Naali on sosiaalinen ja territoriaalinen eläin

Naali on pohjoisen pallonpuoliskon tundralla elävä petoeläin. Tämä koiraeläimiin lukeutuva eläin on tunnettu tuuheasta valkoisesta turkistaan, jonka sanotaan olevan maailman lämpimin karvapeite.

Millainen eläin on naali?

Levinneisyys ja elinympäristö

Naali elää pohjoisella napa-alueella Alaskassa, Kanadassa, Venäjällä, Grönlannissa, Huippuvuorilla, Islannissa, Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Se suosii jäisiä alueita lähellä pohjoisnapaa, mutta viihtyy myös pohjoisella havumetsävyöhykkeellä.

Luontaisen elinympäristön lisäksi lajia on istutettu Aleuteille. Naalia kasvatetaan myös turkiseläimenä, jolloin sitä kutsutaan siniketuksi.

Fyysiset piirteet

Naalin tunnusomaisin piirre on sen tuuhea valkoinen talviturkki. Naalilla on kaksi värimuotoa, napakettu ja sinikettu. Napaketun turkki on talvisin valkoinen ja kesäisin ruskeanharmaa, kun taas siniketun turkki on ympäri vuoden sinertävän harmaa.

Paksu talvikarvapeite suojaa naalia koviltakin pakkasilta ja auttaa sitä sulautumaan jäiseen elinympäristöönsä. Komean valkoisen turkin kuitenkin sanotaan olevan myös yksi lajin taantumisen syistä, sillä se houkuttelee metsästäjiä.

Turkin lisäksi naalin käpälät kestävät hyvin kylmää, ja se pystyy kiertämään tuuhean häntänsä ympärilleen pitääkseen yllä ruumiinlämpöään unen aikana. Naalin korvat ovat lyhyet ja pyöreät, mikä ehkäisee niiden paleltumista.

Korvien muodon kuitenkin epäillään olevan yksi syy siihen, miksi naalin kuulo on koiran ja muiden kettulajien kuuloa huonompi. Tästäkin huolimatta naali havaitsee lumen alla liikkuvan saaliin hyvin herkästi.

Naali on kohtalaisen pienempi, selvästi tuttua kettua pienempi. Sen kehon pituus on 55-65 senttimetriä, hännän pituus 30-35 senttimetriä, säkäkorkeus 30 senttimetriä ja paino 2,5-8 kiloa. Naaraat ovat hieman uroksia kevyempiä.

Lisääntyminen ja käytös

Naalit elävät yksinään tai pareittain. Lisääntymiskauden alussa helmikuussa naalipari perustaa reviirin, josta ne huolehtivat poikaskauden ajan. Pesäluolastonsa naalipari rakentaa hiekkakumpareisiin tai kivilouhikoihin. Naaras kantaa poikasia 51–53 vuorokautta ja synnyttää toukokuun loppupuolella 2-4 poikasta.

Molemmat vanhemmat huolehtivat poikasista kesän ajan, ja poikaset pysyttelevät pesän lähettyvillä vielä alkusyksyn. Sääolojen vuoksi poikaskuolleisuus on suuri. Poikasten on pysyteltävä vanhempiensa lähellä pysyäkseen lämpimänä ja turvassa isompien saalistajien hyökkäyksiltä.

Naalit ovat aktiivisimmillaan ja saalistavat hämärän aikaan. Niiden pääravintoa ovat tunturisopulit ja myyrät. Jos pikkujyrsijöitä on tarjolla vain vähän, naali syö myös esimerkiksi lintuja ja niiden munia sekä marjoja.

Naali on aktiivinen ympäri vuoden, eikä se nuku talviunta tai vaella muille alueille talveksi. Naalin luonnollisia vihollisia ovat ensisijaisesti susi ja tunturipöllö.

Uhanalaisuus

Naalin tilanne on huono erityisesti Suomessa ja Skandinaviassa, joskin kannan on raportoitu vahvistuvan vähitellen myös näillä alueilla. Suomessa naali on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, mutta maailmanlaajuisesti se ei ole uhanalainen.