Kissaflunssa eli kissan ylempien hengitysteiden tulehdus
Kissaflunssa on yleisnimitys kissan ylempien hengitysteiden tulehduksille. Näitä herkästi tarttuvia tauteja aiheuttavat erilaiset taudinaiheuttajat, joiden joukossa on sekä viruksia että bakteereja. Suurimmassa osassa tapauksia kissaflunssan aiheuttaa kissan herpes- tai kalikivirus. Bakteeritulehdus syntyy usein virusinfektion jälkeen, kun eläimen vastustuskyky on heikentynyt alkuperäisen tulehduksen vuoksi.
Kissaflunssa eli kissan ylempien hengitysteiden tulehdus
Kissaflunssat eli ylempien hengitysteiden tulehdukset ovat sitkeitä ja helposti leviäviä tauteja, jotka aiheuttavat eläimille samanlaisia oireita kuin flunssa ihmisille. Kissaflunssa voi tarttua minkä ikäiselle kissalle tahansa. Aikuiselle, perusterveelle eläimelle tauti ei yleensä ole hengenvaarallinen, mutta pennuilla ja ikääntyneillä kissoilla se voi aiheuttaa vakavia seurauksia.
Arviolta 80-90 % kissaflunssatapauksista on kissan herpes- tai kalikiviruksen aiheuttamia. Herpesvirus eli FHV esiintyy kissalla piilevänä ja voi aktivoitua uudelleen esimerkiksi stressin johdosta. Herpesvirus vaikuttaa kissan nenän limakalvoihin, nieluun ja silmiin. Tartunnan oireita ovat kuume, aivastelu, yskä ja ruokahaluttomuus.
Kalikivirus eli FCV sen sijaan vaikuttaa tyypillisesti eläimen suun limakalvoihin ja keuhkoihin. Tartunta näkyy ylempien hengitysteiden oireina, keuhkotulehduksena, haavaisena suutulehduksena ja joissain tapauksissa suolisto- tai niveltulehduksena. Myös silmien sidekalvontulehdusta ja sierainvuotoa esiintyy useissa tapauksissa. Yleensä tartunnan saanut kissa paranee, mutta se voi erittää virusta useamman kuukauden ajan.
Sekä herpes- että kalikivirus leviävät hyvin nopeasti isoissa kissaryhmissä, ja taudista eroon pääseminen voi olla vaikeaa. Tämän vuoksi kissaflunssalla on erittäin huono maine kasvattajien ja eläinsuojien keskuudessa.
Kissaflunssa on erittäin helposti tarttuva kissan ylempien hengitysteiden tulehdus. Tauti ei yleensä ole hengenvaarallinen, mutta se voi vaatia pitkää hoitoa etenkin eläimen sairastuessa sekundäärisiin bakteeritulehduksiin.
Tartunta ja oireet
Sekä herpes- että kalikovirus erittyvät kissan nenä- ja silmäeritteisiin ja ysköksiin. Viruksen leviäminen tapahtuu näiden eritteiden sekä esimerkiksi saastuneiden ruoka- ja juomakuppien välityksellä. Virus voi siirtyä eläimestä toiseen jopa esimerkiksi ihmisen vaatteiden välityksellä.
Kissa alkaa oireilla tavallisesti 2-10 päivää tartunnan saamisen jälkeen. Oireet kestävät tyypillisesti viikon tai muutaman viikon ajan, mutta sekundääriset bakteeritulehdukset ja jälkitaudit voivat pidentää sairastelun kestoa.
Kissaflunssan tyypillisiä oireita ovat vuotavat silmät ja nenä, aivastelu, nenän tukkoisuus, kuumeilu ja ruokahaluttomuus. Kissa voi kärsiä myös suun limakalvojen haavaumista, kuolaamisesta, hengitysongelmista sekä sidekalvo-, keuhko-, suolisto- ja niveltulehduksesta.
Oireet riippuvat taudin aiheuttajasta. Kalikivirus esimerkiksi kasvattaa suun limakalvojen haavaumien riskiä, kun taas herpesvirus voi aiheuttaa sarveiskalvon haavaumia. Kissaflunssan oireet voivat vaihdella lievästä nuhaisuudesta vakaviin hengitysvaikeuksiin ja keuhkotulehduksiin.
Herpesvirus jää usein elämään kissan elimistöön aiheuttaen piilevän tulehduksen. Tällaisessa tapauksessa virus voi aktivoitua uudestaan esimerkiksi eläimen kokiessa stressiä tai saadessa immunosupressiivista lääkitystä. Kissa voi tällöin joko sairastua itse uudestaan tai vain erittää virusta, jolloin muut sen läheisyydessä elävät lajitoverit ovat vaarassa sairastua.
Myös kalikivirus jää joillain kissoilla elimistöön tavallista pidemmäksi aikaa, jolloin eläin erittää virusta ympäristöönsä viikkojen tai jopa kuukausien ajan. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia.
Hoito
Jos kissa kärsii tyypillisistä kissaflunssan oireista, ja etenkin jos niitä on useammalla talouden kissoista, eläinlääkäri epäilee kissaflunssaa. Taudin akuutissa vaiheessa kissalta voidaan tarvittaessa ottaa näyte taudin aiheuttajan selvittämiseksi. Jos taloudessa elää vain yksi kissa, jonka oireet ovat lievät, näytteen ottamista ei yleensä koeta tarpeelliseksi.
Viruksen aiheuttama kissaflunssa paranee yleensä itsestään ilman erityistä lääkitystä, ja hoidoksi riittää kotona suoritettava tukihoito. Tämä tarkoittaa lemmikin silmien ja nenän puhdistamista eritteistä ja sen varmistamista, että kissa syö ja nauttii tarpeeksi nestettä.
Joissain tapauksissa kissalle kehittyy sekundäärisiä bakteeritulehduksia, joita hoidetaan antibiooteilla. Myös jos kissalle nousee kuume, se muuttuu erittäin vaisuksi ja väsyneeksi tai lakkaa syömästä, on hakeuduttava välittömästi eläinlääkärin vastaanotolle.
Jos mahdollista, kissaflunssaa sairastava eläin on hyvä pitää erossa muista kissoista, jotta tartunnoilta vältytään. Paras tapa ennaltaehkäistä tartuntoja on välttää pitämästä kissoja suurissa laumoissa, minkä lisäksi rokotus kissaflunssaa vastaan pienentää vaaralliseen tautiin sairastumisen riskiä.