Kissojen perinnölliset sairaudet

Kissojen perinnölliset sairaudet ovat hyvin samankaltaisia kuin ihmisten. Myös kissoilla esiintyy esimerkiksi syöpää, aineenvaihduntasairauksia, silmäsairauksia, luuston kehityshäiriöitä, autoimmuunisairauksia sekä sydän- ja verisuonisairauksia. Kissoilla, koirilla, hevosilla ja monilla muilla eläimillä genetiikan ja perinnöllisten sairauksien tunteminen on tärkeää rotujen jalostuksen ja säilyttämisen vuoksi.

Kissojen jalostuksella pyritään tuottamaan terveitä, hyväluonteisia ja rodunomaisia yksilöitä. Kaikki yksilöt eivät kuitenkaan voi olla täydellistä, joten jalostuksessa törmätään väistämättä erilaisiin perinnöllisiin vikoihin. Osa näistä on esteettisiä ongelmia ja osa terveyttä heikentäviä sairauksia.

Kissojen perinnöllisyyden kartoitus on vielä kohtalaisen nuori tieteenala, joka kuitenkin kehittyy nopeasti. Nykyään tunnetaan jo joitakin satoja kissojen perinnöllisiä vikoja ja sairauksia. Genetiikan tutkimusmetodien kehittymisen ansiosta jo kymmenen sairauden molekyylitausta on pystytty selvittämään ja tauteja aiheuttavat geenivirheet voidaan löytää DNA-testeillä. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa geneettisten muutosten seurauksena syntyneitä sairauksia voidaan hoitaa täsmähoitona.

Yleisimmät kissojen perinnölliset sairaudet

1. Polykystinen munuaissairaus (PKD)

PKD eli polykystinen munuaissairaus on ihmisten yleisin perinnöllinen munuaissairaus, ja sitä esiintyy myös kissoilla. Kyseessä on erityisesti persialaisten ja niistä jalostettujen kissojen sairaus, mutta sitä tavataan myös muilla roduilla. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 40 % persialaisista sairastaa kyseistä sairautta.

Polykystinen munuaissairaus havaitaan yleensä kissan ollessa 3-10 vuoden ikäinen. Keskimäärin oireet ilmaantuvat 6-7 vuoden iässä. Tautia tavataan molemmilla sukupuolilla, ja se periytyy sekä kollin että naaraan välittämänä. Tavallisesti vähintään toisella sairastuneen yksilön vanhemmista on PKD. Sairaus periytyy noin 50 % todennäköisyydellä.

Polykystisen munuaissairauden johdosta kissan munuaiskudokseen muodostuu nestetäytteisiä kystia. Kystien kasvu johtaa munuaisten toiminnan häiriintymiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan. Joissain tapauksissa kystia muodostuu myös muihin kudoksiin. Sairauden ensimmäisiä oireita ovat runsas juominen, tihentynyt virtsaamistarve, ruokahaluttomuus, painonlasku, väsymys ja verivirtsaisuus.

2. Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM)

Sydänlihasta paksuunnuttava HCM eli hypertrofinen kardiomyopatia on kissojen yleisin sydänsairaus, jota tavataan etenkin maine cooneilla ja ragdolleilla. Sydänlihaksen paksuuntuminen johtaa vähitellen sydämen toiminnan heikkenemiseen ja lopulta kuolemaan. Tauti kehittyy hitaasti vuosien aikana.

Yleisimmin hypertrofiseen kardiomyopatiaan sairastuvat keski-ikäiset uroskissat, mutta periytyvä muoto kehittyy usein jo kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana. Sairastunut kissa voi olla pitkään oireeton ennen kuin sille ilmestyy sydämen vajaatoiminnan oireita. Joillakin yksilöillä sairaus aiheuttaa äkkikuoleman. Ensimmäinen ja ainoa oire voi olla myös valtimoveritulppa, joka kulkeutuu useimmiten aortan loppupäähän ja aiheuttaa takaruumiin verenkiertohäiriöitä ja halvaantumisoireita.

3. Selkäydinperäinen lihassurkastuma (SMA)

SMA eli selkäydinperäinen lihassurkastuma johtuu yleensä hermosolujen tuhoutumisesta selkäytimessä. Tämä johtaa lihasten surkastumiseen ja heikkouteen, joka ilmenee tyypillisesti kissan ollessa 3-4 kuukauden ikäinen. Ensimmäisiä oireita ovat huojuva seisominen ja hoippuva kävely. Puolen vuoden iässä kissa ei yleensä enää pysty hyppäämään esimerkiksi huonekaluille.

Selkäydinperäinen lihassurkastuma ei välttämättä uhkaa henkeä, ja kissa voi pärjätä hyvin sisäkissana vuosien ajan. Sairastunut kissa ei kärsi kivusta tai pidätyskyvyttömyydestä. Tauti periytyy autosomaalisesti eli ilman sukupuolisidonnaisuutta ja resessiivisesti eli kummankin vanhemman piilevästi jälkeläisilleen välittämänä.

4. Etenevä verkkokalvon rappeuma (PRA)

PRA eli etenevä verkkokalvon rappeuma on nimensä mukaisesti etenevä rappeumasairaus. Tämä tarkoittaa, että syntyessään kissalla on täysin normaali näkökyky, ja muutokset kehittyvät sen elämän aikana. Etenevä verkkokalvon rappeuma aiheuttaa silmän tappi- ja sauvasolujen rappeutumisen ja solukuoleman ja johtaa aina täydelliseen sokeutumiseen. Kissoista PRA:ta tavataan etenkin persialaisilla ja exoticeilla. Persialaisilla esiintyvä muoto etenee hyvin nopeasti. Kliiniset oireet alkavat pennun ollessa noin viiden viikon ikäinen, ja kokonaan näkökykynsä kissa on menettänyt jo noin 16-viikkoisena.

5. Gangliosidoosi

Gangliosidoosi on neurologinen lysosomaalinen kertymäsairaus. Ensimmäiset oireet, eli pään ja raajojen vapina, ilmaantuvat kissan ollessa noin kolmen kuukauden ikäinen. Sairauden edetessä esiintyy sokeutumista, lisääntyneitä koordinaatiohäiriöitä ja epilepsiamaisia kohtauksia. Oireet pahenevat yleensä noin 9-10 kuukauden ikään mennessä ja johtavat lopulta kissan menehtymiseen. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, eli vain kissat, joiden molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastuvat. Gangliosidoosia esiintyy etenkin korateilla, siamilaisilla ja burmilla.