Kissojen tarttuvat taudit

Erilaiset kissojen tarttuvat taudit ovat hyvin yleisiä. Niitä aiheuttavat muun muassa erilaiset virukset, bakteerit, sienet ja loiset. Taudinaiheuttajien lisäksi tautien leviämiseen vaikuttavat kissan yleiskunto ja elinympäristö. Alttiimpia sairastumiselle ovat pennut, vanhat kissat sekä kissat, joiden vastustuskyky on alentunut esimerkiksi lääkityksen vuoksi. Tämän lisäksi tavallista suuremmassa sairastumisvaarassa ovat suurissa kissapopulaatioissa ja avoimissa kissaloissa asuvat kissat.

Kissojen ylempien hengitysteiden tulehdukset

Kissaflunssa on yleisnimitys kissojen ylempien hengitysteiden infektioille. Tämän tyyppiset tulehdukset ovat paitsi hyvin yleisiä, myös sitkeitä tauteja, minkä vuoksi oman lemmikin säännöllinen rokottaminen kissaflunssarokotteilla on suositeltavaa. Herkästi tarttuvaa kissaflunssaa aiheuttavat erilaiset taudinaiheuttajat, joiden joukossa on sekä viruksia että bakteereja. Noin 80 prosentissa tapauksia kissaflunssan aiheuttaa herpes- tai kalikivirus. Bakteeritulehdus syntyy usein virusinfektion jälkeen, kun eläimen vastustuskyky on heikentynyt alkuperäisen tulehduksen vuoksi.

Tartunta tapahtuu yleensä suorassa kontaktissa silmä- ja sieraineritteiden tai kuolan välityksellä, mutta voi tapahtua myös epäsuorasti ihmisen kautta. Kissaflunssa aiheuttaa kissalle ihmisen flunssaa vastaavia oireita, jotka vaihtelevat vakavuudeltaan. Herpesvirus aiheuttaa tyypillisesti kalikivirusta vakavammat oireet.

Virusinfektioihin ei ole olemassa parantavaa hoitoa, vaan sairastuneen kissan hoidossa keskitytään tukihoitoon ja kissan olon helpottamiseen. Joissain tapauksissa kissalle kehittyy sekundaarisia bakteeritulehduksia, joita hoidetaan antibiooteilla. Kissaflunssa voi tarttua minkä ikäiselle kissalle tahansa. Aikuiselle, perusterveelle eläimelle tauti ei yleensä ole hengenvaarallinen, mutta se voi aiheuttaa vakavia seurauksia pennuille, ikääntyneille kissoille sekä yksilöille, joiden vastustuskyky on muusta syystä alentunut.

Herpesviruksen aiheuttamat tulehdukset

Herpesvirus on siis toinen yleisimmistä kissojen ylempien hengitysteiden infektioiden aiheuttajista. Arvioiden mukaan lähes puolet kissojen hengitysteihin vaikuttavista virussairauksista johtuu juuri herpesviruksesta. Kyseinen virus leviää tehokkaasti pisaratartuntana suu-, sierain- ja silmäeritteiden välityksellä. Viruksen leviäminen voi tapahtua myös esimerkiksi saastuneiden ruoka- ja juomakuppien tai ihmisen vaatteiden välityksellä.

Herpesvirus vaikuttaa etenkin nenän limakalvoihin, nieluun ja silmiin. Sen aiheuttaman hengitystietulehduksen vakavuus vaihtelee lähes oireettomasta jopa kuolemaan johtavaan tautiin. Tyypillisiä oireita ovat kuume, ruokahaluttomuus, hengitysvaikeudet sekä kohtauksittainen aivastelu ja yskiminen. Perusterveet aikuiset kissat toipuvat tulehduksista yleensä hyvin ja selviävät ilman vakavia seurauksia. Virus voi kuitenkin aiheuttaa kissanpennuille vakavan taudin ja keskenmenon tiineille naaraskissoille.

Taudista toipuvista kissoista voi tulla herpesviruksen kantajia, ja ison osan iäkkäistä kissoista arvioidaankin kantavan virusta. Kantajista noin puolet voi erittää virusta ja toimia siten tartuntalähteinä lajitovereilleen. Herpesvirus voi myös aktivoitua uudelleen esimerkiksi stressin johdosta. Herpesvirusta vastaan on olemassa tehokas rokote. Se ei välttämättä estä tartunnan saamista, mutta sairastuneen kissan oireet ovat lievemmät kuin rokottamattoman kissan oireet.

Kalikiviruksen aiheuttamat tulehdukset

Kissan kalikivirus eli feline calicivirus vaikuttaa tyypillisesti suun limakalvoihin ja keuhkoihin. Tartunta näkyy ylempien hengitysteiden oireina, keuhkotulehduksena, haavaisena suutulehduksena ja joissain tapauksissa suolisto- ja niveltulehduksena. Myös silmien sidekalvotulehdusta ja sierainvuotoa esiintyy useissa tapauksissa.

