10 vaarallisinta aavikkoeläintä
Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Cesar Paul Gonzalez Gonzalez
Aavikot ovat yksi maailman ankarimmista elinympäristöistä, sillä liiallinen kuumuus ja veden niukkuus tekevät niistä erittäin hankalia paikkoja elää. Lisäksi lämpötilojen vaihtelu on äärimmäistä: iltapäivisin on kova helle ja öisin äärimmäisen kylmää. Nämä olosuhteet ovat saaneet aavikkoeläimet kehittämään vaarallisia mekanismeja selviytyäkseen ympäristössään. Tästä artikkelista löydät 10 vaarallisinta aavikkoeläintä.
Vaikka aavikolla eläminen on vaikeaa, monet lajit kykenevät selviytymään siellä. Niiden kohtaaminen voisi kuitenkin olla kohtalokasta.
10 vaarallisinta aavikkoeläintä
1. Pyramidikyy (Echis carinatus)
Tämä Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä tavattava kyykäärme kuuluu vaarallisesta myrkystään tunnettujen “Big Four -käärmeiden” ryhmään. Pyramidikyyn purema pystyy tappamaan uhrinsa, mutta kaikki lajit eivät ruiskuta myrkkyä riittävästi.
Tämä on yksi tappavimmista tunnetuista maalla elävistä käärmelajeista. Vastamyrkkyjen käyttö on kuitenkin huomattavasti vähentänyt pyramidikyyn puremien aiheuttamia kuolemia.
2. Gilalisko (Heloderma suspectum)
Gilalisko eli gilahirviö on maailman ainoa myrkyllisten liskojen suku. Vastoin yleistä uskomusta tämä matelija ei käytä myrkkyä tappaakseen saaliinsa, sillä sen myrkky aiheuttaa vain voimakasta kipua ja halvaantumista. Gilaliskon vaarallisuus ei piilekään siinä, että se voi aiheuttaa kuoleman, vaan siinä kauheassa kärsimyksessä, jota se voi tuottaa.
3. Skorpionit
Pienestä koostaan huolimatta jotkin selkärangattomat eläimet voivat olla tappavan vaarallisia myös ihmisille. Useimmat skorpionit aiheuttavat pelkoa ihmisissä, sillä niiden myrkky on ollut syynä useisiin kuolemiin. Skorpionit viihtyvät erinomaisesti kuivissa ja kuumissa ympäristöissä, minkä vuoksi aavikko on yksi niiden yleisimmistä elinympäristöistä.
4. Aavikkohämähäkki (Loxosceles deserta)
Aavikkohämähäkki on yksi vaarallisimmista aavikkoympäristöissä elävistä hämähäkeistä. Syynä on se, että sen myrkky sisältää nekrotisoivia ainesosia, jotka voivat aiheuttaa vakavia vammoja ja jopa kuoleman, jos vammaa ei hoideta riittävän huolellisesti.
5. Afrikkalaistunut mehiläinen
Afrikkalaistunut mehiläinen on vain muunnelma tavallisesta tarhamehiläisestä (Apis mellifera), joten sen myrkky on yhtä vaarallista kuin tarhamehiläisen. Sen pisto ei ole itsessään tappava, mutta riski piilee siinä, että suuri määrä mehiläisiä hyökkää tiettyyn kohteeseen samanaikaisesti. Lisäksi näiden mehiläisten ruiskuttama myrkky voi aiheuttaa allergisen reaktion, joka voi olla hengenvaarallinen.
6. Puuma (Puma concolor)
Puumat ovat vaarallisia eläimiä, jotka ovat sopeutuneet erilaisiin ympäristöihin, ja niitä voi nähdä myös tietyillä vuoristoaavikoiden alueilla. Puuma on Amerikan mantereen toiseksi suurin kissaeläin, ja se on synnynnäinen metsästäjä, joka ei epäröi hyökätä minkä tahansa saaliin kimppuun. Sen voima, nopeus, kynnet ja torahampaat tekevät siitä pelottavan lajin.
7. Tulimuurahaiset (Solenopsis-suku)
Tulimuurahaisiin kuuluu suuri määrä lajeja, joiden joukossa on aavikoiden kuivaan ilmastoon sopeutuneita yksilöitä. Näiden hyönteisten tuottama myrkky aiheuttaa kehossa voimakasta ärsytystä, joka tuntuu poltteelta. Samat myrkyt aiheuttavat usein allergisia reaktioita, jotka voivat olla uhrille tappavia.
