Zoonoosit ja hyönteiset

Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Samuel Sanchez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Vaikka moni pitääkin erilaisia ötököitä ärsyttävinä ja jopa pelottavina, myös ne ovat tärkeä osa toimivaa ekosysteemiä. Esimerkiksi hyttysten levittämille taudeille on alttiina noin puolet maapallon väestöstä, ja näiden hyönteisten välittämät taudit aiheuttavat miljoonia sairastapauksia vuosittain. Tästäkin huolimatta on muistettava, että hyttysten hävittämisellä olisi vakavia vaikutuksia, sillä niillä on tärkeä tehtävä kasvien pölyttäjinä ja muiden eläinten ravintona. Tänään puhumme siitä, mitä zoonoosit ovat ja mitkä hyönteiset voivat levittää niitä.

Mitä ovat zoonoosit?

Zoonoosi on tartuntatauti, jonka aiheuttaja voi siirtyä eläimestä ihmiseen tai päinvastoin. Eläimestä ihmiseen tarttuvaa tautia kutsutaan zooantroponoosiksi ja ihmisestä eläimeen tarttuvaa antropozoonoosiksi. Zoonooseja aiheuttavat erilaiset virukset, bakteerit, alkueläimet, loiset ja muut taudinaiheuttajat. Zoonoosit voivat tarttua paitsi suoraan, myös välillisesti eläimen ja ihmisen välillä. Välillinen tartunta voi tapahtua esimerkiksi elintarvikkeiden, veden tai hyönteisten välityksellä.

Tänään keskitymme näistä viimeksi mainittuihin taudin levittäjiin, eli hyönteisiin. Suomessa elävät hyttyset voivat levittää jänisruttoa ja harvoin Pogostan tautia. Ulkomailla ja etenkin tropiikissa liikkuu hyttysiä, jotka voivat levittää vakavampia tauteja kuten malariaa, Japanin aivotulehdusta sekä dengue-, chikungunya-, zika- ja keltakuumetta.

Zoonoosit ja hyönteiset

Keltakuumehyttynen

Maailmanlaajuisesti esiintyvä keltakuumehyttynen levittää nimensä mukaisesti erityisesti keltakuumetta ja myös denguekuumetta. Myös zikavirus, jonka epäillään aiheuttavan sikiöiden kehityshäiriöitä ja Guillain-Barrén oireyhtymää, leviää keltakuumehyttysten välityksellä.

Siinä missä zikaviruksen aiheuttama tauti on yleensä hyvin lievä, flaviviruksen aiheuttama keltakuume on vakava verenvuotokuumeisiin kuuluva tartuntatauti. WHO:n tilastojen mukaan keltakuumeeseen sairastuu vuosittain 200 000 ihmistä, joista 30 000 menehtyy. Denguekuume on puolestaan dengueviruksen aiheuttama kuumetauti, jonka oireet muistuttavat usein tavallista flunssaa. Vakavissa tapauksissa peräkkäiset tartunnat voivat kuitenkin johtaa verenvuotokuumeeseen ja hengenvaaralliseen sokkitilaan.

Keltakuumehyttyset elävät lauhkean vyöhykkeen eteläosissa ja tätä lämpimämmillä seuduilla. Keltakuumehyttysen silmiinpistävin ominaisuus on sen valkoinen kuviointi, joka ei kuitenkaan aina ole riittävä merkki erottamaan sitä muista Aedes-suvun hyttysistä. Toisin kuin monet muut hyttyset, keltakuumehyttyset ovat aktiivisimmillaan aamun sarastaessa sekä iltapäivällä ja illalla. Nämä hyönteiset lisääntyvät seisovissa vesiastioissa ja lammikoissa. Ne ovat kohtalaisen huonoja lentäjiä, eivätkä näin liiku pitkiä matkoja synnyinpaikastaan. Ne leviävätkin lähinnä ihmisten ja ajoneuvojen mukana.

Ainoastaan keltakuumehyttysnaaraat imevät verta. Tämä epätyypillinen käytös johtuu biologisista syistä:

• Sekä naaraat että urokset syövät mettä ja voivat elää luonnollisen elinkaarensa loppuun asti imemättä selkärankaisten verta.
• Naaraat kuitenkin tarvitsevat verta munimiseen tarvittavien ravintoaineiden saamiseksi.
• Naaraat, jotka eivät ime verta, eivät voi saada jälkeläisiä.

Hietakärpänen

Hietakärpäset levittävät leishmaniaasia, joka on Leishmania-sukuun kuuluvien harvasiimaeliöiden aiheuttama sairaus. Nämä loiset aiheuttavat kolmen tyyppisiä infektioita, jotka ovat sisäelinleishmaniaasi, iho-limakalvoleishmaniaasi ja iholeishmaniaasi. Taudin yleisin muoto on iholeishmaniaasi, jossa puremakohtaan kehittyy haavauma. Vaarallisempi muoto on sisäelinleishmaniaasi, jossa loiset infektoivat koko elimistön ja erityisesti maksan ja pernan. Hoitamattomana tila voi johtaa kuolemaan.

Hietakärpäset muistuttavat tavallista hyttystä, mutta ovat sitä selkeästi pienempiä 2-3 millimetrin koollaan. Niiden vartalo on osittain läpikuultava ja karvan peittämä. Myös hietakärpäset käyttävät ravinnokseen mettä sekä kirvojen eritteitä, minkä lisäksi naaraat imevät eläinten ja ihmisten verta tuottaakseen munia.

Punkki

Kaikki zoonooseja tartuttavat niveljalkaiset eivät osaa lentää, mistä hyvä esimerkki ovat suomalaisillekin tutut puutiaiset eli tuttavallisemmin punkit. Punkki kiinnittyy ihmiseen tai eläimeen käyttääkseen tämän verta ravinnokseen. Suurimmassa osassa tapauksia purema aiheuttaa vain ihon kutinaa, punoitusta ja kevyttä turvotusta, mutta punkit voivat levittää myös vakavia sairauksia. 

Noin joka viides punkki kantaa borrelioosia aiheuttavaa borreliabakteeria. Jos tällainen punkki on pureutuneena ihoon yli vuorokauden ajan, bakteeri siirtyy ihmiseen noin 67 prosentin todennäköisyydellä. Tartunnan saaneista 50-80 prosenttia saa oireita. Borrelioosin lisäksi puutiaiset levittävät Suomessa lähinnä vain puutiaisaivokuumetta ja hyvin harvinaisissa tapauksissa jänisruttoa, ehrlichioosia ja babesioosia.

Punkin puremalta välttyäkseen kannattaa pitää mielessä seuraavat vinkit:

• Käytä punkkikarkotteita, mutta älä jättäydy yksin karkotteiden varaan, sillä niiden antama suoja ei ole 100-prosenttinen.
• Vältä alueita, joissa kasvaa korkeaa ruohoa ja pensaikkoa, ja kulje teitä ja polkuja, joissa on vähemmän kasvustoa.
• Käytä pitkävartisia kenkiä, pitkälahkeisia housuja ja pitkähihaista paitaa maastossa ja ruohikossa liikkuessasi.
• Jos ulkoilet lemmikin kanssa, varusta se punkkisuojalla.
• Tee punkkitarkastus itsellesi, lapsillesi ja lemmikeillesi joka ilta, jos olette viettäneet päivän aikana aikaa luonnossa.