Miten kissan kesyyntyminen alkoi?

Kirjoittanut ja tarkastanut asianajaja Francisco María García

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Kissa on koiran ohella maailman suosituin lemmikki, ja näitä eläimiä tavataan ympäri maailman niin kaupungeissa kuin maallakin. Mutta oletko koskaan miettinyt, kuinka kauan kissa on ollut läsnä ihmisen elämässä ja miten kissan kesyyntyminen tapahtui?

Side ihmisen ja kissan välillä on tuhansia vuosia vanha, ja merkkejä näiden kahden lajin rinnakkaiselosta on jo vuodelta 700 eaa. Tästä lähtien kissan ja ihmisen polku on ollut melko vaiheikas ja toisinaan rajukin. Kissaa on pidetty niin egyptiläisen jumalattaren inkarnaationa kuin vainottuna olentonakin. Tänään kerromme, miten villikissa muuttui ihmisen kanssa eläväksi kesyksi kotieläimeksi.

Jos asiaan haluaa perehtyä tarkasti, yksi lyhyt artikkeli ei siihen riitä, sillä kissan erilaisista rooleista ja merkityksestä historian edetessä on tarjolla runsaasti tietoa. Tänään keskitymme vain niihin asioihin, jotka ovat vaikuttaneet erityisen merkittävästi ihmisen ja kissan suhteeseen ja edesauttaneet näiden eläinten kesyyntymistä.

Egyptin ajat

Muinaiset egyptiläiset olivat kuuluisia siitä, että he rakastivat ja kunnioittivat eläimiä ja etenkin kissoja. He menivät jopa niin pitkälle, että jokainen kissan tappanut henkilö tuomittiin kuolemaan.

He myös palvoivat Bastet-jumalatarta, joka kuvattiin kissahahmoisena. Palvonta oli erityisen suosittua Bubastis-nimisessä kaupungissa, ja myöhemmin tutkimuksissa kaupungin jäänteistä on löydetty monia kissojen jäänteitä. Näiden kissojen uskottiin olevan Bastetin reinkarnaatioita, minkä vuoksi ne muumioitiin kuolemansa jälkeen. Normaalisti tällainen rituaali suoritettiin vain faaraoiden ja mahdollisesti muiden arvoasemassa olevien kuoleman jälkeen.

Muinaisten egyptiläisten uskomusten mukaan Bastet-jumalatar oli raskaana olevien naisten ja kodin suojelija, jolla oli kyky poistaa pahoja henkiä. Vaikka Bastet kuvattiin usein hellänä ja rakastavana, hänen roolinsa suojelijana tarkoitti, että hän saattoi olla myös itsepäinen ja raju.

Oli myös tavallista, että faaraot haudattiin kissojensa kanssa. Kissoilla oli jopa merkityksellinen paikka kuninkaallisilla hautausmailla, esimerkiksi Kuninkaiden laaksossa. Yleensä kuninkaallisten läheisyydessä oli useita kissoja kuvaavia hieroglyfejä.

Muinaiset egyptiläiset yrittivät kesyttää monia eläimiä, ja parhaiten he onnistuivat juuri kissan kohdalla. Ymmärrys toista osapuolta kohtaan sekä vapauden ja itsenäisyyden tärkeyden ymmärtäminen olivat avainasemassa siinä, että ihmisen ja kissan välistä sidettä voitiin aikoinaan vahvistaa.

Kissan kesyyntyminen ja vedenpaisumuksen tarina

Vedenpaisumus eli suuri tulva on yksi raamatun parhaiten tunnetuista tarinoista, ja tämä kuuluisa legenda on ollut inspiraationa lukemattomille taideteoksille ja elokuville. Tulvan tarina keskittyy Nooaan ja hänen perheeseensä, ja sen edetessä jumala neuvoo Nooaa rakentamaan valtavan arkin eli laivan, johon tämä pelastaa parin jokaista maailmassa olevaa eläinlajia.

Moni tuntee kyseisen tarinan, mutta harvinaisempaa tietoa on se, että Nooan arkin kertomus on itse asiassa yksi vanhimmista kuvauksista siitä, miten kissan kesyyntyminen tapahtui. Legendan – ei kuitenkaan Raamatun – mukaan Nooa ei ottanut arkkiinsa mukaan kissoja, minkä väitetään johtuvan siitä, että maapallolla ei vielä tuolloin ollut näitä eläimiä.

Tarinan mukaan Nooa yllättyi huomatessaan, miten nopeasti laivassa olleet rotat lisääntyivät ja kasvattivat populaatioitaan. Nooa ei tiennyt, kuinka toimia, joten hän pyysi jumalalta apua – ja tämä käski miestä silittämään leijonan päätä kolme kertaa.

Nooa ei tiennyt, mitä tästä seuraisi, mutta hän seurasi käskyä ja silitti leijonan päätä. Kolmannella kerralla leijona aivasti, ja miehen yllätykseksi eläimen sieraimista lennähti kaksi kissaa. Lähes välittömästi kissat ymmärsivät, miksi ne olivat laivalla, ja ne käyttivät luontaista metsästysvaistoaan pitääkseen rottapopulaatiot aisoissa.

Kissan asema keskiajan yhteiskunnissa

Keskiaika oli ehdottomasti yksi pimeimpiä ja julmimpia jaksoja kissalle. Yli tuhannen vuoden ajan kissat – ja etenkin mustat kissat – olivat ihmisen vainon kohteena, ja niitä jopa poltettiin siksi, että niiden ajateltin olevan yhteydessä noituuteen. Noitavainojen ollessa pahimmillaan ihmiset viittasivat usein kissoihin saatanallisina olentoina. Niiden käytös, yöllinen elämä ja jopa se, että niillä uskottiin olevan yhdeksän elämää, tarkoitti, että ne yhdistettiin harhaoppiin ja mustaan magiaan.

Keskiaika oli jakso, jolloin oli vallalla myös lukuisia muita myyttejä kissoja koskien. Ihmiset uskoivat esimerkiksi, että kissan silmät pystyivät valaisemaan pimeimmänkin yön, jotta noidat saattoivat suorittaa saatanallisia rituaalejaan. Eräs legenda kertoo, että paholainen otti mustan kissan muodon päästäkseen lähemmäksi ihmistä.

Ikävä kyllä vielä nykyäänkin on ihmisiä, jotka eivät pidä mustista kissoista, mikä juontaa juurensa keskiaikaiseen taikauskoon. Mustat kissat esimerkiksi jäävät helposti adoptoimatta löytöeläinkodeista. Onkin tärkeää, että ihmiset ymmärtävät, mistä kissaan liitetyt uskomukset ovat peräisin, ja että he, jotka tällaisiin myytteihin vielä uskovat, ymmärtävät paremmin, mistä tässä eläimessä on tosiasiassa kyse.