10 yleistä koirien sairautta

Lemmikkien terveydestä huolehtimisessa tieto ja ennaltaehkäisy ovat parhaat liittolaisemme. Kun sairauden oireet tunnistetaan ajoissa, eläin saa mahdollisimman nopeasti asianmukaista hoitoa. Seuraavaksi listaamme 10 koirien sairautta, joista monet ovat tuttuja isolle osalle koiranomistajista.

10 yleistä koirien sairautta

1. Korvatulehdus

Hyvin moni koiranomistaja joutuu jossain vaiheessa viemään lemmikkinsä eläinlääkäriin korvatulehduksen vuoksi. Tulehdus voi esiintyä korvakäytävässä, välikorvassa tai sisäkorvassa. Siinä missä ihmisillä tulehtuu yleensä välikorva, koirilla tulehdus on useimmiten ulkokorvassa.

Korvatulehduksen voivat aiheuttaa primaariset tai sekundaariset syyt, joista ensin mainitut liittyvät koiran ympäristöön ja tapoihin. Tulehduksen voi aiheuttaa esimerkiksi vierasesine korvan sisällä tai korvan jatkuva kastuminen ja huonosti kuivuminen. Sekundaariset syyt liittyvät sairauksiin ja muihin terveysongelmiin. Esimerkiksi allergiat, kilpirauhasen vajaatoiminta sekä bakteerit, sienet tai hiiva voivat johtaa korvatulehdukseen.

Koiran rotu on yksi korvatulehdukselle altistavista tekijöistä. Tulehdus voi nimittäin johtua myös korvakäytävän ahtaudesta, ja tilannetta vaikeuttaa tiiviisti korvakäytävän päällä roikkuva korvalehti. Nämä tekijät synnyttävät korvakäytävään otolliset olosuhteet hiivojen ja bakteerien kasvulle. Esimerkiksi cockerspanielin, beaglen ja basset houndin anatomia aiheuttaa sen, että korvat eivät tuuletu kunnolla ja jäävät kosteiksi.

Omistaja tunnistaa korvatulehduksen yleensä siitä, että koira ravistelee päätään toistuvasti ja joko raapii korviaan tai hieroo niitä esineisiin tai lattiaan. Korvassa saattaa myös olla tavallista enemmän eritettä, ja korvan ulkoisiin osiin voi kertyä normaalia enemmän verta. Vakavassa tapauksessa koira voi kärsiä tasapainon heikkenemisestä. Bakteerin tai hiivan aiheuttama tulehdus hoidetaan yleensä antibioottia, hiivalääkettä tai kortisonia sisältävillä korvatipoilla, kun taas kroonistuneita korvatulehduksia voidaan hoitaa suun kautta annettavilla lääkkeillä ja korvahuuhteluilla.

2. Penikkatauti

Penikkatauti on nisäkkäillä ja etenkin koirilla esiintyvä tartuntatauti, joka vaikuttaa sekä eläimen hengityselimistöön että suolistoon. Taudin edetessä eläin voi kärsiä myös erilaisista hermosto-oireista. Kyseessä on helposti tarttuva virustauti, joka johtaa pahimmillaan eläimen menehtymiseen. Suurimmassa riskissä ovat pennut, iäkkäät koirat ja muut yksilöt, joiden vastustuskyky on jostain syystä alentunut.

Penikkatautivirus tarttuu koirasta toiseen aerosoli- ja pisaratartuntana. Sairaan koiran hengitystie-eritteet sisältävät runsaasti virusta, ja koiran yskiessä tai aivastaessa virus leviää ilmaan. Mikrobit siirtyvät terveen koiran hengitysteihin sierainten tai suun kautta tämän hengittäessä saastunutta ilmaa. Virusta on myös koiran muissa eritteissä, kuten virtsassa, ja se voi tarttua myös välillisesti sairaan koiran eritteiden saastuttamien esineiden tai pintojen kautta.

