Mikä on koiran demodikoosi ja miten sitä hoidetaan?
Koiranomistaja on todennäköisesti kuullut demodikoosista ainoastaan, jos hänen oma lemmikkinsä on sairastanut sen. Vaikka vaivasta ei puhutakaan erityisen paljon, demodikoosi on itse asiassa melko yleinen koirien vaiva – ja useimmissa tapauksissa onneksi myös kohtalaisen helposti hoidettavissa.
Tässä artikkelissa kerromme kaiken tarvittavan demodikoosiin syistä ja diagnosoinnista. Annamme myös tietoa erilaisista hoitoratkaisuista, joita tähän ihosairauteen on tarjolla. Jos olet koiranomistaja, ja demodikoosi on itsellesi vielä melko tuntematon asia, jatka lukemista, jotta osaat tilanteen vaatiessa reagoida ja toimia ajoissa.
Mikä on koiran demodikoosi?
Sikaripunkki, eli karvatuppipunkki, on koiran ihon karvatupessa elävä mikroskooppisen pieni ulkoloinen. Sikaripunkit kuuluvat koiran normaaliin bakteerikantaan, ja niitä elää jokaisen koiran ihon karvatuppien sisällä. Normaalisti nämä loiset eivät aiheuta ongelmia, mutta jos koiran vastustuskyky on huono ja punkit pääsevät lisääntymään hallitsemattomasti, eläimelle voi kehittyä ihottumaa ja karvanlähtöä aiheuttava demodikoosi.
Heikon vastustuskyvyn lisäksi myös perinnölliset tekijät lisäävät sairauden kehittymisen riskiä. Tietyillä roduilla on tavallista heikompi vastustuskyky, ja siksi nämä koirat ovat erityisen alttiita demodikoosille.
Demodikoosi voi alkaa oirehtia myös stressin, jonkin muun sairauden tai lääkityksen takia. Tällaisissa tapauksissa ongelman hoito keskittyy itse iho-oireiden lisäksi sairauden perimmäisen syyn selvittämiseen ja hoitamiseen. Omistajan täytyy tarkkailla lemmikkinsä käytöstä, jotta saadaan selville, onko ongelma yhteydessä johonkin muutokseen rutiinissa tai ympäristössä. Tällainen muutos voi olla esimerkiksi uuden perheenjäsenen, muuton tai perheenjäsenen menehtymisen aiheuttama stressi.
Koiran demodikoosin oireet
Minkä tahansa ikäinen koira voi kärsiä demodikoosista. Paikallinen demodikoosi on yleensä alle vuoden ikäisten eläinten ongelma, ja tällöin koiralla on paikallisia iho-muutoksia etenkin pään alueella tai raajoissa. Sairaus paranee yleensä itsestään 1-2 kuukaudessa, kun eläimen vastustuskyky alkaa taistella sitä vastaan.
Paikallinen demodikoosi voi levitä yleistyneeksi demodikoosiksi, jolloin koiralla on laajalle levinneitä ihottuma-alueita ja mahdollisia muita yleisoireita, kuten väsymystä, kuumeilua ja ruokahaluttomuutta. Tämä tautimuoto on erityisesti aikuisten koirien vaiva. Ihottuma voi levitä kaikkialle eläimen kehoon, jopa polkuanturoita ja kynsiä myöten. Yleistyneessä demodikoosissa ihon vammat ovat vakavampia, ja ne voivat edetä jopa syviksi ja märkiviksi haavoiksi.
Pododemodikoosiksi kutsutaan tautimuotoa, jossa iho-oireita on paikallisesti tassuissa, jolloin koiran käpälät turpoavat, punottavat ja tulehtuvat. Tässä muodossa on huono hoitovaste.
Demodikoosin diagnosointi
Demodikoosin diagnosointi on melko yksinkertaista. Vaikka kliiniset merkit viittaisivatkin demodikoosiin, elälinlääkäri varmistaa sairauden raapenäytteen avulla. Normaalisti näyte otetaan selkeimmin kärsineiltä alueilta, jotta diagnoosi on varmasti tarkka.
Jos koiran epäillään kärsivän demodikoosista, se tulee viedä välittömästi eläinlääkäriin. Näin lemmikki saa nopeasti diagnoosin ja tarvitsemansa hoidon, jolloin toipuminen on helpompaa.
Demodikoosin hoito
Paikallinen demodikoosi ei välttämättä vaadi hoitoa, vaan riittää, että koiran yleiskunnosta huolehditaan hyvin. Paikallisesti voidaan käyttää desinfektioaineita tai antibioottisalvoja.
Yleistynyt demodikoosi ei parane itsestään, joten sitä hoidetaan sikaripunkkeja tappavalla ulkoisella pesuaineella, paikallisvaleluliuoksella tai suun kautta käytettävällä lääkityksellä. Kortisonivalmisteita on vältettävä, sillä kortisoni voi tehostaa demodikoosin etenemistä. Koiran iholla on usein myös bakteereiden tai hiivojen aiheuttama toissijainen ihotulehdus, jota hoidetaan antibiooteilla.
Koiran demodikoosi vaatii usein pitkäaikaista hoitoa. Vaiva on usein krooninen, eikä näin parane koskaan täysin, jolloin hoito on jatkuvaa tai usein toistuvaa. Stressi voi laukaista sairauden, joten omistajan tulee huolehtia eläimen saavan elää mahdollisimman rauhallista ja stressitöntä elämää.
Tässä artikkelissa jakamamme perusvinkit ovat hyvä lähtökohta demodikoosin havaitsemiseksi ja hoitamiseksi, mutta jos koiralla havaitaan demodikoosin merkkejä, on aina otettava välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Sivajothi, S., Reddy, B. S., & Rayulu, V. C. (2015). Demodicosis caused by Demodex canis and Demodex cornei in dogs. Journal of parasitic diseases, 39(4), 673-676.
- Saló, E. (2011). Formas clínicas de la demodicosis canina. No todo son alopecias. Clínica veterinaria de pequeños animales: revista oficial de AVEPA, Asociación Veterinaria Española de Especialistas en Pequeños Animales, 31(1).
- Fondati, A., De Lucia, M., Furiani, N., Monaco, M., Ordeix, L., & Scarampella, F. (2010). Prevalence of Demodex canis‐positive healthy dogs at trichoscopic examination. Veterinary dermatology, 21(2), 146-151.