Koiran atooppinen dermatiitti
Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Ana Díaz Maqueda
Koiran atooppinen dermatiitti eli atooppinen ihotulehdus on geneettisestä taipumuksesta aiheutuva tulehduksellinen ja kutiseva allerginen ihosairaus. Sitä ei valitettavasti voida parantaa, mutta sen oireita voidaan hillitä niin, että koira pystyy elämään hyvää elämää. Arvioiden mukaan jopa noin joka kymmenes koira kärsii atooppisesta dermatiitista.
Mistä koiran atooppinen dermatiitti johtuu?
Atooppinen dermatiitti on geneettisestä taipumuksesta johtuva ihosairaus, jonka syntyyn altistavat perimän lisäksi muun muassa elinympäristö ja -olosuhteet, allergeeneille herkistyminen, ongelmat ihon suojamuurin rakenteessa ja toiminnassa, ihon pinnan mikrobisto ja immuunijärjestelmän säätelyn ongelmat. Atooppisella koiralla on taipumus muodostaa vasta-aineita ympäristön allergeeneille, joita ovat esimerkiksi siitepölyt, pölypunkit sekä eläimistä ja ihmisestä irtoava valkuaisainepöly. Sairastunut koira reagoi allergeeneihin pääasiassa ihollaan, mutta joillain koirilla esiintyy myös allergista nuhaa ja silmien sidekalvotulehdusta.
Atooppiseen dermatiitin oireet
Atooppisen dermatiitin oireet ilmenevät yleensä ensimmäisen kerran koiran ollessa alle 3-vuotias. Ensisijaiset oireet ovat kutina ja punoitus iholla, yleensä etujaloissa, korvissa, huulissa ja taivealueilla. Myös silmänympärykset, peräaukon alue ja nivusiho ovat alttiita oireilulle. Atoopikkokoiran turkki on usein hilseilevä, huonokuntoinen, ohut tai jopa paikoitellen kalju. Iho voi paksuuntua ja tummua niistä kohdista, joita koira raapii eniten kutinan vuoksi.
Oireet voivat olla joko jatkuvia tai kausittaisia, ja niiden vakavuusaste voi vaihdella koiran ikääntyessä. On tavallista, että sairaus aaltoilee niin, että oireet vuorotellen pahenevat ja helpottuvat. Esimerkiksi kosteus voi pahentaa oireita, ja osalla koirista oireet painottuvat tiettyyn vuodenaikaan. Iho-oireiden lisäksi voi esiintyä silmä- tai hengitystieoireita, mutta ne ovat harvinaisia. Joillakin koirilla jatkuva kutina aiheuttaa muutoksia käytöksessä. Koira voi esimerkiksi olla ärtyisä tai kärsiä stressistä.
Koiran iholla elää aina bakteereja ja hiivoja. Atooppisesta dermatiitista kärsivällä koiralla ihon suojakerros ja immuunivaste ovat heikentyneet, ja ihon allerginen tulehdustila altistaa sen mikrobien ylikasvulle ja tulehduksille. Mikrobit ovat siis aina toissijainen syy oireille, kun allergia on ensisijainen sairaus. On tavallista, että koira raapii ja nuolee kutisevaa ihoaan aiheuttaen siihen vaurioita, jolloin syntyy helposti toissijaisia bakteeri- ja hiivatulehduksia.
Atooppisen dermatiitin hoito
Atooppinen dermatiitti on elinikäinen vaiva, johon ei ole parannuskeinoa, mutta jonka oireita voidaan helpottaa ja kontrolloida. Hyvästä hoidosta huolimatta sairaudessa tulee myös pahenemisjaksoja, joillain koirilla useammin, toisilla harvemmin. Atooppisen dermatiitin hoidossa yhdistetään eri hoitomuotoja.
Niistä tärkein on allergeenialtistuksen vähentäminen koiran ympäristön saneerauksella, ruokavalion muutoksilla ja shampoopesuilla. Sekundaarisia bakteeri- ja hiivatulehduksia hoidetaan paikallishoidolla tai suun kautta annettavilla antibiootti- ja hiivalääkekuureilla. Kun omistaja oppii lukemaan koiran oireita, ne saadaan usein rauhoittumaan ennen kuin antibiooteille on tarvetta.
Korviin voidaan käyttää paikallisesti puhdisteeseen sekoitettua kortisonia, joka pitää korvakäytävän tulehdusreaktion kurissa. Säännöllisellä puhdistuksella korvien olosuhteet saadaan usein pidettyä sellaisina, etteivät bakteerit ja hiivat pääse leviämään niissä. Joillakin koirilla voidaan käyttää siedätyshoitoa, jolla iho opetetaan reagoimaan kohtuullisesti valkuaisaineisiin. Puolustuskykyä laskevilla ainesosilla ja lääkkeillä rauhoitetaan puolustus- ja tulehdussolujen toimintaa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Barboza, G., Villalobos, A., Fernández, G., Bracho, J. S., Ramirez, R., & García, G. (2001). Dermatitis alergica en caninos. Estudio clinico dermatologico en 54 perros realizado en la Policlinica Veterinaria de la Universidad del Zulia. Revista Científica de la Facultad de Ciencias Veterinarias, 11(4), 329-337.
- Carlotti, D. N. (2011). Dermatitis atópica canina; nuevos conceptos (etiología, patogenia, cuadro clínico, diagnóstico y tratamiento).
- Navarro, L., & Verde Arribas, M. T. (2002). La dermatitis alérgica a la picadura de pulga. Clínica veterinaria de pequeños animales, 22(4), 0311-317.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.