Elimistöön päässyt virus alkaa lisääntyä nopeasti immuunijärjestelmän soluissa ja heikentää koiran elimistön puolustusta. Viruksen itämisaika on yleensä 1-4 viikkoa, ja tartunnan saanut eläin erittää virusta tyypillisesti 1-2 viikkoa, joskin eritysaika voi olla jopa kuukausia. Itämisajan jälkeen koira saattaa alkaa kärsiä erilaisista oireista.

Alkuvaiheessa penikkataudin tyypillisiä oireita ovat kuume, sierainvuoto, silmätulehdukset, hengitystieoireet, ruokahaluttomuus ja ruoansulatuskanavan oireilu. Joillakin koirilla esiintyy polkuanturoiden ja kirsun paksuuntumista. Jos koiran immuunivaste on riittävän vahva, viruksen leviäminen kudoksissa estyy ja eläin paranee. Jos koiran elimistö ei pysty torjumaan virusta, se leviää elimistön pintakudoksiin ja keskushermostoon. Tässä vaiheessa sairauden ensioireet häviävät, mutta virus jatkaa lisääntymistä ja leviämistä.

Viruksen aiheuttama tuho altistaa koiran elimistön bakteerien aiheuttamille sekundaarisille tulehduksille, jotka ovat suurin syy penikkataudin aiheuttamiin kuolemiin. Vakavan yleisinfektion johdosta koiran yleiskunto heikkenee, ja se voi kärsiä muun muassa keuhkokuumeesta, hengitysvaikeuksista, oksentelusta, ripulista ja keskushermosto-oireista. Joillakin koirilla nousee iholle märkärakkuloita. Koiralla voi ilmetä keskushermosto-oireita myös vasta viikkoja tai kuukausia tartunnan jälkeen. Tyypillisiä oireita ovat jalkojen tai pään lihasten nykiminen, tunnon häviäminen ja erilaiset kouristuskohtaukset. Vakavat hermosto-oireet ovat invalidisoivia ja johtavat monessa tapauksessa eläimen lopettamiseen.

Penikkatautiin ei ole löydetty parantavaa hoitoa, joten hoito käsittää oireiden lievittämisen, sekundaaristen bakteeritulehdusten hoidon sekä muun tukihoidon, kuten vitamiinilisien käytön. Rokotteesta ei ole apua enää siinä vaiheessa, kun eläin on jo sairastunut. Ainoa tapa varmistaa, ettei koira sairastu, on rokottaminen. Penikkatautirokotteet ovat tehokkaimpia eläimille kehitettyjä rokotteita, ja niiden ansiosta tauti on saatu käytännössä kitkettyä maista, joissa koirat rokotetaan. Suomessa koiranpennut rokotetaan penikkatautia vastaan 7-9 viikon iässä varhaisrokotuksen yhteydessä.

3. Kennelyskä

Kennelyskä eli tarttuva keuhkoputkentulehdus on yleisnimitys kaikille koirien tarttuville hengitystiesairauksille. Sen voivat aiheuttaa useat virukset ja bakteerit, joista yleisimpiä ovat Bordetella bronchiseptica -bakteeri ja parainfluenssavirus. Muita kennelyskää aiheuttavia viruksia ovat muun muassa koirien adenovirus ja penikkatauti.

Kennelyskä tarttuu herkästi koirasta toiseen paikoissa, joissa useat koirat viettävät aikaa samanaikaisesti. Koira voi saada tartunnan suoraan lajitoveriltaan, minkä lisäksi virus tai bakteeri voi tarttua esimerkiksi sairastuneen koiran juoma- tai ruoka-astian välityksellä. Kennelyskä ei itsessään yleensä uhkaa terveen koiran henkeä, mutta sitä voi seurata vakavia jälkitauteja.

Kennelyskän yleisin oire on kuiva ja hakkaava yskä, joka voi jatkua viikkojen ajan. Yskä pahenee rasituksessa, ja koira voi kakoa ja oksentaa limaa ja vaahtoa. Tämän lisäksi koiran sieraimista voi valua eritettä ja sen silmät saattavat vuotaa. Vakavasti sairastunut koira on kuumeinen ja uupunut ja menettää ruokahalunsa. Tällöin keuhkoputkentulehdus on todennäköisesti edennyt keuhkokuumeeksi. Oireet helpottavat yleensä itsestään 1-2 viikon sisällä, mutta voivat joissain tapauksissa pitkittyä.

