Ovatko sekarotuiset koirat puhdasrotuisia terveempiä?

Jokainen joskus koiran hankkimista harkinnut on todennäköisesti miettinyt, onko seka- vai puhdasrotuinen koira parempi vaihtoehto omaan kotiin. Aiheesta liikkuu myös paljon väärää tietoa, mikä aiheuttaa ennakkoluuloja ja pelkoja, joille ei ole mitään tieteellistä perustetta. Joidenkin lähteiden mukaan esimerkiksi puhdasrotuiset koirat ovat sekarotuisia lajitovereitaan älykkäämpiä, kun taas sekarotuiset koirat ovat puhdasrotuisia terveempiä.

Mitä seka- ja puhdasrotuisten koirien suurimmat erot sitten ovat, ja onko näistä jommankumman tyyppinen koira parempi lemmikiksi? Tänään selkeytämme tätä jatkuvaa keskustelua aiheuttavaa teemaa.

Mitä tarkoittaa sekarotuinen ja puhdasrotuinen koira?

Suurimpien kenneljärjestöjen hyväksymiä koirarotuja kutsutaan rotukoiriksi tai puhdasrotuisiksi koiriksi. Rotuun katsotaan kuuluvan vain ne koirat, joiden molemmat vanhemmat ovat puhdasrotuisia saman rodun edustajia. Sekarotuinen koira sen sijaan on kahden tai useamman koirarodun sekoitus. Sekarotuiseksi lasketaan myös koirat, joiden vanhemmat ovat puhdasrotuisia, mutta eri rotujen edustajia. Myös rekisteröimätöntä puhdasrotuista koiraa pidetään virallisesti sekarotuisena.

Ovatko sekarotuiset koirat puhdasrotuisia terveempiä?

Yksi eniten tutkimuksen kohteena olleista ongelmista koirien risteyttämiseen liittyen on sisäsiittoisuus eli lähisukulaisten lisääntyminen keskenään. Kuten missä tahansa muussakin liiketoiminnassa, myös koirien kasvatuksessa on kyse voitoista, ja tästä syystä kasvatustoiminnassa ollaan toisinaan hyvinkin häikäilemättömiä. Osa kasvattajista on valmiita varmistamaan voitot eläinten terveyden kustannuksella, mikä aiheuttaa usein perinnöllisiä ja synnynnäisiä sairauksia.

Pentu, joka syntyy tämän tyyppisen risteytyksen tuloksena, voi kärsiä esimerkiksi seuraavanlaisista terveysongelmista:

• Yksi tavallisimmista ja vakavammista ilmiöistä on tila nimeltä ataksia. Noin 40 % kaikista pitbulleista ja staffordshirenterriereistä kärsii tästä rappeuttavasta hermostosairaudesta, joka estää koiraa liikkumasta tavalliseen tapaan. Lisäksi se vaikuttaa vakavasti koiran elinajanodotteeseen.
• Tavoite saada aikaan pennulla tiettyjä fyysisiä piirteitä, jotka liittyvät rodun kauneuteen, on saanut aikaan valtavan vähentymisen eräitä henkisiä ja fyysisiä piirteitä koskien. Yksi selkeimmistä esimerkeistä tällaisesta on suosittu mopsi, jonka lyhyt kuono (jonka on sisäsiittoisen risteytyksen tulosta) aiheuttaa koiralle koko elämän kestäviä hengitysvaikeuksia. Sitten on tietysti saksanpaimenkoira, joka on menettänyt tasapainoisen persoonallisuutensa ja on altis lonkan dysplasialle sekä eräille muille terveyshaitoille.
• Yksi merkittävä tekijä asiaa koskien on koirien syöpään kuolemisen riski. Tämä luku on noussut siksi, että rotukoirista on tullut yhä suositumpia. Esimerkiksi kultainennoutaja on altis kaiken tyyppisille lymfoomille, ja on ilmennyt niin monia syöpään liittyviä kuolemia, että Yhdysvallat ovat sijoittaneet 35 miljoonaa dollaria kyseisen sairauden tutkimukseen.

