Millainen sairaus on kissan immuunikato?

23.6.2019
Kissan immuunikatoa aiheuttava FIV-virus kuuluu retrovirussuvun lentiviruksiin ihmisten immunokatovirus HIV:n tapaan. Virukset ovat kuitenkin lajispesifisiä, mikä tarkoittaa, ettei kissan virus pysty sairastuttamaan ihmistä ja toisinpäin. Molemmat virukset aiheuttavat vastustuskyvyn heikkenemistä, mikä tekee kantajan tavallista alttiimmaksi erilaisille sairauksille.

Huolimatta vahvasta ja itsenäisestä luonteestaan, kissa on herkkä olento ja altis monille sairauksille. Kissan immuunikato on FIV-viruksen aiheuttama vakava virustulehdus, joka heikentää eläimen kehon puolustusjärjestelmää, jättäen kissan alttiiksi erilaisille infektioille ja sairauksille.

Mistä kissan immuunikato johtuu ja miten se tarttuu?

Kissan immuunikatoa aiheuttava FIV-virus on lentivirus samalla tavalla kuin ihmisten immuunikatovirus HIV. Koska molemmat virukset ovat lajispesifisiä, ne eivät voi sairastuttaa toisen lajin edustajaa – mikä siis tarkoittaa, että kissan immuunikato ei voi tarttua ihmiseen.

Mistä kissan immuunikato tarttuu?

Virus infektoi erityisesti T-lymfosyyttejä, jotka ovat veren valkosoluja, ja heikentää näin eläimen vastustuskykyä. Tämä tekee viruksen kantajan tavallista alttiimmaksi erilaisille sairauksille ja tulehduksille.

Yleisimmin FIV tarttuu kissalta toiselle astumisen, veren, pureman tai sylkikontaktin välityksellä. Virus voi tarttua myös emolta pennulle. Tartunnan saanut kissa voi oirehtia lievästi tai olla oireeton jopa vuosien ajan. Tautia ilmenee pääosin sukukypsillä leikkaamattomilla kissoilla, jotka pääsevät kulkemaan vapaasti ulkona.

Kissan immuunikadon oireet

Kissan immuunikato on krooninen sairaus, johon ei toistaiseksi ole olemassa parannuskeinoa. Sairauden edetessä eläin kokee progressiivisen immuniteetin heikkenemisen. Vastuullisella ja sopivalla hoidolla pystytään kuitenkin takaamaan lemmikille hyvä elämänlaatu, vaikka se kantaisikin virusta. Jos kissan FIV-tartuntaa ei hoideta kunnolla, sen mahdollistamat sekundaariset sairaudet ja tulehdukset voivat johtaa eläimen kuolemaan.

Kissan immuunikadon oireet

FIV-tartunnan oireet vaihtelevat taudin vaiheen mukaan. Kissan immuunikato jaetaan akuuttiin vaiheeseen, oireettomaan kantajavaiheeseen ja krooniseen tautivaiheeseen. Tyypillisesti akuutin vaiheen oireet –  imusolmukkeiden suureneminen ja sahaava kuumeilu – ilmaantuvat 1-2 kuukautta tartunnan jälkeen.

Akuutin vaiheen oireet kestävät tavallisesti muutamista viikoista kuukausiin, minkä jälkeen ne häviävät itsekseen, ja alkaa oireeton kantajavaihe, joka voi kestää jopa vuosia. Taudin kroonisessa vaiheessa virus on tuhonnut kissan puolustusjärjestelmän, mikä johtaa erilaisiin sairauksiin ja tulehduksiin, kuten suun ja ylempien hengitysteiden tulehduksiin, krooniseen ripuliin ja painonlaskuun, ihotulehduksiin ja silmän sidekalvon tulehduksiin.

Kissan immuunikadon hoito

Koska immuunikatoon ei ole parantavaa hoitoa, sairastuneen kissan yleiskunnosta huolehtiminen on erityisen tärkeää. Tavoitteena on vahvistaa eläimen kuntoa ja ehkäistä vastustuskyvyn heikkenemistä. Ravinto on tässä avainasemassa. Kissaa tulee ruokkia terveellisellä ja laadukkaalla ruoalla, minkä lisäksi eläinlääkäri saattaa suositella käytettävän vitamiineja ja luonnollisia lisäravinteita, jotka voivat auttaa vastustuskyvyn ylläpitämisessä.

Kissan immuunikato eli FIV

Terveellisestä ruokavaliosta huolehtimisen lisäksi kissa täytyy rokottaa ja madottaa säännöllisesti ja käyttää eläinlääkärin terveystarkastuksessa puolen vuoden välein. Stressaavia tilanteita on hyvä välttää, ja kissalle tulee tarjota turvallinen ja rauhallinen elinympäristö.

Immuunikadon ennaltaehkäisyssä tärkeintä on pitää kissat sisällä kissatappeluiden estämiseksi, testauttaa lemmikit FIV-tartunnan varalta sekä eristää virusta kantavat eläimet.

  • Yamamoto, J., Sanou, M., Abbott, J., & Coleman, J. (2010). Feline Immunodeficiency Virus Model for Designing HIV/AIDS Vaccines. Current HIV Research. https://doi.org/10.2174/157016210790416361
  • Hartmann, K. (1998). Feline immunodeficiency virus infection: An overview. Veterinary Journal. https://doi.org/10.1016/S1090-0233(98)80008-7