Yleisimmät koirien sisäloistartunnat ja niiden hoito

12.6.2019
Suomessa koirilla tavataan pääasiassa suolinkaisia ja hakamatoja, mutta myös heisi- ja piiskamatotartunnat ovat mahdollisia. Tässä artikkelissa kerromme lisää näistä neljästä sisäloistyypistä, minkä lisäksi jaamme tietoa koiran sydänmadosta.

Matotartunnat ovat yleisempiä lemmikkien vaivoja kuin moni kuvitteleekaan. Loistartuntojen ennaltaehkäisy on tärkeää, mutta niin on myös mahdollisen tartunnan oireiden tunnistaminen, jotta eläintä osataan hoitaa oikein mahdollisimman nopeasti. Seuraavaksi kerromme, mitä ovat yleisimmät Suomessa esiintyvät koirien sisäloistartunnat, ja miten niitä hoidetaan.

Yleisimmät koirien sisäloistartunnat

Suomessa tavattavia koiran sisäloisia ovat suolinkaiset, hakamadot, heisimadot ja piiskamadot, joista suolinkaiset ovat selkeästi yleisimpiä. Heisimato- ja piiskamatotartunnat ovat harvinaisia, mutta niitäkin tavataan. Seuraavaksi esittelemme nämä neljä loistyyppiä, minkä lisäksi kerromme koiran sydänmadosta.

1. Suolinkaiset

Suolinkaiset ovat yleisimpiä koirilla tavattuja matoja, ja jos koiralla on sisäloisia, kyse on lähes aina nimenomaan suolinkaisesta. Suolinkainen on 15-49 cm pitkä ja 2-6 mm paksu sukkulamatoihin kuuluva loinen, jota tavataan koko maailmassa.

Aikuinen koira saa tartunnan ulosteen välityksellä, sillä suolinkaisen munat kulkeutuvat tartunnan saaneen eläimen ulosteeseen. Pentuun suolinkainen tarttuu emon istukan kautta tai maidon välityksellä, ja tartunnan saa lähes jokainen koiranpentu. Pahimmassa tapauksessa suolinkainen voi aiheuttaa pennulle suolen tukkeuman, joka voi hoitamattomana johtaa kuolemaan.

Suolinkaistartunnan oireita ovat ripuli, oksentelu, laihtuminen, huonovointisuus, yskä, turkin kiillottomuus ja pennuilla vatsan alueen turvotus.

Suolinkainen on lapamadon ohella toinen Suomessa esiintyvistä vaarallisista ihmiseen tarttuvista loiseläimistä.

2. Piiskamadot

Piiskamadot ovat nimensä mukaisesti piiskamaisia, eläinten paksusuolessa eläviä sukkulamatoja. Myös tämän tartunnan koira saa ulosteen välityksellä. Nämä toisesta päästä paksut ja toiseen päähän ohenevat kellertävät madot voidaan nähdä silmin koiran ulosteessa. Diagnosoimista hankaloittaa se, että matoja on tyypillisesti ulosteessa niin vähän, että niitä on vaikea havaita testeissä.

Piiskamatotartunta voi aiheuttaa koiralla paksusuolen tulehdusoireita, kuten limaista ja veristä ulostetta.

3. Hakamadot

Hakamato on koirilla, kissoilla, susilla ja ketuilla sisäloisena esiintyvä sukkulamato. Nämä pienet ja ohuet madot kiinnittyvät koiran ohutsuoleen ja imevät eläimen verta.

Koira voi saada hakamatotartunnan saada syömällä ulosteen välityksellä leviävän hakamadon munan tai vaihtoehtoisesti toukka voi tunkeutua koiran ihon läpi. Pentu voi saada tartunnan istukan tai emon maidon välityksellä. Hakamato saattaa aiheuttaa koiranpennulle vaarallista anemiaa, joten tartunnan hoitaminen on erittäin tärkeää.

Hakamatotartunta voi aiheuttaa koiralle anemia, ripulia ja anoreksiaa.