Rodunjalostamisen ja risteytyksen käytännöt ovat vaikuttaneet siihen, kuinka paljon koirilla on nykyään terveysongelmia. Vastuullinen kasvattaja, joka noudattaa ohjeita, ei koskaan risteytä koiria, jotka ovat perheenjäseniä toisilleen tai joilla on alttiutta sairauksille.

Lisäksi hyvä kasvattaja analysoi potentiaalisia vanhempia sen kannalta, onko niillä perinnöllisiä ongelmia. Mikäli näin käy ilmi, koirien ei anneta lisääntyä keskenään.

Kannattaako siis hankkia sekarotuinen koira?

Kaikesta yllä mainitsemastamme huolimatta moni koiraa haluava ei kelpuuta itselleen sekarotuista yksilöä, ja näitä koiria jopa kutsutaan halventavilla nimityksillä. Puhdasrotuisia koiria pidetään siis usein yksinkertaisesti parempina eläiminä kuin sekarotuisia, ja ne ovat siis tietysti kalliimpia.

On vaikea tietää ennen risteytystä, minkälainen sekarotuisen koiran persoonallisuus tulee olemaan. Lisäksi sanotaan, että on hankalaa arvioida, tuleeko koiralle kehittymään joitakin sairauksia.

Tämä kaikki voi tietysti olla tärkeää silloin, kun ollaan aikeissa ottaa koiranpentu. Omistaja voi vaikkapa ajatella, että vie kotiinsa pennun, josta tulee myöhemmin vain keskikokoinen yksilö, mutta jossakin vaiheessa huomaataankin, että koira on kasvanut yhtä isoksi kuin mastiffi – näinkin voi käydä!

Mitä tulee sekarotuisen koiran persoonallisuuteen, tulee myöskin olla varovainen. Perheiden on usein pakko palattaa koira, jota on hyvin vaikea saada hallintaan – mutta toisaalta voidaan todeta, että tällaisten koirien olisi esimerkiksi parempi asua maaseudulla.

Jotta voitaisiin välttää kaikkia ei-toivottuja yllätyksiä koiran vartuttua isommaksi, on parasta tehdä DNA-testi, jolla voidaan selvittää sekarotuisen koiran alkuperä. Toinen vaihtoehto on viettää jonkin verran aikaa koiran kanssa ennen kuin se adoptoidaan kotiisi, jotta voisit paremmin arvioida, millainen eläin on kyseessä ja sopiiko se elämäntyyliisi.

Yksi ongelma sekarotuisiin koiriin liittyen on se, että moni näistä eläimistä on joutunut kokemaan hylätyksi tulemisen, mikä tarkoittaa, että niiden persoonallisuus on saattanut kärsiä – niistä on voinut tulla tämän vuoksi hermostuneita ja ahdistuneita.

Mitä tulee näiden seka- ja puhdasrotuisten koirien omistajiin ja koirasta hyvän huolen pitämiseen, voidaan sanoa, että puhdasrotuisen koiran hankkiva, joka sijoittaa siihen tuhansiakin euroja, on yleensä sen verran varakas, että pystyy ainakin kattamaan kaikki hoidon kulut. Ja sekarotuisia koiria – joita hylätään paljon – hylkäävien omistajien osalta voidaan sanoa, että jos ihminen tekee näin, syynä on yleensä se, että hän on vastuuton tai hänellä ei ole taloudellisia resurseja pitää koirastaan huolta.

Olipa ihmisen mielipide roduista, sekarotuisista koirista ja näiden omistajista mikä tahansa, totuus on se, että sekarotuiset koirat eivät yleisesti ottaen ole terveempiä kuin puhdasrotuiset. Kaikilla koirilla on omat huonot ja hyvät ominaisuutensa, joten jos harkitset omistajaksi ryhtymistä, ota aina huomioon sekä mahdolliset huonot että hyvät yllätykset.