Millainen eläin on opossumi?

Opossumit ovat yksiä maapallon vanhimmista nisäkkäistä. Tutkijat ovat löytäneet lajin fossiileja niinkin kaukaa kuin 65 miljoonan vuoden takaa, eli aikakaudelta, jolloin dinosaurukset kuolivat sukupuutton.

Opossumit eli pussirotat ovat yksiä maailman tunnetuimmista pussieläimistä. Niitä elää tällä hetkellä noin 90 lajia. Opossumit muistuttavat hieman suurta rottaa, mikä on valitettavasti saanut aikaan negatiivisia reaktioita monessa ihmisessä. Yleisestä uskomuksesta poiketen pussirotat ovat kuitenkin ystävällisiä eläimiä.

Yksi opossumin huomiota herättävimmistä ominaisuuksista onkin itse asiassa se, miten ystävällinen se on ihmisten kanssa tekemisissä ollessaan. Siten jotkut erottautumaan pyrkivät ihmiset ovatkin hankkineet opossumin lemmikikseen ja esittelevät mielellään omaa eksoottista kotieläintään.

On kuitenkin syytä muistaa, että tämän tyypin eläin vaatii aivan tietynlaista hoitoa, eikä sitä saisi ottaa lemmikiksi vain siksi, että “tarkoitus on hyvä” – olipa sitten kyse ostamisesta tai luonnossa elävän yksilön kiinni ottamisesta. Monessa tapauksessa käy itse asiassa niin, että opossumi päästetään lopulta vieraaseen ympäristöön, ja tämä tarkoittaa niille varmaa kuolemaa.

Toinen syy siihen, että opossumeja kuolee paljon ihmisen vuoksi, on niiden kömpelö tapa kävellä, sillä usein ne joutuvat tämän takia auton yliajamiksi. Itse asiassa sadoittain naaraspuolisia opossumeja kuolee vuosittain niiden kantaessa poikasia pussissaan, ja tämän tuloksena poikasia jää orvoiksi, ja niillä on ilman emoaan hyvin heikot mahdollisuudet selviytyä.

Millainen eläin on opossumi?

Käytös ja ominaisuudet

Joskus opossumeja kutsutaan englannin kielessä “pussiketuiksi”, ja ulkoisesti ne tunnistaa pienistä ja kirkkaista silmistä, jotka ovat sopusuhtaiset pään koon kanssa. Niillä on pitkä kuono, ja opossumien turkki voi olla väriltään monenlainen – harmaan, ruskean, mustan ja valkoisen väliltä. Niiden hännässä ei ole karvaa, ja itse asiassa tämä piirre auttaa opossumia pitämään paremmin kiinni puunoksista.

Aivan kuten kädellisilläkin, opossumilla on suuret ja kämmenen kanssa vastakkaiset peukalot, mutta ne kuuluvat toiseen eläinryhmään kuin kädelliset. Ne ovat kuitenkin tämän piirteensä vuoksi loistavia kiipeilijöitä. Opossumit eivät koskaan ole yli 40 senttiä pitkiä (lukuun ottamatta häntää), ja ne voivat painaa aina viiteen kiloon asti. Eliniänodote on opossumilla noin kahdeksan vuotta.

Tämän pussieläimen käytös on vaikeasti ennakoitavaa, ja vaikka opossumi onkin yleensä haitaton, joillakin yksilöillä on ilmennyt hermostunutta ja hyperaktiivista poikkeavaa käytöstä. Joissakin tapauksissa voi käydä niin, että jos opossumi ei saa olla oikeanlaisissa olosuhteissa, siitä tulee aggressiivinen.

Opossumin itsesuojeluvaisto on todella ihmeellinen, ja tämä eläin onkin kuuluisa ympäri maailmaa aivan erityisestä suojautumistekniikastaan. Kun opossumin olo on uhattu, se nimittäin hidastaa sydämensä lyöntinopeutta, menee maahan makaamaan keho täysin jäykkänä ja suu auki jähmettyneenä, joten se näyttää aivan kuolleelta. Kun se huomaa sitten lopulta vaarallisen asian kadonneen, se nousee ja jatkaa elämäänsä aivan normaaliin tapaan.

Ruokavalio

Sillä opossumi on kaikkiruokainen eläin, se ei jätä mitään ruokaa hyödyntämättä, mitä se ympäristöstään löytää. Opossumi voi syödä lehtiä, kukkia, hedelmiä, hyönteisiä ja jopa joitakin pieniä nisäkkäitä sekä matelijoita ja lintuja.

