Mikä on koiran anaplasmoosi?

4.1.2020

Koiran anaplasmoosi, joka tunnetaan myös trooppisena pansytopeniana, punkkitautina tai koiran verenvuotokuumeena, on laajalle levinnyt ja vakava tartuntatauti. Anaplasmoositapauksia on löydetty kasvavassa määrin niin Euroopassa, Amerikassa, Aasiassa kuin Afrikassakin.

Koiran anaplasmoosi on levinnyt viime vuosina lähinnä ruskean koiranpunkin eli koiranpuutiaisen pureman kautta. Tämä ruskea punkki levittää Ehrlichia Canis -bakteeria, joka on taudin todellinen aiheuttaja. Vaikka tämä bakteeri viihtyykin parhaiten koiran elimistössä, se voi tarttua myös kissoihin ja ihmisiin ja aiheuttaa vakavia terveysongelmia.

Mikä on koiran anaplasmoosi ja miten se tarttuu?

Koiran anaplasmoosi on tartuntatauti, jota aiheuttaa Riketsia-bakteerisuvun Ehrlichia Canis -lajike. Tämän suvun mikrobit voivat aiheuttaa myös monia muita lievempiä tauteja.

Mikä on koiran anaplasmoosi?

Ehrlichia Canis -bakteerin ensimmäinen tieteellinen löydös kirjattiin 1930-luvulla Algeriassa, mutta koiran anaplasmoosi sen sijaan ilmeni näkyvällä tavalla Vietnamin sodassa, jonka aikana moni armeijan koira menehtyi tartuntaan.

Tauti modernina aikana

Riketsia-bakteerit muodostuivat lääketieteelle tärkeiksi vasta 1980-luvulla. Ehrlichia Canis on valkosoluissa elävä bakteeri, jota tavataan koiranpuutiaisen syljessä. Tämä pienikokoinen loinen selviää monenlaisissa olosuhteissa. Tartuntavaarassa eivät ole vain isoissa kaupungeissa asuvat lemmikit, vaan riski koskee myös suuria maatilan eläimiä ja lämpimien ilmastojen villieläimiä.

Mikä on koiran anaplasmoosi?

Anaplasmoosi tarttuu bakteeritartunnan saaneiden punkkien pureman kautta. Tartunnan saaneiden koirien ei tule olla kanssakäymisessä lajitovereidensa kanssa. Tämä estää taudin laajemman leviämisen.

Mitä ovat koiran anaplasmoosin oireet?

Oireet ilmenevät 1-2 viikon kuluttua tartunnasta ja ovat pääasiassa moneen sairauteen liittyviä yleisoireita kuten kuumeilua, uneliaisuutta ja ruokahalun heikkenemistä.  Isolla osalla sairastuneista koirista esiintyy lihas-luustoperäistä kipua.

Sairauteen voi liittyä myös imusolmukereaktioita, pernan ja maksan suurentumista, limakalvojen vaalentumista, vatsan aristusta sekä oksentelua tai ripulia. Sairauden edetessä koiralle voi kehittyä immuunivälitteinen moniniveltulehdus, verihiutalekato tai immuunivälitteinen punasolujen hajoaminen. 

Taudin diagnosointi ja hoito

Eläinlääkäri diagnosoi anaplasmoosin havaitsemalla taudinaiheuttajat värjätystä verilevitteestä tai osoittamalla bakteerin läsnäolon molekyylibiologisin menetelmin.

Suurin osa tartunnan saaneista koirista ei koskaan sairastu. Kliinisiä oireita hoidetaan tavallisimmin tetrasykliiniryhmän antibiooteilla, ja yleensä lääkityksen teho nähdään nopeasti.

Koiran riskiä sairastua anaplasmoosiin voidaan pienentää suojaamalla eläin puutiaisilta.