Virus leviää sairaan kissan ulosteen, syljen sekä silmien ja nenän eritteiden välityksellä. Paras keino torjua tartuntaa on rokottaminen. Sekä herpes- että kalikivirus leviävät hyvin nopeasti isoissa kissaryhmissä, ja taudista eroon pääseminen voi olla vaikeaa. Tämän vuoksi kissaflunssalla on huono maine kasvattajien ja eläinsuojien keskuudessa.

Kalikivirus voi sairastuttaa minkä ikäisen kissan tahansa, mutta tartuntoja todetaan eniten alle puolen ikäisillä pennuilla. Yleensä tartunnan saanut kissa paranee. Kalikivirus jää joillain kissoilla elimistöön tavallista pidemmäksi aikaa, jolloin eläin erittää virusta ympäristöönsä viikkojen tai jopa kuukausien ajan. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia.

Muut kissojen tarttuvat taudit

Kissan koronavirus (FCoV)

Ihmisten flunssaviruksille sukua olevat kissojen koronavirukset ovat hyvin yleisiä, ja lähes jokainen kissa altistuukin jollekin koronaviruskannalle elämänsä aikana. Koronavirus tarttuu kissojen välillä ulosteiden välityksellä. Vaikka virus elää normaalisti ympäristössä korkeintaan muutaman päivän, se voi elää ulosteessa ja hiekkalaatikossa useita viikkoja. Epäsuoria tartuntoja tavataan jonkin verran, mutta ne ovat huomattavasti harvinaisempia, ja yleensä kissa saa tartunnan suorassa kontaktissa esimerkiksi jaetun hiekkalaatikon välityksellä. Tartunnan jälkeen kissa erittää virusta ulosteeseensa yleensä muutaman kuukauden ajan, mutta jotkut yksilöt jäävät loppuelämäkseen sen kantajiksi.

Suurimmalle osalle kissoista koronavirustartunta ei aiheuta lainkaan oireita, mutta osa kärsii lievästä oksentelusta ja ripulista. Harvinaisemmissa tapauksissa virus mutatoituu kissan elimistössä, aiheuttaen tarttuvan vatsakalvontulehduksen, josta puhumme lisää alla. Itse virukseen ei ole olemassa hoitoa, mutta tukihoidolla voidaan helpottaa kissan oireita ja oloa tarvittaessa. Iso osa tartunnan saaneista kissoista ei tarvitse minkäänlaista hoitoa.

Kissan tarttuva vatsakalvontulehdus (FIP)

Noin 5-10 % tapauksista koronavirus mutatoituu kissan elimistössä ja aiheuttaa FIP:n eli tarttuvan vatsakalvontulehduksen. Sairastunut kissa kärsii aluksi kuumeesta, on väsynyt ja menettää ruokahalunsa. Koska nämä oireet liittyvät moneen muuhunkin sairauteen, FIP-diagnoosi voi viivästyä.

Tarttuva vatsakalvontulehdus on harhaanjohtava nimi, sillä vatsakalvontulehdus on vain yksi FIP:n mahdollisista oireita. Kyseessä on monimuotoinen tauti, joka jaetaan kosteaan ja kuivaan muotoon. Kosteassa muodossa proteiinipitoista nestettä kertyy kissan rinta- tai vatsaonteloon, mikä aiheuttaa yleensä vatsan turvotusta ja hengitysvaikeuksia. Kuivassa muodossa mihin tahansa elimeen voi syntyä peruuttamattomia vaurioita.

Hoidolla voidaan jossain määrin hidastaa FIP:n etenemistä, mutta parantavaa hoitoa ei ole, ja tauti johtaa käytännössä aina kissan kuolemaan. Nykytiedon mukaan mutatoituneet virukset eivät tartu kissasta toiseen, joten tosiasiassa kyseessä ei ole tarttuva tauti. Tarttuvaan vatsakalvontulehdukseen sairastuvat yleensä alle 2-vuotiaat kissat.

Kissan leukoosi (FeLV)

Kissan leukoosin aiheuttaa retroviruksiin kuuluva kissan leukemiavirus FeLV, joka erittyy tartunnan saaneen kissan sylkeen, virtsaan, ulosteeseen ja maitoon ja leviää sitä kautta kissojen välillä. Yleisin tartuntareitti on syljen välityksellä esimerkiksi pureman tai nuolemisen yhteydessä. Virus leviää myös emolta syntymättömille pennuille istukan välityksellä ja syntyneille pennuille maidon kautta.

FeLV voi aiheuttaa monia erilaisia sairauksia ja oireita. Tartunnan saaneilla kissoilla todetaan muun muassa anemiaa, maksa- ja suolistosairauksia, lisääntymisongelmia sekä kasvain- ja syöpäsairauksia, kuten lymfoomaa ja leukemiaa. FeLV laskee usein kissan vastustuskykyä, mikä altistaa sen muille sairauksille, kuten kroonisille suu- ja hengitystietulehduksille.

