Mistä koiran pahanhajuinen hengitys johtuu?

10 helmikuu, 2020
Vaikka moni näin ajatteleekin, pahanhajuinen hengitys ei ole koiralla normaalia. Itse asiassa se on oire taustalla piilevästä terveysongelmasta.
 

Koiran pahanhajuinen hengitys on ongelma, johon jokainen lemmikin omistaja on todennäköisesti törmännyt. Kyseessä on itse asiassa niin yleinen vaiva, että sitä pidetään usein täysin normaalina asiana. On totta, että koiran hengityksen ei voi odottaa olevan mintunraikas, mutta sen tulisi haista kohtalaisen neutraalilta. Pahanhajuinen hengitys voikin olla merkki piilevästä terveysongelmasta.

Monet pahanhajuista hengitystä aiheuttavista sairauksista ovat itse asiassa varsin vaarallisia ja voivat johtaa koiran terveyden asteittaiseen heikkenemiseen. Siinä vaiheessa, kun muut oireet ilmestyvät, voi olla jo liian myöhäistä. Jos koiran hengitys haisee hyvin pahalta, varaa aika eläinlääkäriin lemmikin hampaiden ja suun tarkistamista varten.

Mistä koiran pahanhajuinen hengitys johtuu?

Plakki, ientulehdus ja hampaan kiinnityskudossairaus

Yleisin syy koiran pahanhajuiseen hengitykseen on plakki. Koiran suussa elää bakteereja, jotka muodostavat plakkia kerääntyessään hampaan pinnalle. Jos plakkia ei poisteta, syljen ja ientaskunesteen mineraalit muuttavat sen hammaskiveksi.

Hammaskiven pinnalle kiinnittyvät elävät bakteerit voivat aiheuttaa kroonisen ientulehduksen ja altistaa hampaan kiinnityskudossairaudellePitkälle edennyt ientulehdus voi siis aiheuttaa jopa kudoksen, luun ja hampaita tukevien rakenteiden tuhoutumista. Se voi myös heikentää leukaa ja aiheuttaa siihen jopa murtumia. Pahimmassa tapauksessa tulehdus leviää sydämeen, keuhkoihin tai muihin sisäelimiin.

 

Koiran hammaskiveä ei pystytä poistamaan hampaiden harjauksella tai sopivalla ruoalla, vaan siihen tarvitaan eläinlääkärin apua. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että plakin kertymistä lemmikin hampaisiin pyritään ehkäisemään.

Mistä koiran pahanhajuinen hengitys johtuu?

Suun kasvaimet

Suun kasvaimet ovat koirilla melko yleisiä, ja toisin kuin kissoilla, ne ovat yleensä hyvänlaatuisia – joskin myös pahanlaatuisia syöpäkasvaimia tavataan toisinaan. Kasvaimet voivat esiintyä missä tahansa suun alueella, esimerkiksi huulessa, kitalaessa tai ikenissä.

Kasvaimesta riippuen koira voi kärsiä lievästä epämukavuuden tunteesta tai suutulehduksesta, johon liittyy pahanhajuinen hengitys. Koira saattaa myös lopettaa syömisen kivun vuoksi.

Sammashiivan aiheuttama tulehdus

Aivan kuten ihmisetkin, myös koirat voivat kärsiä sammaksesta, jonka aiheuttaa Candida albicans eli sammashiiva. Koiran suussa riehuva tulehdus voi aiheuttaa monenlaisia oireita:

  • Ruokahalun puute tai anoreksia
  • Nielemisvaikeudet
  • Lisääntynyt syljen tuotanto
  • Pahanhajuinen hengitys
  • Ientulehdus
A close up of a fungal infection.
 

Krooninen munuaissairaus

Koiran pahanhajuinen hengitys saattaa olla oire diabeteksestä tai munuaisten vajaatoiminnasta. Kroonisella munuaissairaudella tarkoitetaan vähintään kolmen kuukauden ajan jatkuneita ongelmia toisen tai molempien munuaisten rakenteessa tai toiminnassa. Kyseessä on vakava ongelma, joka voi hoitamattomana johtaa koiran menehtymiseen.

Munuaissairauksiin liittyy esimerkiksi seuraavia oireita:

  • Pahanhajuinen hengitys
  • Painon putoaminen
  • Lisääntynyt juominen
  • Virtsanpidätysvaikeudet
  • Oksentelu
  • Ripuli
  • Ruokahalun menetys
  • Letargia
  • Goich, M., & Iturriaga, M. P. (2003). Importancia del manejo dietario en el tratamiento de la insuficiencia renal crónica en perros y gatos. TecnoVet, 9(1), ág-17.
  • Jadhav, V. J., & Pal, M. (2006). Estomatitis en perros por Candida albicans. Revista iberoamericana de micología, 23(4), 233-234.
  • Margarita, R. I. A. (2001). Manual de gastroenterología de perros y gatos.
  • O’neill, D. G., Elliott, J., Church, D. B., McGreevy, P. D., Thomson, P. C., & Brodbelt, D. C. (2013). Chronic kidney disease in dogs in UK veterinary practices: prevalence, risk factors, and survival. Journal of Veterinary Internal Medicine, 27(4), 814-821.
  • Saló Mur, E., Lou Otón, J., & Luera Carbó, M. (1987). Neoplasias orales en el perro y en el gato. Clínica veterinaria de pequeños animales, 7(1), 0028-38.