Eri kettulajit ja niiden ominaisuudet

· 14.4.2019

Kettu on monen tarun, kertomuksen ja legendan pääosan esittäjä. Harva meistä on nähnyt punaketun lisäksi muita kettulajeja niiden luonnollisessa elinympäristössä. Ketut ovat koiraeläimiin kuuluva suku, johon kuuluu 12 lajia. Eri kettulajit ovat levinneet ympäri maapallon Etelämannerta lukuun ottamatta, ja ketut ovatkin maailman levinneimpiä maalla eläviä eläimiä.

Eri kettulajit ja niiden ominaisuudet

Kuten jo mainitsimme, kettu on nisäkäs, joka on levittäytynyt Etelämannerta lukuun ottamatta kaikille mantereille. Ketut ovat erittäin mukautumiskykyisiä ja älykkäitä eläimiä. Koiraeläimenä kettu on sukua sudelle ja kesykoiralle. Sukulaisistaan poiketen kettu metsästää mieluusti yksin, eikä ole laumaeläin.

Eri kettulajit ja niiden ominaisuudet

Ketun fyysiset ominaisuudet riippuvat paljolti lajista. Ihmiset usein yleistävät ja mieltävät ketun olennoksi, jolla on suuret, kolmionmuotoiset korvat sekä pehmeä, paksu ja pitkäkarvainen häntä.

Punakettu

Punakettu, eli kettu, on maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin. Sen levinneisyysalue käsittää lähes koko Pohjois-Amerikan ja Euraasian, minkä lisäksi Pohjois-Afrikassa elää jonkin verran kettuja.

Nimestään huolimatta ketun turkin väri voi vaihdella vaalean kellanruskeasta hyvinkin syvänpunaiseen. Ketun hännänpää on tavallisesti valkoinen ja eläimen kurkussa ja rinnassa on usein valkoisia merkkejä.

Punakettu on sukunsa kookkain laji, ja täysikasvuisen yksilö on pituudeltaan 45-90 cm ilman häntää. Paino vaihtelee muutamasta kilosta jopa yli kymmeneen kiloon. 

Naali

Naali on pohjoisen pallonpuoliskontundralla elävä kettulaji. Suomessa naali elää puurajan yläpuolisilla tunturi- ja vuoristoalueilla. Suomessa naali on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, mutta maailmanlaajuisesti laji ei ole uhanalainen.

Naali on punakettua pienempi, ja sen kehon pituus on 55-65 cm ilman häntää ja paino 2,5-8 kg. Naalin säkäkorkeus on noin 30 cm. Eläimen korvat ovat pienet ja pyöreäpäiset, jotta ne eivät palellu helposti.

Naalista on kaksi värimuotoa, napakettu ja sinikettu. Ensin mainitun turkki on talvisin valkoinen ja kesäisin ruskeanharmaa. Siniketun turkki puolestaan on ympäri vuoden tumman sinertävänharmaa. Naalin tunnetuin piirre on tuuhea valkoinen talviturkki, jonka sanotaan olevan maailman lämpimin karvapeite.

Punakettu lumessa

Aavikkokettu

Koiraeläimistä pienin, eli aavikkokettu, on huomattavasti serkkujaan punakettua ja naalia huonommin tunnettu laji. Tämä myös fennekkinä tunnettu laji elää Saharan aavikolla ja Sahelin alueella Pohjois-Afrikassa.

Aavikkokettu on noin 30-40 cm pitkä ja 20 cm korkea. Väritykseltään aavikkokettu on ruskeankeltainen, mikä auttaa lajia suojautumaan aavikolla. Aavikkoketun korvat ovat todella suuret pään kokoon verrattuna, mikä auttaa eläintä sietämään kuumuutta. Aavikkoketun häntä on pitkä ja pörröinen, ja eläimen jalkoja suojaa kuumalta hiekalta runsas karvapeite.

Aavikkokettu on pienikokoinen, mutta voi hypätä jopa kahden metrin korkeuteen saalistaessaan. Se on yösaalistaja, jonka kohteena ovat pääasiassa jyrsijät, linnut ja jänikset. Se saalistaa kuitenkin joskus myös hyönteisiä ja munia, ja toisin kuin muut kettulajit, se elää useimmiten pienissä laumoissa.

Aavikkokettu on yleinen levinneisyysalueellaan, ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee lajin elinvoimaiseksi. Populaatio on kuitenkin pienentynyt, mistä voidaan syyttää erityisesti luonnon tuhoamista ihmisen toimesta.

Mitä tulee erilaisten kettulajien hyödyllisyyteen, tutkimusten mukaan ne auttavat pitämään yllä metsien ekologista tasapainoa. Kettuja metsästetään niiden turkin vuoksi, mutta onneksi ketunmetsästystä hallitaan nykyisin lakien voimalla. Vaikka kettu ei ole sukupuuton vaarassa, se tarvitsee suojelua. Tulee muistaa, että tämäkin kaunis eläin on haitoistaan huolimatta tarpeellinen tekijä ympäristön tasapainon kannalta.