Kissan leukemiavirus

FeLV on kissan leukemiavirus, joka aiheuttaa kasvaimia ja heikentää immuunijärjestelmää, altistaen eläimen sekundaarisille tulehduksille. Leukemiavirusta esiintyy maailmanlaajuisesti, ja arvioiden mukaan 2-15 % kaikista kissoista kantaa virusta elämänsä aikana. Euroopassa sen esiintyvyys on kuitenkin alhaisempi, ja esimerkiksi Suomessa noin yksi sadasta kissasta kantaa kyseistä virusta.

Mikä on kissan leukemiavirus ja miten se tarttuu?

Kissan leukemiavirus eli FeLV (feline leukemia virus) on kissoilla esiintyvä retroviruksiin kuuluva gammaretrovirus, joka aiheuttaa kissan leukoosia. Virus on hyvin tarttuva RNA-virus, joka kopioi itseään käänteiskopioijaentsyymin avulla, jolloin sen RNA muuntuu DNA:ksi ja kiinnittyy isäntäsolun DNA:han. Tämä kiinnittyminen mahdollistaa viruksen lisääntymisen isännän kehossa.

Leukemiavirus erittyy tartunnan saaneen kissan sylkeen, ulosteisiin,
virtsaan ja maitoon, joista se voi levitä eläimestä toiseen. Yleisimmin se tarttuu syljen välityksellä esimerkiksi pureman yhteydessä tai kissojen nuollessa toisiaan. Kissanpentu voi saada tartunnan paitsi emon maidon välityksellä, myös istukan kautta.

Todennäköisyys tartunnalle on suurin kissojen oleskellessa pitkään toistensa läheisyydessä, ja mikä tahansa fyysisen lähikontaktin estävä keino katkaisee leukoosin leviämisen. FeLV ei ole erityisen kestävä virus, eikä se säily tartuttamiskykyisenä ympäristössä muutamaa tuntia pidempään.

Kissan leukoosin oireet

Osa tartunnan saaneista kissoista jää leukemiaviruksen pysyviksi kantajiksi, mutta suurin osa kissoista paranee taudista. Ennen paranemistaan ne kuitenkin erittävät virusta ja voivat näin tartuttaa lajitovereitaan. Viruksen pysyvien kantajien ennuste on huono, ja ne menehtyvät tyypillisesti 3-5 vuoden kuluttua tartunnasta. Erityisen vaarallinen tauti on etenkin pennuilla ja yksilöillä, joiden vastustuskyky on jostain syystä heikentynyt.

Pieni osa kissoista on niin sanottuja ajoittaisia kantajia, mikä tarkoittaa viruksen piiloutuneen luuytimeen. Normaalioloissa ajoittainen kantaja ei eritä virusta, mutta jos sen puolustuskyky syystä tai toisesta heikkenee, virusta saattaa erittyä sen elimistössä.

Leukoosi aiheuttaa kasvaimia etenkin imusolmukkeisiin, maksaan, pernaan, munuaisiin ja kateenkorvaan. Virus heikentää kissan vastustuskykyä ja altistaa sen näin toissijaisille tulehduksille kuten kroonisille suu- ja hengitystietulehduksille ja yleisinfektioille. Muita oireita voivat olla anemia, maksa- ja suolistosairaudet sekä kuume, ripuli ja muut vastaavat yleisoireet, minkä lisäksi lisääntymisongelmat ovat yleisiä.

Kissan leukoosin toteaminen

Kissan leukoosi todetaan verinäytteen avulla. Testi uusitaan noin 12 viikon kuluttua alkuperäisestä positiivisesta näytteestä, ja jos testi on edelleen positiivinen, on kissa viruksen pysyvä kantaja. Mikäli testitulos on negatiivinen, kissa on todennäköisesti parantunut, mutta kuten aikaisemmin kerroimme, pienellä osalla eläimistä virus siirtyy luuytimeen.

Hoito ja ennaltaehkäisy

FeLV-virukseen ei ole parantavaa hoitoa, vaan tartunnan saaneen kissan hoito perustuu oireenmukaiseen hoitoon ja hyvän elämänlaadun tukemiseen. Sairastuneen kissan yleiskuntoa on tärkeä tukea hyvällä ruokavaliolla sekä säännöllisillä madotuksilla, rokotuksilla ja terveystarkastuksilla.

Leukoosin ennaltaehkäisyssä tärkeintä on kissojen testaus ja sen varmistaminen, että FeLV-positiiviset kissat eivät ole tekemisissä lajitovereidensa kanssa, eivätkä liiku vapaasti ulkona. Tällä paitsi estetään viruksen leviäminen, myös suojataan FeLV-positiivista kissaa sairastumasta sekundaarisiin sairauksiin.