Koirien silmäsairaudet ja niiden hoito

Erilaiset koirien silmäsairaudet ovat kohtalaisen yleisiä. Silmiin liittyviä sairauksia, tulehduksia ja vammoja tulee aina pitää hätätapauksena, sillä pitkittyessään ongelma voi aiheuttaa vakavaakin vahinkoa. Jos siis koiran silmän huomataan esimerkiksi kutisevan, vuotavan tavallista enemmän, punoittavan tai olevan turvoksissa, tulee koira viedä välittömästi eläinlääkäriin.

Koirien silmäsairaudet ja niiden hoito

Koirilla esiintyy monia erilaisia silmiin liittyviä sairauksia ja ongelmia, joista listaamme seuraavaksi muutamia yleisimpiä.

Sidekalvotulehdus

Sidekalvotulehdus eli konjunktiviitti on tavallinen vaiva koirilla. Kyseessä on silmän sidekalvon eli silmän pinnalla ja silmäluomien sisäpinnalla sijaitsevan kelmumaisen rakenteen tulehdus. Sidekalvo auttaa kosteuttamaan koiran silmiä, ja kun se turpoaa, silmät kuivuvat, minkä tuloksena on kipua ja ärtymistä. Yleisimmät sidekalvotulehduksen oireet ovat punoittavat tai vetiset silmät, silmien kutina ja vuotaminen, ärtyneet limakalvot, pakonomainen räpyttely ja joissain tapauksissa myös valonarkuus.

Koiran sidekalvotulehduksen voi aiheuttaa virus, bakteeri, allerginen reaktio, mekaaninen ärsytys tai vähentynyt kyynelnesteen tuotanto. Paras tapa ehkäistä sidekalvotulehdusta on hygieniasta huolehtiminen ja sen varmistaminen, että koiran silmänympärykset ovat aina mahdollisimman puhtaat. Sidekalvotulehduksen hoito riippuu tulehduksen aiheuttajasta. Lievissä tapauksissa ei tarvita lääkehoitoa, vaan silmän huuhteleminen riittää. Bakteeriperäinen tulehdus hoidetaan antibioottitipoilla tai -voiteella ja silmien säännöllisellä puhdistamisella. Joissain tapauksissa lääkäri voi määrätä koiralle myös kortisonia sisältävää voidetta.

Kirsikkasilmä

Cherry eye eli kirsikkasilmä tarkoittaa vilkkuluomen tyvessä sijaitsevan kyynelrauhasen esiin pullahdusta. Se on perinnölliseksi oletettu silmäsairaus, jota esiintyy eniten alle vuoden ikäisillä koirilla. Kirsikkasilmä on yleensä helppo tunnistaa silmän sisäkulman punaisesta ja usein nopeasti ilmenevästä turvotuksesta. Se ei aina vaivaa koiraa, mutta joillain yksilöillä silmä kutisee ja vuotaa. Jos turvotus pääsee kasvamaan suureksi, se voi hiertää sarveiskalvoa ja johtaa sarveiskalvon haavautumiseen.

Kirsikkasilmän hoitona on esiin pullahtaneen kyynelrauhasen mikrokirurginen paikalleen taskutus. Rauhasta ei tule poistaa, sillä poistaminen altistaa koiran kuivasilmäisyydelle. Niin sanotun taskutuksen jälkeen rauhasen toiminta jatkuu normaalisti.

Kaihi

Kaihi on etenkin ikääntyvien koirien vaiva, mutta sitä tavataan myös nuoremmilla yksilöillä. Kaihissa silmään tulevaa valoa taittava linssi on samentunut ja läpäisee näin huonosti valoa, vaikuttaen koiran näkökykyyn.

Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Täydellinen linssien samentuminen johtaa sokeuteen. Jos taas samentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Edennyt kaihi aiheuttaa silmän sisäisen tulehduksen ja voi siten aiheuttaa kipua. Kaihi voi olla myös hankittu eli ei-perinnöllinen. Esimerkkinä hankitusta kaihista on diabetekseen liittyvä, usein hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä kaihi. Myös esimerkiksi vamma tai hoitamaton tulehdus voi nopeuttaa kaihin etenemistä. Muuten kaihi etenee yleensä hitaasti.

Kaihiin sairastuneen koiran silmät vetistävät tai vuotavat, ja ajan kuluessa silmän linssi muuttuu sameaksi ja silmään ilmestyy valkoinen tai sininen kehä. Silmissä alkaa myös esiintyä valonarkuutta, ja koira saattaa pyrkiä pysymään pimeissä tiloissa ja pitää katseensa maassa ulkoilun aikana.

Vain diabeettiseen kaihiin on kehitteillä lääkehoito, jolla kaihin etenemistä voidaan hidastaa. Etenevän ja näkökykyä uhkaavan kaihin ainoa hoitomuoto on leikkaushoito, jossa samentunut linssin sisältö hajotetaan ja poistetaan. Linssin etukapseliin tehdyn reiän kautta tyhjään linssikapselipussiin asetetaan keinolinssi.