Kennelyskä voi aiheuttaa keuhkokuumeen myös perusterveelle aikuiselle koiralle, mutta suurin riski on pennuilla, erityisen syvärintaisilla koirilla, vanhoilla ja sairailla yksilöillä sekä koirilla, joilla on tavallista heikompi vastustuskyky. Vakavasti sairastunutta koiraa hoidetaan antibiooteilla, ja myös muut jälkitaudit vaativat usein antibioottihoitoa ja muuta tukihoitoa. Tehokkain tapa suojata koira kennelyskältä on rokottaminen.

4. Kapi

Kapi on syyhypunkin aiheuttama sairaus, jota tavataan niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Eläinten syyhypunkit eivät kuitenkaan tartu herkästi ihmiseen tai päinvastoin. Koira voi saada syyhypunkkitartunnan paikasta, jossa tartunnan saanut kettu on oleillut. Syyhypunkki leviää myös koirasta toiseen.

Syyhypunkki on niin pieni, ettei se erotu paljaalla silmällä. Punkkinaaras kaivaa ihoon käytäviä ja munii ihon pintakerrokseen. Syyhypunkkitartunnan oire on voimakas kutina. Tartunta muuttaa koiran ihon nystyräiseksi ja hilseileväksi, ja jos tartuntaa ei hoideta, iholle muodostuu rupia ja kovettumia, minkä lisäksi eläimen karva alkaa irtoilla. Raapimisesta rikkoontunut iho on myös altis sekundaarisille bakteeritulehduksille. Tämän lisäksi koira voi menettää ruokahalunsa ja sitä kautta painoaan.

5. Sidekalvotulehdus

Konjunktiviitti on sidekalvon eli silmän pintakerroksen ja silmäluomen sisäpinnan tulehdus. Sidekalvo auttaa pitämään koiran silmät kosteutettuina, ja kun se turpoaa, silmät kuivuvat ja tuloksena on kipua ja ärtymistä. Koiran sidekalvotulehduksen voi aiheuttaa virus, bakteeri, allerginen reaktio, mekaaninen ärsytys tai vähentynyt kyynelnesteen tuotanto. Yleisimmät koiran sidekalvotulehduksen oireet ovat punoittavat tai vetiset silmät, silmien kutina, ärtyneet limakalvot, silmien pakonomainen räpyttely, sameaksi tai rähmäiseksi muuttuva silmävuoto ja joissain tapauksissa valonarkuus.

Paras tapa ehkäistä sidekalvotulehdusta on hygieniasta huolehtiminen ja sen varmistaminen, että koiran silmien ympärystät ovat aina mahdollisimman puhtaat. Tulehduksen hoito riippuu tulehduksen aiheuttajasta. Lievissä tapauksissa ei tarvita lääkehoitoa, vaan silmän huuhtelu riittää. Bakteeritulehduksen tapauksessa hoitona on antibioottitippa tai -voide ja silmien säännöllinen puhdistaminen. Joissain tapauksissa lääkäri voi määrätä koiralle myös kortisonia sisältävää voidetta.

6. Sisäloiset

Suomessa koirilla tavataan pääasiassa suolinkaisia ja hakamatoja, mutta myös heisimato- ja piiskamatotartunnat ovat mahdollisia. Sisäloisten munat leviävät eläimen ulosteen mukana. Sisäloiset asuvat koiran elimistössä ja käyttävät ravinnokseen verta ja muita kudosnesteitä.

Sisäloisten aiheuttamat oireet ovat vaihtelevia ja riippuvat niin loislajista, loisten määrästä kuin koiran terveydentilastakin. Esimerkiksi suolinkaistartunnan saaneen koiran yleiskunto voi heiketä ja eläimen kasvu saattaa hidastua. Sen sijaan hakamatotartunnan jälkeen koira saattaa kärsiä verenhukasta, ja koiranpennuille tartunta voi olla hoitamattomana hengenvaarallinen. Lemmikki on tärkeää madottaa säännöllisesti käyttäen koirille soveltuvia, eläinlääkärin suosittelemia matolääkkeitä.

