Kuinka auttaa koiraa synnytyksessä?

Kuinka auttaa koiraa synnytyksessä?

Viimeisin päivitys: 04 toukokuuta, 2019

Syntymän ihmeen todistaminen on upea kokemus, olipa kyseessä sitten ihmisen tai eläimen syntymä. Nautinto on vielä suurempi, kun sinulla on jo valmiiksi yhteys tulevaan äitiin. Näin se hetki, kun oma koira saa pentuja, on yksi elämän parhaista. Mutta kuinka voimme auttaa koiraa synnytyksessä?

Mistä tietää synnytyksen lähestyvän?

Koirat käyttäytyvät synnytyksen lähestyessä ja hetkellä hyvin eri tavalla kuin ihmiset, eikä eläin varoita pentujen saapumisesta kovalla äänellä.

Omistaja voi auttaa koiraa synnytyksessä

Seuraavat merkit kertovat koiran synnytyksen lähestyvän:

  • Kaivaminen. Kaikki koirat eivät käyttäydy samoin synnytyksen lähestyessä, mutta kaivaminen on hyvin yleinen merkki synnytyksen alkamisesta. Koira kaivaa pesän pitääkseen pennut turvassa ja lämpimänä.
  • Maidon erittyminen nisistä. Emon nisistä alkaa tyypillisesti erittyä maitoa jo ennen pentujen syntymää. Synnytyksen lähestyessä myös nartun vatsa- ja lantiolihaksisto alkaa pehmentyä ja veltostua.
  • Ruokahalun puute. Pentujen liikehdintä vatsassa voi aiheuttaa emolle huonovointisuutta juuri synnytyksen alla. Tämä saa aikaan sen, että ruoka ei maistu koiralle tavalliseen tapaan.
  • Oksentelu. Myös oksentelu johtuu pentujen liikkumisesta kohdussa, eikä siitä tarvitse huolestua. Koiraa voi yrittää rauhoitella silittämällä ja seuraa pitämällä.
  • Rentoutuminen. Synnytyksen lähestyessä koira saattaa käydä makaamaan, olla hiljaa ja läähättää kevyesti. Tässä vaiheessa eläimelle on tärkeä tarjota vettä, jotta se pysyy nesteytettynä.
  • Vatsa- ja lantiolihaksiston pehmeneminen ja veltostuminen.
  • Ruumiinlämmön aleneminen. Synnytyksen lähestyessä progesteroni-hormonin väheneminen aiheuttaa lämpötilan selvän ja nopean laskun. Tämä tapahtuu yleensä 24-36 tuntia ennen synnytyksen käynnistymistä.

Kuinka auttaa koiraa synnytyksessä?

Koira tietää luonnostaan, miten synnytyksessä toimitaan, eikä ihmisen yleensä tarvitse puuttua synnytykseen lainkaan. On kuitenkin tärkeää, että omistaja seuraa taustalla tilanteen edistymistä, sillä komplikaatiot ovat mahdollisia, ja joissain tapauksissa tarvitaan eläinlääkärin apua.

  • Valmistele koiralle hiljainen ja rauhallinen paikka. Vähintään viikkoa ennen oletettua synnytysajankohtaa nartulle on hyvä varata pehmustettu pentulaatikko, joka sijoitetaan rauhalliseen paikkaan. Tilan tulee olla mukava, eikä mahdollisilla muilla kodin lemmikeillä saa olla sinne pääsyä ennen tai jälkeen pentujen syntymän.
  • Älä puutu synnytykseen, jos se ei ole välttämätöntä. Emo hoitaa yleensä synnytyksen onnistuneesti itsekseen. On täysin normaalia, että pennut syntyvät pää tai takapuoli edellä, eikä kummastakaan tilanteesta tarvitse huolestua. Pennun syntyessä emo rikkoo sikiöpussin, nuolee pennun puhtaaksi, katkaisee napanuoran hampaillaan ja syö istukan.

Missä tilanteessa ihmisen apu on tarpeen?

Synnytysvaikeudet ovat koirilla suhteellisen yleisiä. Yleisimpiä synnytykseen liittyviä komplikaatioita ovat puutteellinen avautuminen, puutteelliset työntöpoltot, työntöpolttojen loppuminen, synnytysteihin jäänyt pentu, pennun asentovirhe tai jälkeisten jääminen. Jos jokin asia epäilyttää, kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä eläinlääkäriin.

Kuinka auttaa koiraa synnyttämään?
  • Jos emo ei jostain syystä saa rikottua sikiöpussia, joudut tekemään sen sen puolesta. Riko kalvo varovasti ja aseta pentu emon viereen.
  • Jos pennut syntyvät niin tiheään tahtiin, että emo ei ehdi kunnolla putsaamaan ja kuivaamaan niitä, voit auttaa kuivaamalla pentuja hellästi pehmeällä pyyhkeellä.
  • Pennut syntyvät yleensä puolen tunnin välein, mutta joskus väli voi venyä jopa neljään tuntiin. Jos pentuja ei ala kuulua, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Tee samoin, jos emon supistukset jatkuvat pitkään vielä kaikkien pentujen synnyttyä.
  • Seuraa pentujen tilaa, sillä ei ole harvinaista, että pentu menehtyy synnytystä seuraavina minuutteina tai tunteina. Emo ei voi tehdä tilanteessa juuri mitään, mutta sinä voit. Jos huomaat, että pentu ei hengitä, putsaa sen suu ja hengitystiet ja hiero varovasti sen kehoa elvyttääksesi sen. Jos pentu ei virkoa, siirrä se toiseen huoneeseen, jotta emo ei syö sitä, eivätkä muut pennut haista sitä.
  • Seuraa tilannetta myös synnytyksen jälkeen ja varmista, ettei emo torju jotain pennuista ja jätä ruokkimatta tätä. Muista myös ruokkia emoa runsaasti ravinteikkaalla ruoalla.

Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Sánchez Riquelme, A., & Arias Ruiz, F. (2017). Biología gestacional y predicción del parto en la perra. Revista de Investigaciones Veterinarias del Perú, 28(4), 771-783.
  • de Tejerina, J. C. D. F., Vega, F. J. P., & Llamazares, B. C. (1994). Parto y distocias en la perra y en la gata. Clínica veterinaria de pequeños animales: revista oficial de AVEPA, Asociación Veterinaria Española de Especialistas en Pequeños Animales, 14(4), 223-241.
  • Martí, S. (2006). El parto de la perra. COVELMA Pequeños Animales, 34-38.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.