Millainen sairaus on koiran penikkatauti?

Penikkatauti on nisäkkäillä, ja etenkin koirilla, esiintyvä tartuntatauti, joka vaikuttaa sekä eläimen hengityselimistöön että suolistoon. Taudin edetessä eläin voi kärsiä myös erilaisista hermosto-oireista. Seuraavaksi kerromme tarkemmin penikkataudin aiheuttajasta, oireista ja hoidosta.

Mikä aiheuttaa penikkataudin?

Penikkatauti on morbilliviruksen aiheuttama tarttuva tauti. Tämän virussuvun tyyppivirus on ihmisen tuhkarokkovirus. Penikkatautia esiintyy ensisijaisesti koirilla, mutta se voi tarttua myös moniin muihin eläimiin, kuten kettuihin, susiin, pesukarhuihin ja minkkeihin. Tauti ei tartu ihmiseen tai kotikissaan.

Penikkatauti on helposti tarttuva virustauti, joka johtaa pahimmillaan eläimen menehtymiseen. Suurimmassa riskissä ovat pennut, iäkkäät koirat ja muut yksilöt, joiden vastustuskyky on jostain syystä alentunut.

Penikkatautia vastaan on kehitetty rokote, ja Suomessa jokainen koiranpentu tulee rokottaa tätä tautia vastaan. Suomessa oli laaja tautiepidemia 1990-luvun puolivälissä, jolloin tuhansia koiria sairastui penikkatautiin. Nykyään kyseinen tauti on maassamme harvinainen kattavan rokotussuojan ansiosta.

Miten penikkatauti tarttuu?

Penikkatautivirus tarttuu koirasta toiseen aerosoli- ja pisaratartuntana. Sairaan koiran hengitystie-eritteet sisältävät runsaasti virusta, ja koiran yskiessä tai aivastaessa virus leviää ilmaan. Mikrobit siirtyvät terveen koiran hengitysteihin sierainten tai suun kautta tämän hengittäessä saastunutta ilmaa.

Virusta on myös koiran muissa eritteissä, kuten virtsassa, ja se voi tarttua myös välillisesti sairaan koiran eritteiden saastuttamien esineiden tai pintojen kautta.

Elimistöön päässyt virus alkaa lisääntyä nopeasti immuunijärjestelmän soluissa ja heikentää koiran elimistön puolustusta. Viruksen itämisaika on yleensä 1-4 viikkoa, ja tartunnan saanut eläin erittää virusta tyypillisesti 1-2 viikkoa – joskin eritysaika voi olla jopa kuukausia.

Penikkatauti on helposti tarttuva virustauti, joka johtaa pahimmillaan eläimen menehtymiseen. Suurimmassa riskissä ovat pennut, iäkkäät koirat ja muut yksilöt, joiden vastustuskyky on jostain syystä alentunut.

Penikkataudin oireet

Viruksen itämisaika on siis tyypillisesti 1-4 viikkoa, minkä jälkeen eläin alkaa kärsiä erilaisista oireista. Monet koirat pysyvät oireettomina, kun taas eräillä muilla eläimillä, kuten freteillä, kuolleisuus on huomattavan korkea.

Alkuvaiheessa penikkataudin tyypillisiä oireita ovat kuume, sierainvuoto, silmätulehdukset, hengitystieoireet, ruokahaluttomuus ja ruoansulatuskanavan oireilu. Joillakin koirilla esiintyy polkuanturoiden ja kirsun paksuuntumista.

Jos koiran immuunivaste on riittävän vahva, viruksen leviäminen kudoksissa estyy ja eläin paranee. Jos koiran elimistö ei pysty torjumaan virusta, se leviää elimistön pintakudoksiin ja keskushermostoon. Tässä vaiheessa sairauden ensioireet häviävät, mutta virus jatkaa lisääntymistä ja leviämistä.

Viruksen aiheuttama tuho altistaa koiran elimistön bakteerien aiheuttamille sekundaarisille tulehduksille, jotka ovat suurin syy penikkataudin aiheuttamiin kuolemiin. Vakavan yleisinfektion johdosta koiran yleiskunto heikkenee, ja se voi kärsiä muun muassa keuhkokuumeesta, hengitysvaikeuksista, oksentelusta, ripulista ja keskushermosto-oireista. Joillakin koirilla nousee iholle märkärakkuloita.

Koiralla voi ilmetä keskushermosto-oireita myös vasta viikkoja tai kuukausia tartunnan jälkeen. Tyypillisiä oireita ovat jalkojen tai pään lihasten nykiminen, tunnon häviäminen ja erilaiset kouristuskohtaukset. Vakavat hermosto-oireet ovat invalidisoivia ja johtavat monessa tapauksessa eläimen lopettamiseen.

Voidaanko penikkatautia hoitaa?

Penikkatautidiagnoosi voidaan usein tehdä jo oireiden ja yksinkertaisten laboratoriotutkimusten perusteella, mutta diagnoosi varmistetaan virologisella tutkimuksella. Näyte otetaan joko limakalvolta sivelynäytteenä tai solunäytteenä. Koiran altistuminen penikkatautivirukselle voidaan osoittaa myös verinäytteestä todettavalla vasta-ainetason nousulla.

Valitettavasti tutkijat eivät ole vielä pystyneet kehittämään penikkataudille parantavaa hoitoa, joten hoito käsittää oireiden lievittämisen, sekundaaristen bakteeritulehdusten hoidon antibiootein sekä muun tukihoidon, kuten vitamiinilisien käytön. Rokotteesta ei ole apua enää siinä vaiheessa, kun eläin on jo sairastunut. Joillekin taudista selvinneille koirille jää pysyviä hermostollisia oireita.

Ainoa tapa varmistaa, ettei koira sairastu, on rokottaminen. Penikkatautirokotteet ovat tehokkaimpia eläimille kehitettyjä rokotteita, ja niiden ansiosta tauti on saatu käytännössä kitkettyä maista, joissa koirat rokotetaan.

Suomessa koiranpennut rokotetaan penikkatautia vastaan 7-9 viikon iässä varhaisrokotuksen yhteydessä. Tämän rokotteen antama suoja on lyhytkestoinen, ja pitkäkestoinen suoja saavutetaan 12 viikon, 16 viikon ja vuoden iässä annettujen rokotusten myötä. Tämän jälkeen lemmikki saa vahvisterokotteen penikkatautia vastaan kolmen vuoden välein.