Kissan vomeronasaalielin
Kissalla on erinomainen hajuaisti, joka on noin neljätoista kertaa ihmisen vastaavaa aistia tarkempi. Ihmiseen verrattuna kissan kuonossa on viisinkertaisesti tarttumapintaa hajuille ja kaksi kertaa enemmän reseptoreita hajuepiteelissä. Kissalla on myös suulaessaan vomeronasaalielin eli Jacobsonin elin, josta kerromme tänään.
Kissan vomeronasaalielin
Vomeronasaalielin on hajuja aistiva, parillinen elin, joka sijaitsee kissalla kitalaen yläpuolella lähellä sierainonteloa. Kissan yläetuhampaiden takaa johtaa kapea tiehyt vomeronasaalielimeen, josta aistimus kulkeutuu hermosoluja pitkin aivojen hypotalamuksessa sijaitsevaan amygdalaan, jolla on tärkeä rooli seksuaalitoiminnoissa, sosiaalisessa käyttäytymisessä, tunteissa ja ruokailukäytoksessä.
Monilla muillakin nisäkkäillä, sammakkoeläimillä ja matelijoilla on vastaava elin nenän väliseinämässä tai suulaessa. Myös ihmisen sikiöllä on tämä elin, joka kuitenkin häviää ennen syntymää. Aikuisella elin sijaitsee umpipussina nenän väliseinän limakalvossa. 50-90 prosentilla aikuisista rakenne on ainakin toisessa nenäkäytävässä, mutta toimivan vomeronasaalielimen näyttö on vähäinen.
Vomeronasaalielin on periaattessa toissijainen hajuelin, joka auttaa kissaa havaitsemaan tietyt kemialliset yhdisteet ja etenkin feromonit. Feromonit ovat kemikaaleja, joiden avulla kissat ja monet muutkin eläimet viestivät keskenään. Tällä elimellä onkin tärkeä rooli metsästyksessä ja lisääntymisessä.
Flehmen-reaktio
Jokainen kissanomistaja on joskus nähnyt lemmikkinsä haistelevan tiettyä kohtaa intensiivisesti ja raottavan sitten suutaan, samalla päänsä ylös nostaen. Tällainen käytös tunnetaan Flehmen-reaktiona, jota ilmenee kissojen lisäksi myös muun muassa hevosilla, koirilla, vuohilla ja laamoilla. Kyseessä on biologinen reaktio, jossa normaalit hengitystiet sulkeutuvat sekunniksi, jolloin ilma kulkeutuu vomeronasaalielimen läpi. Raottamalla suutaan kissa pystyy aistimaan paremmin hajuja vomeronasaalielimen avulla.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Verberne, G., & de Boer, J. (1976). Chemocommunication among Domestic Cats, Mediated by the Olfactory and Vomeronasal Senses: I. Chemocommunication. Zeitschrift für Tierpsychologie, 42(1), 86-109.
- Elgayar, S. A., Saad-Eldin, H. M., & Haussein, O. A. (2017). Morphology of cat vomeronasal organ non-sensory epithelium during postnatal development. Anatomy & cell biology, 50(1), 17-25.
- Salazar, I., Quinteiro, P. S., Cifuentes, J. M., & Caballero, T. G. (1996). The vomeronasal organ of the cat. Journal of anatomy, 188(Pt 2), 445.
- Asproni, P., Cozzi, A., Verin, R., Lafont-Lecuelle, C., Bienboire-Frosini, C., Poli, A., & Pageat, P. (2016). Pathology and behaviour in feline medicine: Investigating the link between vomeronasalitis and aggression. Journal of feline medicine and surgery, 18(12), 997-1002.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.