Mikä on koiran nuolugranulooma ja miten sitä hoidetaan?

18.11.2018

Jotkut koirat nuolevat tiettyjä kehonsa alueita jatkuvasti ja pakonomaisesti. Tämä saattaa johtua nuolugranuloomasta. Tässä artikkelissa kerromme, mikä nuolugranulooma on, mistä se johtuu ja miten sitä hoidetaan.

Mikä on koiran nuolugranulooma?

Nuolugranulooma on ihoalue, jota koira nuolee jatkuvasti. Yleisimmin vaiva esiintyy jaloissa ja nilkoissa. Jatkuvan nuolemisen seurauksena ärtynyt ihoalue laajenee ja iho paksuuntuu. Iho saattaa punoittaa, siihen voi muodostua haavoja ja se saattaa erittää väritöntä tai värillistä nestettä. Nuoltava alue voi kovettua ajan kuluessa.

Nuolugranulooman hoitaminen kestää yleensä melko pitkään, ja vaiva on epämiellyttävä ensisijaisesti koiralle, mutta myös omistajalle. Kun diagnoosi on tehty, hoitosuunnitelma on käytävä läpi keskeytyksettä, jotta ongelma saadaan hoidettua.

Oireet ja osatekijät

Koiran nuolugranulooman pääoire on pakonomainen ja uupumaton nuoleminen. Joissain tapauksissa nuolemiseen liittyy keskikovia tai kovia puremia.

Mikä on koiran nuolugranulooma?

Ihoon voi ilmestyä haavoja lyhyessä ajassa, jopa muutamissa tunneissa. Joissain tapauksissa nuolemisen alkamisesta kuluu useita viikkoja ennen kuin ihon vauriot ovat huomattavissa.

Nuolugranulooman voivat aiheuttaa monet syyt:

  • Allergiat
  • Bakteerit, sienet, loiset tai punkit
  • Hyönteisten pistot
  • Kipua aiheuttava nivelvamma tai murtuma
  • Niveltulehdus
  • Hormonaaliset vaivat
  • Joissain tapauksissa syöpä
  • Psykologiset tekijät, kuten pakko-oireiset häiriöt
  • Stressi, tylsistyminen tai ahdistus
  • Pakonomainen käytös, jossa eläin toistaa tiettyä toimintaa
  • Eristäminen pieneen tilaan

Nuolugranuloomalle alttiit rodut

Tähän mennessä nuolugranulooman ja geneettisten tekijöiden merkittävää suhdetta ei ole pystytty todistamaan. Tästäkin huolimatta tilastojen mukaan tietyt rodut ovat alttiimpia kärsimään tästä sairaudesta. Suurin osa näistä roduista on suurikokoisia:

  • Saksanpaimenkoira
  • Kultainennoutaja
  • Espanjanmastiffi
  • Tanskandoggi
  • Labradorinnoutaja
  • Dobermanni

Diagnoosi ja hoito

Suurin osa nuolugranuloomasta kärsivien koirien omistajista vie lemmikkinsä eläinlääkäriin vasta, kun sairaus on edennyt pitkälle, mikä tekee lääkärin työstä vaikeaa. Sen lisäksi, että vaivan diagnosointi on haastavaa, myös sairauden hoitaminen on vaikeaa. Lääkärin on vaikea määrittää, mitkä oireista ilmestyivät ensimmäisenä. Hoidon kannalta on tärkeä tietää, johtuuko nuoleminen haavoista vai toisinpäin.

Tarpeettomia komplikaatioita välttääkseen omistajan tulee viedä lemmikkinsä tarkastettavaksi heti, kun koiran käytöksessä huomataan jotain normaalista poikkeavaa. Jos koira nuolee itseään pakonomaisesti tai sen tassut ovat aina märät, on aika sopia eläinlääkärikäynti.

Koska koiran nuolugranulooma voi johtua monesta syystä, myös sen hoito vaihtelee. Ennen kuin lääkäri voi määrätä sopivan hoidon, on tiedettävä täsmälleen, mikä johti haitallisiin oireisiin.

Oireiden hallitseminen

Ensimmäinen tehtävä asia on oireiden kontrolloiminen, eli nuolemisen estäminen. Tämä on ainoa tapa, jolla koiran haavat pääsevät paranemaan. Koiralle voidaan pukea kauluri, jotta se ei pääse käsiksi vahingoittuneisiin alueisiin. Hätätapauksessa haavan päälle voidaan asettaa esimerkiksi hengittävä sideharso. Yleensä haavojen kuitenkin suositellaan annettavan parantua ilman peittämistä.

Ainoa tapa muuttaa koiran käytös, on eliminoida sen aiheuttava syy, oli se sitten fyysinen, psykologinen tai ympäristöön liittyvä. Kun diagnoosi nuolugranuloomasta on vahvistettu, voidaan apuna käyttää muita asiantuntijoita. Ihannetilanteessa potilaan edistymistä valvoo eläinten ihotautilääkäri ja etologi.

Mikä on koiran nuolugranulooma?

Kuinka nuolugranuloomaa voidaan ehkäistä

Kaikkien koirien ja koiranomistajien tulisi noudattaa hygieniasääntöjä ja pitää huolta ympäristön puhtaudesta bakteerien, sienten, punkkien ja loisten välttämiseksi. On myös tärkeää pyrkiä välttämään koiran stressaamista ja nopeita muutoksia eläimen rutiineissa.

Tietyt koirarodut, kuten kultainennoutaja ja bokseri, tarvitsevat runsaasti fyysistä tekemistä purkaakseen energiansa. Jos omistaja ei pysty takaamaan koiralle tarpeeksi aktiviteetteja, eläin tylsistyy ja pahimmillaan ahdistuu ja sairastuu.

Jotkut rodut, kuten saksanpaimenkoira, kaipaavat muutakin kuin kävelyjä, hyppimistä ja juoksemista. Niille tulisi tarjota myös erilaisia mentaalisia virikkeitä yksitoikkoisuuden vähentämiseksi ja koiran rentouttamiseksi.