7. Nivelrikko

Nivelongelmat ovat yksiä yleisimmistä ikääntyneiden koirien vaivoista. Nivelrikko on reumaattinen sairaus, jossa ruston hajoaminen tapahtuu nopeammin kuin rusto ehtii korjaantua. Näin rusto alkaa rappeutua, ja siihen syntyy vaurioita. Tämä aiheuttaa kipua ja jäykkyyttä nivelissä sekä liikkuvuuden huonontumista. Koirilla nivelrikkoa esiintyy yleisimmin kyynärnivelissä, lonkkanivelissä, polvissa ja kinnernivelissä. Nivelrikolle altistavat ylipaino ja runsas intensiivisen liikunnan harrastaminen. Molemmat tekijät aiheuttavat suurta rasitusta nivelkapseleissa, mikä saa aikaan sen, että luut hierovat toisiaan vasten ja aiheuttavat kipua.

Nivelrikosta kärsivällä koiralla on kävelyllä käydessään vaikeuksia kulkea samaa vauhtia kuin aiemmin. Joissakin tapauksissa kipu voi olla niin kovaa, että koira ei enää halua käydä lainkaan kävelyillä. Omistaja voi myös huomata jäykkyyttä koiran liikkeissä, etenkin sen noustessa tasolta toiselle tai päinvastoin laskeutuessa tasolta.

Kaikissa tapauksissa koiran nivelsairauksien puhkeamista ei voida estää, mutta niitä voidaan pyrkiä ehkäisemään terveellisten elintapojen avulla.

• Sopivan painon ylläpitäminen. Ylipaino on yksi yleisimmistä koirien nivelongelmien aiheuttajista. Ylipaino voi johtua väärän tyyppisen ruokavalion ja liian vähäisen liikunnan lisäksi myös esimerkiksi kroonisesta sairaudesta.
• Liikunta. Aktiivinen arki on tärkeää koiran fyysisen ja henkisen terveyden ylläpitämiseksi ja ylipainon ehkäisemiseksi. Jos koira kärsii nivelsairaudesta, kannattaa omistajan keskustella eläinlääkärin kanssa siitä, millainen liikunta sille sopii parhaiten. Liikunta ei saa rasittaa liikaa koiran niveliä.
• Laadukas ruoka. Ruokittiinpa koiraa sitten teollisella valmisruoalla, raakaruoalla tai muulla kotitekoisella ruoalla, on tärkeää, että ruokavalio sovitetaan sen ikään, kokoon, terveydentilaan ja aktiivisuustasoon. Lemmikille tulee tarjota sen lajille sopivaa ruokaa, joka täyttää kaikki sen ravitsemukselliset tarpeet. Ravinnolla on suuri merkitys paitsi koiran luiden ja nivelten hyvinvoinnille, myös sen yleiselle terveydelle.
• Lisäravinteet. Eläinklinikoilla ja apteekeissa myydään erilaisia lisäravinteita, joiden avulla voidaan tukea koiran luiden ja nivelten terveyttä. Vaikka kyseessä ei olekaan lääke, kannattaa lisäravinteiden käytön aloittamisesta keskustella aina eläinlääkärin kanssa.
• Lääkkeet. Tarvittaessa eläinlääkäri voi määrätä koiralle lääkkeitä, joiden avulla lievitetään tulehtuneisuutta ja kipua.

8. Parvovirusripuli

Parvovirusripuli on koiran parvoviruksen aiheuttama nopeasti leviävä tauti, joka vaikuttaa pääasiallisesti eläimen suolistoon. Virus tarttuu elimistön nopeasti jakautuviin soluihin, kuten suoliston pintasolukkoon, ja leviää sieltä ruoansulatuskanavaan ja hyökkää immuunijärjestelmän toiminnalle elintärkeitä valkosoluja vastaan. Parvovirus leviää kosketustartuntana ja ulosteiden välityksellä. Virus elää eläimen ulosteessa ja virtsassa pitkiä aikoja, ja omaa tai lajitovereidensa ulostetta syövät koirat ovat suurimmassa vaarassa sairastua.

