Koiran heikentynyt kuulo ja kuurouden diagnosointi
Eikö koirasi enää reagoi kutsuessasi sitä? Eikö se tottele käskyjäsi? Ongelmana on luultavasti koiran heikentynyt kuulo. Kuuroutuminen on yleinen ilmiö koirien kohdalla, ja jokaisen omistajan kannattaa varautua tilanteeseen tutustumalla tapoihin, joilla heikentynyt kuulo tai kuuroutuminen tunnistetaan.
Kuurous voi olla perinnöllistä tai vamman tai tulehduksen aiheuttamaa. Myös ikä on tärkeä tekijä, sillä samoin kuin ihmisillä, myös koirilla kuulo heikkenee iän myötä.
Koiran heikentynyt kuulo
Monissa tapauksissa omistaja ei havaitse, että koiralla on kuulo-ongelmia. Ellei eläin menetä kuuloaan täysin, voi olla hyvin vaikea huomata, että se ei kuule enää yhtä hyvin kuin ennen. Yksi hyvä tapa selvittää, onko koiran kuuloaisti heikentynyt, on seuraavan kotitestin tekeminen.
Kun koira ei katso sinuun, tuota jonkinlaista ääntä. Yritä kiinnittää eläimen huomio lähettämällä kuuloaistin havaitsemia ärsykkeitä, eli älä tee mitään, mikä aiheuttaa ilmavirtaa. Helistä avaimiasi tai nosta radion äänenvoimakkuutta. Jos koira ei reagoi äkilliseen ääneen, on syytä huolestua.
Voit myös odottaa, kunnes koira on unessa, ja kutsua sitä hiljaa, voimistaen ääntä pikkuhiljaa. Jos eläimen kuulo on vain heikentynyt, se tulee lopulta reagoimaan sinuun – jos koira ei reagoi lainkaan, se saattaa olla kuuro.
Jos koira on menettänyt kuulonsa vain toisesta korvastaan, se voi hämmentyä, sillä sen on vaikea paikallistaa äänen lähde. Jos epäilet koirasi kuulon huonontuneen, kannattaa lemmikki viedä välittömästi eläinlääkäriin.
Koiran kuurouden diagnosoiminen
Koiran kuuloa voidaan testata kotikonstein, mutta jos lemmikin kuulon epäillään heikentyneen, tulee eläin viedä ammattilaisen tarkastettavaksi, sillä mikään kotona suoritettava testi ei ole luotettava. Eläinlääkärillä on taito ja oikeanlaiset välineet kuulon heikkenemisen ja kuurouden diagnosoimiseksi.
Objektiivinen kuulotutkimus tehdään elektrodiagnostisella BAER-menetelmällä, jossa koiran aivojen aktiivisuutta arvioidaan sen reagoidessa erilaisiin ääniin. Testissä koiran päähän ja korvien juuriin yhdistetään elektrodeja, minkä jälkeen tietokoneohjattu järjestelmä rekisteröi sähkötoimintaa, joka syntyy eläimen kuulostimulukseen simpukassa ja kuulohermoradoilla matkalla aivokuoreen.
Lisäksi voidaan suorittaa tympanometria, eli tärykalvon liikkuvuustutkimus, tai testata akustista refleksiä, jotta saadaan selville koiran korvan kyky reagoida koviin ääniin. Myös otoakustista emissiota seuraamalla voidaan tutkia korvan ja kuulon toimintaa.
Näillä menetelmillä pystytään selvittämään koiran kuulon tila ja kuurouden aste. Eläin voi olla täysin kuuro, kuuro toisesta korvasta tai ainoastaan huonokuuloinen.
Heikentyneen kuulon merkit
Koira hyödyntää muita aistejaan niin taitavasti, että sen kuulon heikentyminen voi olla hyvin vaikea huomata. Tietyt merkit kuitenkin viittaavat siihen, että koiralla on vaikeuksia kuulla:
- Koira ei herää enää koviin ääniin.
- Koira ei enää reagoi ääniin samalla tavalla kuin ennen.
- Koira ei tule luokse nimeltä kutsuttaessa tai se lopettaa käskyjen noudattamisen.
- Koira ei kuule, että sitä lähestytään.
- Koira ei liikuta korviaan äänen vuoksi.
- Koira ei käänny katsomaan, mistä ääni tulee.
Koiranpennun kuurous
Myös tietyt koiranpennun tavat voivat kertoa eläimen kuuroudesta. Pentu, joka puree muita koiria voimakkaasti, ei ehkä kuule kunnolla, eikä siksi ymmärrä aiheuttavansa kipua. Pennut ilmoittavat sisaruksilleen liian rajusta leikkimisestä ja näykkimisestä vinkaisuin.
Myös se, että koiranpentu ei herää emon tai sisaruksien liikkuessa, voi olla merkki kuuroudesta.
Vaikka koira olisikin kuuro tai huonokuuloinen, se on silti yhtä hyvä lemmikki kuin mikä tahansa muukin eläin. Asiasta ei kannata huolestua liikaa, sillä vaikka kuuron koiran kouluttaminen ja sen kanssa kommunikoiminen vaativatkin hieman tavallisesta poikkeavia toimia, kuuro koira on onnellinen, leikkisä, rakastava ja uskollinen.
Kuuro koira eroaa lajitovereistaan ainoastaan siinä, että se ei kuule. Olet saattanut kuulla tarinoita siitä, miten kuurot koirat ovat aggressiivisia tai huonotuulisia, mutta tämä myytti ei pidä paikkaansa.