Lisäksi ruokavalioon liittyen ne yksilöt, jotka ovat joutuneet pois luonnollisesta ympäristöstään kaupunkien ja kylien reunoille, syövät myös jätteitä ja muiden eläinten jäänteitä. Niillä on hyvin terävät hampaat ja äärimmäisen vahvat leuat, joiden avulla ne pystyvät pureskelemaan saalistaan voimakkaasti.

Lisääntyminen

Nämä nisäkkäät saavuttavat sukupuolisen kypsyytensä kymmenen kuukauden iässä. Parittelukaudella naaras erittää hajua, joka on ihmiselle epämiellyttävä, ja tämä haju kertoo urokselle, mikä on paras aika lisääntyä. Naaraan lisääntymiselimet jakautuvat kahteen emättimeen, kahteen kohtuun ja kahteen kohdunkaulaan. Ja samoin uroksella on kaksipiikkinen penis.

Opossumin raskaus kestää suhteellisen vähän aikaa, sillä jo kaksi viikkoa on riittävästi jopa 16 poikasen tuottamiseen. Syntyessään poikanen etsii emonsa nisiä tämän pussin sisällä ja pysyy siellä noin 50 päivän ajan. Kun poikanen sitten jättää emon pussin, se roikkuu tämän selässä, kunnes se pystyy toimimaan luonnossa omillaan.

Kuinka toimia, jos löytää orvon opossumin poikasen?

Kuten jo mainuttu, on melko tavallista löytää orvoksi jääneitä opossuminen poikasia alueilta, joilla tämä eläin on yleinen. Jos löydät poikueen tai yksittäisen poikasen, on tärkeää noudattaa eräitä neuvoja, jotta hoito voitaisiin tehdä oikein.

Aivan ensimmäiseksi tulisi pyrkiä pelastamaan eläimen henki, ja tätä varten voit käyttää oman kehosi lämpöä ja vaatteitasi. Laita ensin hellävaraisesti poikanen rinnallesi tai vatsallesi, ja peitä se vaatteillasi tai muulla sopivalla kankaalla. Tämän tarkoituskena on antaa sille sen tarvitsemaa lämpöä. Sitten, kun tunnet sen saaneen kehonsa sopivan lämpimäksi, jätä se käärittynä kankaaseen ja siirrä se pieneen pahvi- tai muovilaatikkoon.

On aina hyvä kertoa löytyneestä opossumista paikalliselle villieläimiin erikoistuneelle taholle, jotta amattilaiset voivat ottaa poikasen hoitoonsa. Näissä paikoissa eläin saa hoitoa ihmisiltä, jotka tietävät tarkalleen mitä tehdä orvoksi jääneen poikasen hyvinvoinnnin takaamiseksi, ja he osaavat myös reagoida riittävän nopeasti.

Miten opossumin poikasta tulee ruokkia?

Kun ammattilaisille on ilmoitettu orvoksi jääneen opossumin löytymisestä, löytäjän on kuitenkin tärkeää antaa itse poikaselle ruokaa. Tätä varten voit käyttää mitä tahansa kaupasta saatavaa heraa, sillä näin pystyt estämään nesteytyksen puutetta. Anna poikaselle kaksi millilitraa heraa jokaista 50 grammaa kohden painossa aina kahden tunnin välein, ja voit huomata eläimen kunnon kohenevan.

Jos sinulla ei kuitenkaan ole heraa kotonasi valmiina, voit tehdä oman sekoitteen kahdesta ruokalusikallisesta sokeria ja pienestä hyppysellisestä suolaa laimennettuna litraan vettä. Anna tätä nestettä ruiskulla, ja tämä tulee pestä jokaista käyttöä ennen, ja jokaisella poikasella tulee myös käyttää omaa ruiskua.

Nämä ovat siis aivan ensimmäiset hoito-ohjeet tilanteissa, joissa luonnosta on löytynyt orvoksi jäänyt opossumi. Eläin tarvitsee kuitenkin muutakin, mutta vain asiantuntijat voivat antaa lisähoitoa poikaselle tehokkaalla tavalla. Jos sinulla ei ole lähistöllä villieläimiin erikoistunutta keskusta tai henkilöitä, voit mennä eläinlääkäriin, jotta saisit ohjeita ja voisit varmistaa poikueen hyvinvoinnin.