Komodonvaraani on maailman suurin lisko

25.7.2019
Komodonvaraani vaanii kaiken kokoisia eläimiä aina pienistä jyrsijöistä valtaviin vesipuhveleihin. Tämä massiivinen lisko voi niellä kokonaisena minkä tahansa vuohta pienemmän saaliin ja se voi olla vaarallinen jopa ihmiselle.

Komodonvaraani on maailman suurin lisko, joka kasvaa 2-3 metrin pituuteen ja painaa tyypillisesti noin 70 kiloa. Todistettavasti suurin elänyt luonnonvarainen yksilö oli 3,13 metrin pituinen ja painoi 166 kiloa. Tällä valtavalla liskolla on hurja maine pelottavan ulkonäkönsä ja metsästystaitojensa ansiosta.

Komodonvaraani on maailman suurin lisko

Piirteet ja elinympäristö

Komodonvaraanit elävät Indonesiaan kuuluvilla Komodon, Rintjan, Floresin ja Padarin puolikuivilla saarilla. Nämä suuret liskot viihtyvät kuivissa ja kuumissa oloissa, kuten avoimilla ja puoliavoimilla alangoilla, joilla kasvaa korkeita puita. Ne pitävät myös erimerkiksi kuivista joenpenkereistä ja rannoista.

Komodonvaraani on maailman suurin lisko

Aikuinen komodonvaraani kasvaa yleensä 2-3 metrin pituuteen ja painaa noin 70 kiloa. Tämän kellertävän vihreänä syntyvän ja ruskeaksi iän myötä muuttuvan liskon massiivinen vartalo on tiheiden suomujen peitossa. Sen vahva häntä on yhtä pitkä kuin sen muu keho. Uroksen ja naaraan ulkonäössä ei ole varsinaisia eroja, joskin edellä mainittu on jälkimmäistä suurempi.

Komodonvaraanilla on noin 60 tiheästi asettunutta sahalaitaista hammasta, jotka voivat olla jopa 2,5 senttimetrin pituisia. Sen pitkä keltainen kieli on syvään haarautunut ja sen sylki on usein veren sävyistä, koska sen hampaat ovat lähes täysin ienkudoksen peitossa, joka repeytyy auki aina syödessä. Komodonvaraanin makuaisti on erittäin kehittynyt, ja sen kieli paitsi maistaa, myös haistaa saaliin jopa kilometrien päästä.

Ravinto

Muiden matelijoiden tavoin komodonvaraani on vaihtolämpöinen, ja sen ruumiinlämpö on riippuvainen auringonvalosta. Näin ollen tämä eläin on aktiivisimmillaan päiväsaikaan, vaikkakin jotkin yksilöt liikkuvat myös illalla ja yöllä ravintoa etsiessään.

Komodonvaraani on erinomainen uimari ja kiipeilijä, joka kykenee tasapainottelemaan takajaloillaan metsästäessään. Se liikkuu ketterästi suuresta koostaan huolimatta. Lisko käyttää vahvoja kynsiään hyökätessään saaliinsa kimppuun ja kaivaessaan maakuoppia, joita se käyttää nukkumiseen ja lämmön säilömiseen yöaikaan.

Komodonvaraani on maailman suurin lisko

Nuoret komodonvaraanit syövät pieniä liskoja, hyönteisiä ja aikuisilta yli jäänyttä ruokaa. Aikuiset yksilöt saalistavat kaiken kokoisia eläimiä jyrsijöistä aina vesipuhveleihin asti.

Lauman hallitseva uros aterioi ensimmäisenä, minkä jälkeen on paikalle kokoontuneiden pienempien yksilöiden vuoro. Komodonvaraani repii saaliistaan valtavia paloja, jotka se nielee purematta. Aikuinen lisko pystyy nielemään kokonaisena lähes minkä tahansa vuohta pienemmän saaliseläimen, sillä sen kallo ja leuat ovat joustavat ja vatsalaukku venyvä.

Aikuiset yksilöt ovat erittäin aggressiivisia ja saattavat tappaa ja toisinaan myös syödä nuoria lajitovereitaan. Komodonvaraani voi olla vaarallinen myös ihmiselle, ja niiden tiedetään hyökänneen myös ihmisten kimppuun. Purressaan tämä lisko erittää veren hyytymistä estävää myrkkyä, mikä saa saaliin vuotamaan kuiviin, vaikka se onnistuisikin irrottamaan itsensä komodonvaraanin otteesta.

Komodonvaraani pystyy syömään kerralla lähes omaa ruumiinpainoaan vastaavan määrän. Tämän eläimen laaja ruokavalio sisältää esimerkiksi käärmeitä, pieniä liskoja, hyönteisiä, kalaa, jyrsijöitä, etanoita, lintuja ja suurempia nisäkkäitä.

Parittelu ja lisääntyminen

Komodonvaraanit elävät keskimäärin 50 vuotta ja ovat sukukypsiä 9-10 vuoden iässä. Nämä liskot parittelevat alkukesästä, jolloin urokset taistelevat naaraista ja reviiristä. Myös naaraat ovat tämän prosessin aikana vihamielisiä ja aggressiivisia ja hyökkäävät kumppaninsa kimppuun purren ja raapien.

Naaraskomodonvaraani munii heinä-elokuussa munat kaivamaansa syvään maakuoppaan tai toisinaan hylättyyn linnunpesään. Tämän jälkeen se peittää munat hiekalla ja lehdillä ja suojelee ja hautoo niitä kuusi kuukautta maaten niiden päällä.

Kuoriuduttuaan poikaset kiipeävät puihin, missä ne viettävät ensimmäiset elinvuotensa suojassa petoeläimiltä. Näihin petoihin lukeutuvat myös oman lajin aikuiset urokset.