Lyhythäntäkenguru on maailman iloisin eläin

8.1.2020
Lyhythäntäkenguru on pieni pussieläin, jonka Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellut vaarantuneeksi lajiksi. Se tunnetaan hymyilevästä ilmeestään, jonka vuoksi sitä kutsutaan toisinaan maailman iloisimmaksi eläimeksi.

Lyhythäntäkenguru eli quokka on ansainnut maailman iloisimman eläimen tittelin kasvoillaan jatkuvasti karehtivan hymyn ansiosta. Tästäkin huolimatta tämä kotikissan kokoinen pussieläin on kohtalaisen huonosti tunnettu.

Lyhythäntäkenguru on pussieläin

Lyhythäntäkengurua kutsutaan quokaksi ja toisinaan myös kääpiövallabiksi. Sen tieteellinen nimi on Setonix brachyurus, ja se kuuluu harvaetuhampaisten lahkoon ja kenguruiden heimoon. Se on Setonix-sukunsa ainoa laji.

Harvaetuhampaiset on pussieläimiin kuuluva nisäkäslahko, johon kuuluvia eläimiä elää vain Australaasiassa. Lahko jakaantuu kolmeen alalahkoon, joihin kuuluu noin 120 pussieläinlajia, joista esimerkkeinä mainittakoon koalat, kengurut, tasmanianburrat ja vompatit.

Yksi harvaetuhampaisten lahkon eläinten ominaispiirteistä ovat niiden kaksi eteenpäin osoittavaa etuhammasta. Lähes kaikki harvaetuhampaislajit ovat kasvinsyöjiä.

Lyhythäntäkengurun historia

Vanhimmat kirjalliset lähteet lyhythäntäkengurusta ovat vuodelta 1658. Tuolloin vielä tuntematonta eläintä kuvailtiin sanoilla samanlainen kuin sivettikissa, mutta ruskea. Muutama vuosikymmen myöhemmin lyhythäntäkenguruyksilön nähnyt henkilö kuvaili eläintä kissan kokoiseksi rotaksi.

Vaikka kyseistä eläintä kutsutaankin tänä päivänä lyhythäntäkenguruksi tai quokaksi, alkuperäiskansoilla oli näille olennoille monia erilaisia nimiä. Todennäköisesti quokka-nimitys on johdettu noongarin kielen gwaga-sanasta.

Lyhythäntäkenguru on maailman onnellisin eläin

Luonnossa lyhythäntäkenguru elää suppealla alueella Länsi-Australiassa. Valitettavasti laji on tänä päivänä harvinainen, mutta suojeltuna se on selvinnyt rannikon edustan saarilla. Lisäksi lyhythäntäkenguruita esiintyy harvalukuisena Penguin Island -saarella. Rottnest Islandilla nämä eläimet sen sijaan ovat kohtalaisen yleisiä, ja siellä niitä voidaan tavata asumasta jopa ihmisten hoitamista puutarhoista.

Lyhythäntäkengurun yleiset piirteet

Lyhythäntäkengurut ovat pieniä, noin kotikissan kokoisia eläimiä. Ne painavat 2,5-5 kg ja ovat pituudeltaan 40-54 cm. Hännän pituus on 25-30 cm. Urokset ovat hieman naaraita pidempiä ja painavampia. Eläin on rakenteeltaan tanakka, mutta kömpelöstä ulkonäöstään huolimatta se pystyy kiipeämään pieniin puihin ja pensaisiin.

Lyhythäntäkengurulla on lyhyt ja paksu harmahtavan ruskea turkki, jossa on vaaleampia läikkiä. Sen nenän ympärillä ei ole lainkaan karvaa. Korvat ovat pienet ja pyöreäsärmäiset.

Lyhythäntäkenguru on maailman onnellisin eläin

Lyhythäntäkenguru on kasvissyöjä, joka pitää erityisesti kasvien lehdistä sekä heinä-, sara- ja mehikasveista. Nämä sosiaaliset eläimet kokoontuvat suuriksi ryhmiksi sinne, missä ravintoa on saatavilla.

Lyhythäntäkenguru on pääasiallisesti yöeläin, joka etenee suurkenguruiden tavoin loikkimalla, hyppyjensä pituutta vaihdellen. Sen elinajanodote luonnossa on noin 10 vuotta ja vankeudessa 14 vuotta.

Lajin suojelu

Lyhythäntäkengurun uhanalaisuusluokitus on vaarantunut. Vaikka näitä eläimiä elääkin rannikon pienillä saarilla runsaasti, niiden levinneisyysalue on hyvin suppea ja elintila on kutistunut huomattavasti. Quokkakanta on pienentynyt vuosi vuodelta.

Lyhythäntäkenguruilla on edelleen monia luontaisia vihollisia, kuten kettuja, joilta turvaan pääsemiseksi ne tarvitsevat pakopaikakseen tiheää kasvillisuutta. Maatalouden kehittyminen on vähentänyt tällaisia luontaisia pako- ja asuinpaikkoja, mikä osaltaan on vaikeuttanut lajin selviämistä. Ongelmaa ovat pahentaneet myös dingot, ihmisten lemmikkeinä olevat kissat ja koirat sekä jäljellä olevien soiden raivaus ja poltto.

Tämä elinympäristön menetys ja sitä seuraava ruoan niukkuus ovat luonnollisesti valtavia ongelmia. Tutkijat ovat havainneet, että tietyissä metsissä lyhythäntäkengurut ovat kuolleet sukupuuttoon, koska alueilla ei ole tarpeeksi ravintoa.

Vaikeuksista huolimatta lyhythäntäkengurulla on aina hymy kasvoillaan. Se on yhtä halukas antamaan kuin vastaanottamaan hymyn.

Vuonna 2013 Australia laati suunnitelman kannan elvyttämiseksi, ja tarkoituksena on käsitellä lajia uhkaavia riskitekijöitä, kuten petoeläinten roolia, ilmastonmuutosta, elinympäristön pienenemistä ja erilaisia eläimiä uhkaavia sairauksia.

Tällä hetkellä lyhythäntäkenguruiden määrä on kuitenkin edelleen laskussa. Arvioiden mukaan aikuisia yksilöitä elää tänä päivänä 7 500-15 000.