Parvovirusripuliin liittyvät voimakas oksentelu ja ripuli johtavat sairastuneen koiran elimistön kuivumiseen ja vakavimmissa tapauksissa jopa kuolemaan. Vaurioituneen suolen seinämän kautta elimistöön leviävät bakteerit voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen ja sitä kautta menehtymisen. Parvovirus voi tarttua minkä ikäiselle, rotuiselle tai kokoiselle koiralle tahansa, mutta suurinta vaaraa tauti aiheuttaa pennuille, iäkkäille koirille sekä yksilöille, joiden yleiskunto ja vastustuskyky ovat muusta syystä heikentyneet.

Parvovirusripuli on toisinaan vaikea tunnistaa, sillä moni sen oireista yhdistetään myös muihin sairauksiin, kuten tavalliseen suolistotulehdukseen. Yleisimmät parvoviruksen aiheuttamat oireet ovat kuume, limainen ja myöhemmin veriseksi muuttuva ripuli, raju oksentelu, ruokahaluttomuus, nestehukka sekä väsymys ja letargia. Oireet ilmaantuvat yleensä noin viiden päivän kuluttua tartunnasta, ja suurin osa menehtymisistä tapahtuu 48-72 tunnin kuluttua oireiden alkamisesta. Parvoviruksesta aiheutuvan kuoleman syy voi olla aivohalvaus, liiallisesta oksentamisesta ja ripulista aiheutuva nestehukka tai verenmyrkytys.

Parvovirustartuntaan ei ole toistaiseksi olemassa tehokasta hoitoa, joten jokaisen koiranomistajan tulee huolehtia oman lemmikkinsä rokottomisesta, madottamisesta ja yleisestä hyvästä hoidosta. Tärkeintä on hoitaa sairastuneelle koiralle ilmaantuvat oireet mahdollisimman tehokkaasti, jotta koiran yleiskunto pysyy tarpeeksi hyvänä sairauden nujertamiseksi. Tärkein tavoite on ylläpitää koiran suola- ja nestetasapainoa. Antibiootteja käytetään toissijaisten bakteeritulehdusten hoitoon.

9. Hammasongelmat

Hammasongelmat ovat hyvin yleisiä koirilla ja etenkin ikääntyvillä yksilöillä. Suuhygieniasta huolehtiminen onkin tärkeä osa lemmikin hoitoa. Huonolla suuhygienialla voi olla vakavia seurauksia erilaisten välillisten terveysongelmien muodossa. Ensimmäinen merkki huonosta suuhygieniasta on plakin ja hammaskiven kertyminen hampaiden pinnalle. Jos plakista ei päästä eroon tarpeeksi nopeasti, se kovettuu syljen kalsiumyhdisteiden ansiosta hammaskiveksi. Hammaskivi aiheuttaa ientulehdusta ja hampaan kiinnityskudoksen tulehdusta, jotka voivat hoitamattomana johtaa hampaiden irtoamiseen ja heikentää eläimen yleiskuntoa.

10. Gastriitti eli mahakatarri

Gastriitti on mahalaukun seinämän limakalvon tulehdus ja yleisempi vaiva kuin moni uskookaan. Suurimmassa osassa tapauksia omistaja ei edes havaitse, että lemmikki kärsii tästä sairaudesta. Gastriitin yleisin aiheuttaja on huono ruokavalio, johon voivat kuulua esimerkiksi uppopaistetut, liian mausteiset tai huonosti sulavat ruoat. Tämän lisäksi mahakatarrin voivat laukaista esimerkiksi pitkäkestoiset lääkekuurit, mahalaukkuun jumiutuneet vierasesineet, stressi ja allergiat. Sen yleisimmät oireet ovat oksentelu ja vatsan turvotus, mutta se voi aiheuttaa koiralle myös ruokahaluttomuutta, laihtumista, energianpuutetta ja lisääntynyttä syljeneritystä.