Kissan leukoosiin ei ole parantavaa hoitoa, ja tärkeintä onkin ylläpitää sairastuneen kissan hyvää yleiskuntoa terveellisellä ruokavaliolla sekä säännöllisillä rokotuksilla, madotuksilla ja terveystarkastuksilla. FeLV-positiivinen kissa voi elää jopa vuosia hyvänlaatuista elämää, jos tartunta todetaan ajoissa. Mikäli tartunta todetaan vasta vakavan sairauden yhteydessä, on ennuste yleensä huono. FeLV-positiivisen kissan ei tule ole tekemisissä muiden kissojen kanssa, eikä se saa liikkua ulkona vapaana.

Kissarutto

Kissarutto on kissoilla esiintyvä parvoviruksiin kuuluvan feline panleukopenia -viruksen aiheuttama erittäin tarttuva tauti, jonka kuolleisuus on korkea. Virus tarttuu suorassa kontaktissa ja myös ympäristön välityksellä, sillä se on hyvin kestävä, eivätkä desinfiointiaineet tehoa siihen juurikaan. Syntymättömät pennut voivat saada tartunnan emoltaan.

Sairastunut kissa on aluksi apaattinen ja ruokahaluton. Kissaruton tyypillinen oire on ripuli, joka johtuu suolistonukan vaurioitumisesta viruksen tuhotessa suolen pintasolukkoa. Oksentelu ja ripuli johtavat nopeasti kissan kuivumiseen. Kohdussa tai pian syntymän jälkeen saatu infektio voi vaikuttaa keskushermostoon, johtaen pikkuaivojen vaurioitumiseen, mikä näkyy esimerkiksi kaatuiluna, tärinänä ja haparoivana liikkumisena.

Kissarutto voi tarttua minkä ikäiseen kissaan tahansa, mutta herkimpiä tartunnalle ovat pennut, joilla tauti on myös vakavin. Yli 90 % tartunnan saaneista pennuista menehtyy. Mikäli kissa selviytyy taudista hengissä, se saa siihen elinikäisen immuniteetin. Ainoa tapa varma tapa estää kissaruttotartunta on eläimen rokottaminen. Rokote on tehokas, ja useimmat rokotetut kissat ovat suojattuja tartunnalta.

Kissan immuunikato (FIV)

Kissan immuunikatoa aiheuttava FIV-virus kuuluu lentiviruksiin ihmisten immunokatovirus HIV:n tavoin. Virukset ovat kuitenkin lajispesifisiä, mikä tarkoittaa, että kissan virus ei voi sairastuttaa ihmistä tai toisinpäin. FIV tarttuu esimerkiksi astumisen, verensiirron, pureman tai sylkikontaktin välityksellä. Kissanpentu voi saada taudin emoltaan.

Tartunnan saanut kissa voi olla pitkään oireeton tai kärsiä lievistä oireista. Virus infektoi erityisesti T-lymfosyyttejä, jotka ovat veren valkosoluja, ja heikentää näin eläimen vastustuskykyä. Tämä tekee viruksen kantajan tavallista alttiimmaksi erilaisille sairauksille ja tulehduksille. Sairauden kliiniset oireet vaihtelevatkin kulloisenkin sekundaarisen sairauden mukaan.

Kissan immuunikato jaetaan akuuttiin vaiheeseen, oireettomaan kantajavaiheeseen ja krooniseen tautivaiheeseen. Tyypillisesti akuutin vaiheen oireet, kuten imusolmukkeiden suureneminen ja sahaava kuumeilu, ilmaantuvat 1-2 kuukautta tartunnan jälkeen. Ne kestävät tavallisesti muutamista viikoista kuukausiin, minkä jälkeen ne häviävät itsekseen. Tämän jälkeen alkaa oireeton kantajavaihe, joka voi kestää jopa vuosia. Taudin kroonisessa vaiheessa virus on tuhonnut kissan puolustusjärjestelmän, mikä johtaa erilaisiin sairauksiin ja tulehduksiin, kuten suun ja ylempien hengitysteiden tulehduksiin, krooniseen ripuliin ja painonlaskuun, ihotulehduksiin ja sidekalvotulehduksiin.

Kissan immuunikato on krooninen sairaus, johon ei toistaiseksi ole olemassa parannuskeinoa. Vastuullisella ja sopivalla hoidolla pystytään kuitenkin takaamaan kissalle hyvä elämänlaatu. Ravinto on tässä avainasemassa. Kissaa tulee ruokkia terveellisellä ja laadukkaalla ruoalla, minkä lisäksi eläinlääkäri saattaa suositella käytettävän vitamiineja ja lisäravinteita vastustuskyvyn tukemiseksi. Tämän lisäksi kissa täytyy rokottaa ja madottaa säännöllisesti ja käyttää eläinlääkärin terveystarkastuksessa puolen vuoden välein. Stressaavia tilanteita on hyvä välttää, kuten minkä tahansa sairastavan kissan kanssa.