumanjohtajan paikkaa, vaan yksinkertaisesti haluaa pitää arvokkaan asian itsellään.

Usein koira vartioi tiettyä resurssia kokiessaan olonsa epävarmaksi ja uhatuksi. Joissain tapauksissa koira on oppinut, että siltä voidaan viedä ruoka tai lelu pois milloin tahansa. Usein kuulee sanottavan, että pentua täytyy opettaa sietämään sitä, että siltä viedään ruoka pois sen syödessä, mutta tämä itse asiassa vain vahvistaa resurssiaggressiivisuutta. Toisinaan koira on oppinut ei-toivotun käytöksen jo kasvattajan luona. Yhden teorian mukaan resurssiaggressiivisuus on jossain määrin perinnöllistä.

Miten koiran resurssiaggressiivisuus ilmenee?

Jos koira kokee, että sille tärkeä esine uhataan ottaa siltä pois, se varoittaa uhkaajaa asteittain. Se aloittaa lievillä eleillä yrittäen viestiä, että haluaa ihmisen tai toisen koiran pysyvän loitolla. Tällaisia eleitä ovat muun muassa esineen muualle vieminen tai sen yllä seisominen, pään laskeminen tai poispäin kääntäminen, huulten lipominen, paikalleen jähmettyminen, tuijottaminen sekä syömisen tai pureskelemisen lopettaminen.

Jos varoittavat eleet eivät saa aikaan haluttua lopputulosta, koira voi yrittää tehdä viestinsä ymmärretyksi näyttämällä hampaansa tai murisemalla. Tämän jälkeen se saattaa näykkäistä tai puraista. Jos koira oppii ajan saatossa, että lievät eleet eivät toimi, se saattaa lopulta siirtyä suoraan murisemiseen tai puremiseen ilman ennakkovaroituksia.

Milloin resurssiaggressiivisuuteen täytyy puuttua?

Vaikka resurssien suojeleminen onkin koiralta normaalia käytöstä, se saattaa joissain tapauksissa muuttua ongelmaksi. Ei ole normaalia, että omaa koiraa joutuu varomaan, eikä kenenkään pitäisi elää tilanteessa, jossa joutuu pelkäämään purruksi tulemista. Jos koiran käytös hankaloittaa perheen ihmisten tai muiden lemmikkien elämää tai vaarantaa muiden turvallisuuden, on siihen puututtava.

Aivan ensimmäisenä koira kannattaa viedä eläinlääkärin tarkistettavaksi siltä varalta, että aggressiivisen käytöksen taustalla on sairaus tai kipu. Tämän jälkeen on hyvä ottaa yhteyttä käytösneuvojaan tai ongelmakoirien kouluttamiseen perehtyneeseen ammattilaiseen. Vaikka ongelman voikin pyrkiä ratkaisemaan myös itse, ulkopuolinen apu on usein hyödyksi, sillä jokainen koira on oma yksilönsä, eivätkä yleiset neuvot välttämättä auta selättämään ongelmaa.