"Jättimäinen torakka" löydetty merenpohjasta

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sara González Juárez

Kirjoittanut Sara González Juárez

Viimeisin päivitys: 02 marraskuuta, 2022

Syvänmeren eläimet ovat kiinnostaneet ihmisiä jo monia vuosia, lähinnä niiden eriskummallisen ulkonäön vuoksi. Tällainen on myös löydetty äyriäinen, torakan kaltainen eläin, joka elää merenpohjassa. Luonto ei koskaan lakkaa yllättämästä.

Tästä artikkelista löydät lisätietoja kyseisestä lajista ja sen piirteistä. Älä jätä lukematta, sillä löydös on vasta esimakua kaikesta siitä, mitä planeettamme kätköissä vielä piilee.

“Jättimäisen torakan” löytyminen merenpohjasta

Merten syvyyksissä näkee harvoin kauniita eläimiä (meidän ihmisten kauneuskäsityksen mukaan). Heinäkuussa 2020 tästä saatiin jälleen uusia todisteita: valtava, lähes puoli metriä pitkä äyriäinen, joka muistuttaa suuresti torakkaa, löydettiin merenpohjasta.

Havainnon teki Indonesian vesillä, Jaavan eteläpuolella, kyseistä aluetta kartoittava tutkijaryhmä. Tutkimusta tehtiin keskimäärin 800 metrin syvyydessä, mutta syvin kohta ulottui 2100 metriin.

Otus tunnistettiin Bathynomus-sukuun kuuluvaksi lajiksi. Sukuun kuuluu 19 lajia isoja äyriäisiä, jotka muistuttavat muodoltaan merenpohjasta löydettyä “torakkaa”. Tutustutaanpa siihen tarkemmin.

Jättiläissiirat

Bathynomus-suku koostuu siiroista, otuksista, jotka elävät (useimmiten) syvissä vesissä ja joiden litteät vartalot ovat sopeutuneet olosuhteisiin merten syvyyksissä. Ne muistuttavat ulkonäöltään kokenillikirvoja tai täitä. Tai tässä nimenomaisessa tapauksessa torakoita.

19 lajista 16 elää indopasifisella merialueella. Näistä 16 lajista seitsemän on luokiteltu “superjättiläisiksi”, sillä ne ovat sukukypsinä yli 150 millimetriä pitkiä ja voivat kasvaa jopa 500 millimetriin. Uudelle lajille annettiin nimeksi Bathynomus raksasa, ja se lisättiin tähän “superjättiläislajien” luetteloon. Seuraavassa osiossa pääset tutustumaan kyseiseen lajiin tarkemmin.

Bathynomus raksasa, syvänmeren jättiläinen

Tämä äyriäinen kuuluu siirojen lahkoon, joka on lahkoista kaikkein suurin ja monimuotoisin. Siiroja tavataan kaikenlaisissa ympäristöissä, ja niihin kuuluu yli 10 000 lajia. Siirojen ruumis koostuu päästä, rintakehästä ja vatsasta. Rintakehässä on kahdeksan jaoketta, joista jokaisella on oma jalkaparinsa.

Sen tieteellinen nimi on peräisin indonesian kielen “jättiläistä” tarkoittavasta sanasta raksasa.

Bathynomus raksasalla on kaikki nämä ominaisuudet, ja lisäksi se on kooltaan valtava. Se ei tästä huolimatta ole suurin tunnettu siiralaji, vaan sen edellä on Bathynomus giganteus.

Tälle merenpohjassa elävälle torakan kaltaiselle eläimelle on kehittynyt joitakin erityispiirteitä, joiden avulla se selviää kyseisissä olosuhteissa. Älä jätä lukematta, sillä nämä piirteet ovat varsin kiehtovia.

Miten Bathynomus raksasa on sopeutunut merten syvyyksien ekosysteemiin

Elämä merenpohjassa on rankkaa. Paine on äärimmäisen kova, valoa on niukasti tai ei lainkaan, ja monille lajeille myös ravintoa on vähän. Tästä syystä sieltä on helppo löytää eläimiä, jotka ovat käyttäneet näitä äärimmäisiä ympäristöolosuhteita hyödykseen, kuten juuri Bathynomus raksasa:

• Litteän ruumiinsa ansiosta Bathynomus raksasa kestää paremmin syvyyksien kovaa painetta. Lisäksi sen morfologia helpottaa liikkumista merenpohjassa.
• Sen ruokavalio on nekrofaginen: se syö merenpohjassa kuolleiden tai sinne pinnalta pudonneiden eläinten jäänteitä. Tämä tekee siitä ekosysteeminsä tärkeän siistijän. Toisaalta tämä ruokavalio takaa sen selviytymisen.
• Suuret silmät ja pitkät tuntosarvet: sen elinympäristössä on niukasti tai ei lainkaan valoa, joten nämä ominaisuudet helpottavat sen eloa.

Miksi se on niin valtava?

Tutkijat ovat käyneet keskustelua Bathynomus raksasan koosta, sillä sen sukulaislajit ovat kutistuneet läpi evoluution. Tästä on olemassa kolme teoriaa:

• Näiden siirojen on kuljetettava enemmän happea, sillä merten syvyyksissä sitä on niukasti. Iso osa veden hapesta saadaan mikrolevistä, jotka eivät pysty lisääntymään ilman fotosynteesiin tarvittavaa auringonvaloa.
• Niillä ei ole paljoa saalistajia: Toisin kuin muiden Bathynomus-suvun lajien, tämän lajin ei ole tarvinnut kutistua selviytyäkseen muiden eläinten rinnalla.
• Niiden aineenvaihdunta on uskomattoman hidas, jotta ne voisivat optimoida energiankäyttöään ympäristössä, jossa resursseja on niukasti. Tämä edellyttää keskimääräistä suurempaa kehoa.

Tämä merenpohjasta löydetty “torakka” ei ole sukunsa eikä kokoluokkansa ensimmäinen. Jokainen uusi palapelin palanen on kuitenkin yksi askel kohti Maan jättimäisen ekosysteemin syvempää ymmärrystä.