Glaukooma

Glaukooma eli silmänpainetauti on sairaus, jossa koiran silmän sisäinen paine kohoaa vaarallisen korkeaksi. Tämä aiheuttaa vaurioita silmän eri osiin, erityisesti näköhermon päähän ja verkkokalvoon. Hoitamattomana glaukooma johtaa näön menetykseen, minkä vuoksi sen hoito on tärkeää päästä aloittamaan välittömästi.

Glaukooma voi olla joko primaari eli ensisijainen tai sekundaari eli toissijainen:

• Primaari glaukooma on perinnöllinen ja esiintyy tyypillisesti molemmissa silmissä. Se ei ole seurausta muusta silmä- tai yleissairaudesta, vaan se johtuu synnynnäisestä etukammiokulman rakennevirheestä, joka voi estää kammionesteen ulosvirtauksen ja aiheuttaa näin silmänpaineen nousun.
• Sekundaari glaukooma on seurausta muusta silmä- tai yleissairaudesta, johon liittyy kammionesteen estynyt ulosvirtaus. Tämän tyyppisen glaukooman voi aiheuttaa muun muassa silmänsisäinen uudismuodostuma, traumasta johtuva silmänsisäinen verenvuoto, linssin sijoiltaanmeno tai voimakas silmänsisäinen tulehdus.

Ensimmäisiä glaukooman oireita ovat usein lievä pupillin valojäykkyys, sarveiskalvon samentuma ja silmän punoitus. Tämän tyyppiset lievät oireet jäävät usein omistajalta huomaamatta. Glaukooman edetessä pupilli on selvästi laajentunut, silmän valkoinen osa hyvin punainen ja sarveiskalvo samea. Tämän lisäksi linssi saattaa siirtyä osittain paikoiltaan, ja verkkokalvolla ja näköhermonpäässä voi esiintyä muutoksia.

Edenneen glaukooman oireina voivat olla lisäksi pysyvä pupillin laajentuminen, silmän sisäiset kiinnikkeet, linssin täydellinen sijoiltaanmeno, linssin eriasteiset kaihimuutokset, lasiaisen rappeuma ja liukeneminen, verkkokalvon ja näköhermon pään selvä rappeutuminen ja sokeus. Silmänpaine voi olla 40–50 elohopeamillimetriä (mmHg) tai yli, kun normaali silmäpaine on 15–25 mmHg. Pitkään koholla olleen silmänpaineen seurauksena silmä usein suurenee kooltaan. Sekundaarisessa glaukoomassa voidaan lisäksi nähdä viitteitä esimerkiksi värikalvotulehduksesta, silmän sisäisestä uudismuodostumasta tai linssiluksaatiosta, jotka ovat aiheuttaneet korkean silmänpaineen.

Mitä nopeammin hoito päästään aloittamaan, sitä parempi ennuste on näkökyvyn säilyttämiseksi. Tärkeimmät tavoitteet ovat kivun poistaminen ja silmänpaineen nopea alentaminen. Glaukoomaan ei valitettavasti ole tehokasta pitkäaikaishoitoa, ja lääkkeellisellä hoidolla silmänpaine saadaan pidettyä kohtuullisena yleensä vain korkeintaan muutaman kuukauden ajan.

Kirurgisia tekniikoita ovat muun muassa kammionesteen tuottoa vähentävät kirurgiset toimenpiteet, sulkeutuneen sädekehäsyvennyksen kirurginen avaus ja vaihtoehtoisen ulosvirtausreitin kirurginen muodostaminen. Suurimmalle osalle koirista nämäkin vaihtoehdot ovat kuitenkin pitkällä aikavälillä tehottomia. Jos koiran silmä on kipeä ja sokea, eikä vastaa lääkehoitoon, paras vaihtoehto on yleensä silmän poisto tai silmän sisäisen proteesin asettaminen.

Etenevä verkkokalvon rappeuma

Etenevä verkkokalvon rappeuma (PRA) tuhoaa silmän valoa aistivia soluja, mikä johtaa koiran asteittaiseen sokeutumiseen. Sitä voi ilmetä millä tahansa rodulla, ja oireet voivat alkaa jo koiran ollessa nuori. Etenevän verkkokalvon rappeuman ensimmäinen oire on yleensä hämäräsokeus, joka etenee täydelliseen sokeuteen.

Etenevän verkkokalvon rappeuman kehittyminen riippuu rodusta ja yksilöstä. Se periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin kantajan riski sairastua on hyvin pieni, mutta se voi siirtää geenin jälkeläisilleen. Molemmilta vanhemmilta virheellisen geenin saanut koira sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä. Etenevään verkkokalvon rappeumaan ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokea koira voi pärjätä erittäin hyvin.