Sairas kulkukoira Kooki sai uuden mahdollisuuden

· 12.8.2018

Kaduilla on satoja ja tuhansia hylättyjä eläimiä, joilla on monenlaisia sairauksia. Joskus tuomitsemme ne sairauksiensa takia, vaikka meillä ei olisi hajuakaan siitä, mikä niillä on huonosti.

Me tuomitsemme asioita ulkonäön perusteella vielä 2000-luvullakin, ja tämä tarina kertoo pohjimmiltaan juuri siitä.

Minne tahansa kulkukoira Kooki menikään, kukaan ei halunnut katsella sitä. Mutta kuten aina sanotaan, joskus surullisilla tarinoilla on onnellinen loppu.

Kaikeksi onneksi on olemassa voittoa tavoittelemattomia järjestöjä ja turvakoteja, jotka auttavat eläimiä, joita kukaan ei halua. Ne tekevät upeaa työtään silkasta ystävällisyydestä ja inhimillisyydestä näitä eläimiä kohtaan.

Kerromme siis nyt, mitä tapahtui Kookille, tämän tarinan ”pääkoiruudelle”.

Kookin tarina

Kooki ei tiennyt, mitä sille oli tapahtumassa. Sen karvat olivat pudonneet, sen nahkaa kutitti ja sen kasvotkin olivat kipeät. Se ymmärsi, etteivät ihmiset katsoneet sitä, ja lapset juoksivat sitä karkuun. Mutta se oli niin mukava! Aiemmin lapset tulivat leikkimään sen kanssa, mutta nyt jokin oli muuttunut…

Kooki ei ymmärtänyt miksi, mutta nämä muutokset eivät selkeästi olleet vain mielikuvitusta. Koira oli todella hyvin yksin. Joskus se katseli tassujaan, ja ne olivat kummallisen punaiset. Kun se nuoli niitä, ne olivat karheat ja maistuivat pahalta. Kookilla oli usein kamala olo, eikä se muistanut milloin sitä oli viimeksi silitetty.

Kooki oli täynnä haavoja, ja ihmiset luulivat sen olevan koira, joka ajautui tappeluihin ja että haavat olivat sen taisteluhaavoja.

Kookin pelastus

Hyljeksitty koira sai uuden mahdollisuuden

Lopulta kävi kuitenkin niin, että amerikkalainen turvakoti löysi Kookin, ja työntekijät ottivat sen haltuunsa. Kookin tila oli todella kamala, mutta muutamien tutkimusten jälkeen saatiin selville, mitä sille oli tapahtunut: sen tauti oli erityisen paha syyhytapaus.

Mitä on syyhy?

Syyhyn aiheuttaja on ihon alle tunkeutuva loinen. Se lisääntyy sen avulla, mitä se syö kehosta, ja se levittää muniaan kaikkialle liikkuessaan. Nämä vuorostaan luovat tuhansia loisia, jotka alkavat liikkua ihon alla ja aiheuttavat kamalaa, loputonta kutinaa.

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pahemmaksi sairaus käy, ja sitä vaikeampaa sitä on hoitaa. Tämän lisäksi se on haitaksi eläimen iholle ja ulkonäölle.

Vaikutti siltä, että Kooki oli kärsinyt syyhystä kuukausien tai jopa vuosien ajan, sillä sen tilanne oli todella paha. Tauti oli vaikuttanut sen kasvoihin, eikä sillä ollut turkkia suurimmassa osassa kehoaan. Se näytti enemmänkin zombi-koiralta kuin mukavalta ja rakastavalta olennolta. Itse asiassa se oli jo alkanut kärsiä hengitysvaikeuksista.

Turvakoti otti pian ohjat käsiinsä ja määräsi koiralle asianmukaista eläinlääkärin hoitoa. Sen tila oli edennyt niin pitkälle, että sille oli tehtävä jopa verensiirto.

Hyljeksitty koira sai uuden mahdollisuuden

Lääkärit arvioivat syyhyn aiheuttajaksi rotanmyrkyn nielemisen silloin, kun Kooki vaelteli kaduilla ruokaa etsiessään. Mikä syy sitten olikaan, voidaan sanoa, että Kooki oli siinä mielessä onnekas, että sen löysi joku sellainen, joka oli halukas auttamaan.

Vaikka prosessi olikin pitkä ja hankala Kookin huonon tilan vuoksi, hoito onnistui. Kooki alkoi tervehtyä. Sen turkki alkoi kasvaa, sen tassut palasivat takaisin tavalliseen muotoonsa, eikä sen iho ollut enää punainen. Tämän lisäksi se hengitti paremmin, ja sen fyysinen ja sisäinen tila muuttui täysin.

Kooki on tänään kuin aivan toinen koira. Nyt kaikki haluavat nähdä sen ja leikkiä sen kanssa. Kookissa on kuitenkin jotakin, mikä ei ole muuttunut: sen ystävällisyys ja kaunis persoonallisuus. Mutta nämä ovat asioita, joita monet eivät voineet tai halunneet nähdä Kookin ollessa sairas.

Toivomme saavamme kuulla monista muista Kookin kaltaista tapauksista – lisäksi toivomme, että eläinten hylkäämiset loppuvat vähä vähältä.

Kuvien lähde: www.upsocl.com