Miksi hämähäkit eivät jää kiikkiin omaan verkkoonsa?
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sara González Juárez
Ahdistava kuva hämähäkinverkkoon jääneestä pienestä hyönteisestä on kaikille tuttu. Tämä on saattanut herättää monissa sen kysymyksen, että miksi hämähäkit sitten eivät jää kiikkiin omaan verkkoonsa.
Usko tai älä, mutta vastaus oli tieteellekin arvoitus vuoteen 2012 asti. Vaikka kyseistä ilmiötä oli tutkittu aiemminkin, teknologia ei ollut riittävän kehittynyttä, jotta luotettavia tuloksia olisi voitu saada ja esitetyt hypoteesit olisi voitu vahvistaa tai hylätä. Täältä löydät ratkaisun mysteeriin.
Hämähäkinverkko, vahvempi kuin teräs
Hämähäkinverkko on yksi niistä luonnon ihmeistä, joka on sitä yllättävämpi, mitä enemmän sitä tutkii. Seitti, josta hämähäkki kehrää verkkonsa, muodostuu proteiineista, jotka on varastoitu sen vatsassa sijaitsevaan rauhaseen. Hämähäkki irrottaa ainetta jaloillaan ja muodostaa siitä silkkiä verkkonsa tekemiseen.
Tästä alkavat yllätykset: Jos nämä proteiinit tuodaan tarpeeksi lähelle toisiaan, ne yhdistyvät ja muodostavat langan. Jotta lanka ei kasaantuisi ennen kuin se poistuu hämähäkin kehosta, sitä muodostavat yhdisteet varastoituvat täydelliseen järjestykseen. Sitten ne tulevat esiin, jotta seitti saa sille ominaisen kimmoisuuden ja sitkeyden.
Näin seitti jähmettyy vasta, kun se poistuu kehosta hämähäkin pyynnöstä.
Hämähäkinseitin rakenne on ainutlaatuinen luonnossa. Sen tehokkuuden suhteuttamiseksi on syytä huomata, että seitti on paljon vahvempi kuin saman paksuinen teräsvaijeri. Se on myös 5 kertaa joustavampi kuin tämä metalli, jonka paksuus on 10 kertaa pienempi kuin ihmisen hiuksen paksuus. Toistaiseksi ihminen ei ole kyennyt luomaan materiaalia, jolla olisi nämä ominaisuudet.
Miksi hämähäkit eivät jää kiikkiin omaan verkkoonsa?
Kaikkien näiden uskomattomien ominaisuuksien lisäksi hämähäkinseitti on tahmeaa. Ei tarvitse edes ajatella hyönteisiä, jotka jäävät niihin kiinni, mieti vain, kuinka kauan sinulta kestää irrottaa sinuun tarttuneet seitit, kun törmäät vahingossa hämähäkinseittiin.
Tästä tahmeudesta huolimatta hämähäkit köpöttelevät verkoissaan ilman vaikeuksia. Miksi se on niille erilaista? Smithsonian-museon tutkijoiden vuonna 2012 julkaisemassa tutkimuksessa onnistuttiin selvittämään syyt tähän ilmiöön Näytämme ne alla.
Hämähäkit eivät jää kiinni verkkoihinsa kävelytapansa vuoksi
Kaikki verkon seitit eivät ole tahmeita. Jotkut hämähäkit sekoittavat tahmeita ja ei-tahmeita seittejä niin, että niiden liikkuminen verkossa helpottuu astumalla niille alueille, jotka eivät ole tahmeita.
Saavuttaakseen saaliinsa hämähäkki joutuu kuitenkin astumaan tahmeiden seittien päälle ilman muuta vaihtoehtoa, mutta se ei tällöinkään jää jumiin. Se tekee tämän verkkoa pitkin kulkemisen ansiosta. Hitaalla ja varovaisella kävelyllä, jota hämähäkit käyttävät ennen kuin ne syöksyvät ruokansa kimppuun, pyritään myös minimoimaan tahmeaan pintaan kohdistuva voima.
Jotkut hämähäkkilajit syövät muita hämähäkkejä. Kehräämissään verkoissa vain ne itse voivat kulkea vapaasti, kun taas toiset hämähäkit jäävät loukkuun, vaikka nämä voisivat helposti liikkua oman verkkonsa läpi. Toisin sanoen kullakin verkolla on ominaisuuksia, joiden ansiosta vain sen syntetisoiva laji voi liikkua siinä vapaasti.
Niiden jaloissa on tarttumaton kemiallinen pinnoite
Varovainen kävely ei kuitenkaan riitä. Hämähäkit eivät jää kiikkiin omaan verkkoonsa, koska niiden jaloissa on tarttumaton, öljymäinen pinnoite. Siksi ne voivat painaa seittiä ilman, että ne jäävät jumiin, mikä on varsin hyödyllistä verkkoa kudottaessa.
Edellä mainitussa tutkimuksessa tutkijat pesivät hämähäkkien jalat heksaanilla ja vedellä ja havaitsivat, että hämähäkkien oli paljon vaikeampi kävellä verkossa.
Hämähäkkien uskotaan levittävän tätä ainetta jalkoihinsa suukappaleillaan, sillä niiden on nähty harjaavan raajojaan niiden pesun jälkeen. Toistaiseksi sitä ei kuitenkaan ole voitu todistaa graafisin dokumentein, koska tarvittavaa tekniikkaa ei ole olemassa.
Hämähäkit eivät jää kiinni verkkoon jalkojensa säikeiden ansiosta
Lisäksi hämähäkeillä on jaloissaan suuri määrä säikeitä, jotka minimoivat verkkoon kosketuksissa olevan pinnan. Näin niiden on paljon helpompi irrottaa raajansa jokaisen askeleen jälkeen.
Mikroskooppitutkimus osoittaa, että kun hämähäkki koskettaa tahmeaa seittiä, seitissä olevan tahmean aineen pienet pisarat siirtyvät jalkojen karvoihin. Kun seitti irtoaa pinnasta, nämä pisarat liukuvat ja putoavat pois.
Luonto kätkee salaisuuksia ja ihmeitä odottamattomiin paikkoihin. Usein suurimmat yllätykset piilevät asioissa, jotka ovat ihmisen näkökentän ulottumattomissa, kuten esimerkiksi hämähäkki, joka levittää jaloilleen tarttumatonta öljyä. Siksi ei pidä koskaan aliarvioida mitättömältä vaikuttavaa; jos et huomaa jotain uskomatonta, ehkä tarvitset vain mikroskoopin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Reference: R.D. Briceño and W.G. Eberhard. 2012. Spiders avoid sticking to their webs: clever leg movements, branched drip-tip setae, and anti-adhesive surfaces. Naturwissenshaften. DOI 10.1007/s00114-012-0901-9. Published online: 1 March 2012.
- Hagn, F., Eisoldt, L., Hardy, J. G., Vendrely, C., Coles, M., Scheibel, T., & Kessler, H. (2010). A conserved spider silk domain acts as a molecular switch that controls fibre assembly. Nature, 465(7295), 239-242.
- Sahni, V., Blackledge, T. A., & Dhinojwala, A. (2010). Viscoelastic solids explain spider web stickiness. Nature Communications, 1(1), 1-4.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.