Tulimuurahaiset jakavat yhdyskuntansa kasteihin, jotka koostuvat kuningattaresta, työläisistä ja kuhnureista.
8. 10 vaarallisinta aavikkoeläintä: strutsi (Struthio camelus)
Et varmaankaan odottanut näkeväsi strutsia tässä vaarallisimpien aavikkoeläinten listassa, sillä ne ovat yleensä melko rauhallisia lintuja. Lajille tyypilliset pitkät jalat antavat niille kuitenkin tavallista paremman kyvyn paeta saalistajiaan. Jalkojen suuren voiman ja luuntiheyden vuoksi strutsin potku voi tappaa jopa leijonan.
9. Dingo (Canis lupus dingo)
Dingo on suden läheinen sukulainen, jolla on myös joitakin nykyisten koirien fyysisiä piirteitä. Nämä koiraeläimet ovat luonnossa synnynnäisiä metsästäjiä, eivätkä ne yleensä ole aggressiivisia ihmisiä kohtaan. Ruoan niukkuus voi kuitenkin muuttaa niiden käyttäytymistä ja yllyttää ne hyökkäämään kaiken tielleen sattuvan elävän kimppuun.
Noin 40 vuotta sitten sattui surullinen tapaus, jossa mahdollinen dingolauma hyökkäsi kohtalokkain seurauksin vain 2 kuukauden ikäisen vauvan kimppuun. Tapahtuma oli niin järkyttävä, että siitä tehtiin jopa elokuva. Ei kuitenkaan ole varmoja todisteita siitä, että juuri nämä koiraeläimet olisivat olleet syypäitä kyseiseen tapahtumaan, mutta muitakin ihmisiin kohdistuneita hyökkäyksiä on ollut.
10. Punajättikenguru (Macropus rufus)
Vaikka nämä pussieläimet ovat hyvin tunnettuja ja rakastettuja, ihmiset eivät useinkaan tule ajatelleeksi niiden mahdollista vaarallisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, että ne olisivat luonteeltaan aggressiivisia, vaan että ihmisen läsnäolo voi tehdä ne levottomiksi. Kyseessä on kuitenkin eläin, jolla on hyvin kehittyneet jalat, jotka voivat aiheuttaa vakavia vammoja, jos et ole varovainen.
Punajättikengurun potku voi aiheuttaa vakavia luunmurtumia ihmiselle.
Kaikki edellä mainitut eläimet pystyvät aiheuttamaan vakavia vammoja tai jopa kuoleman. Tästä huolimatta useimmat niistä eivät hyökkää, ellei niitä häiritä. Monet kuolemaan johtavat onnettomuudet ovatkin seurausta eläinten vääränlaisesta kohtelusta. Jokainen elävä olento ansaitsee kunnioitusta; älä siis leiki sen hengellä, saati sitten omallasi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Swinson, C. (1976). Control of antivenom treatment in Echis carinatus (Carpet Viper) poisoning. Transactions of the Royal Society of Tropical Medicine and Hygiene, 70(1), 85-87.
- Eng, J., Kleinman, W. A., Singh, L., Singh, G., & Raufman, J. P. (1992). Isolation and characterization of exendin-4, an exendin-3 analogue, from Heloderma suspectum venom. Further evidence for an exendin receptor on dispersed acini from guinea pig pancreas. Journal of Biological Chemistry, 267(11), 7402-7405.
- Gilbert, M. M., Snively, E., & Cotton, J. (2016). The tarsometatarsus of the Ostrich Struthio camelus: anatomy, bone densities, and structural mechanics. PloS one, 11(3), e0149708.
- Winston, M. L. (1992). The biology and management of Africanized honey bees. Annual review of entomology, 37(1), 173-193.
- Knight, D., & Bangs, M. J. (2007). Case report. Cutaneous allergic vasculitis due to Solenopsis geminata (Hymenoptera: Formicidae) envenomation in Indonesia. Southeast Asian journal of tropical medicine and public health, 38(5), 808.
- Vorhies, C. T. (1917). Poisonous animals of the desert. College of Agriculture, University of Arizona (Tucson, AZ).
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.