4. Heisimadot

Laakamatoihin kuuluvat heisimadot voivat kasvaa koiran sisällä jopa 15 cm mittaisiksi. Heisimato käyttää väli-isäntänä kirppuja ja väiveitä, ja koira saa tartunnan syömällä tällaisen tartuntaa kantavan hyönteisen. Lapamato- eli leveäheisimatotartunnan koira voi saada syömällä raakaa tai huonosti kypsennettyä järvikalaa. Heisimato elää koiran ohutsuolen limakalvoon kiinnittyneenä.

Heisimatotartunta aiheuttaa koiralle vain harvoin kliinisiä oireita, mikä vaikeuttaa tartunnan havaitsemista. Madoista voi irrota jaokkeita, jotka ovat nähtävissä eläimen ulosteessa.

Yleisimmät koirien sisäloistartunnat ja niiden hoito

5. Sydänmato

Sydänmato herättää esittelemistämme sisäloisista varmasti eniten huolta. Amerikkalainen sydänmato on koirien ja muutamien muiden nisäkkäiden sydämessä, keuhkoissa ja niitä ympäröivissä verisuonissa loisiva, sydänmatotaudin aiheuttava sukkulamato. Eläimet eivät tartuta toisiaan suoraan, vaan koira voi saada tartunnan ainoastaan madon toukkia kantavan hyttysen imiessä sen verta.

Sydänmatotartunta aiheuttaa yleensä sydämen oikean puoliskon laajenemisen ja seinämän paksuuntumisen sekä hengitystieoireita. Tartunta voi vahingoittaa myös munuaisia, ja kroonisen verenkiertohäiriön seurauksena maksa voi vaurioitua. Pahimmassa tapauksessa sydänmatotauti johtaa koiran kuolemaan. Sydänmatotartunta ei välttämättä oireile juurikaan, minkä vuoksi sen diagnosointi voi olla hyvin vaikeaa.

Koiran sisäloistartunnan syyt ja oireet

Eri sisäloistartunnat aiheuttavat erilaisia oireita, ja jotkut tartunnat eivät oireile juuri lainkaan, mikä vaikeuttaa ongelman varhaista diagnoimista. Tyypillisimmät matotartunnan oireet ovat seuraavat:

  • Oksentelu
  • Ripuli
  • Verensekainen uloste
  • Laihtuminen
  • Huonovointisuus
  • Yskä
  • Turkin kiillottomuus
  • Vatsan turvotus
  • Yleinen heikkous
  • Letargia
  • Kutina peräaukon alueella
Koirien yleisimmät matotartunnat ja niiden hoito

Koiran sisäloistartunnan hoito

Paras lähestymistapa koiran sisäloistartuntoihin on tartuntojen ehkäisy. Madot ovat hyvin yleisiä, minkä vuoksi aikuinen koira on madotettava säännöllisesti, vähintään kaksi kertaa vuodessa. Pentujen madotuksessa on oltava erityisen tarkka, ja madotus on suoritettava useammin kuin aikuisilla yksilöillä.

Koiranpennut suositellaan madotettavan noin kolmen, viiden, seitsemän ja yhdentoista viikon iässä, minkä jälkeen madotusta jatketaan noin kahden kuukauden välein. Sisäloiset elävät koiran suolistossa, mikä häiritsee ravinteiden imeytymistä ja vaikeuttaa näin pennun kasvua ja kehitystä. Tämän vuoksi pentujen madottaminen on erityisen tärkeää.

Apteekeissa ja eläinklinikoilla myydään erilaisia loishäätöön tarkoitettuja valmisteita. Eri valmisteet tehoavat eri matolajeihin, joten tuotteen ostamisessa on oltava tarkkana. Tartuntojen ehkäisemisessä itsehoito on suotavaa, mutta jos koiralla epäillään loistartuntaa, on aina syytä keskustella eläinlääkärin kanssa, joka voi tutkia koiran loiskannan ulostenäytteestä ja määrätä oikeat lääkkeet. Koirien sisäloistartunnat vaativat aina hoitoa, sillä hoitamatta jääneellä tartunnalla voi olla vakavia seurauksia terveydelle.

  • Junquera, P. (2015). TRICHINELLA spp. gusanos nematodos parásitos del GANADO PORCINO, PERROS y GATOS: biología, prevención y control.