Kissan idiopaattinen kystiitti

Kissat ovat alttiita erilaisille häiritseville ja kivuliaille virtsarakon ja munuaisten sairauksille. Kissat ovat tyypillisesti kohtalaisen huonoja juomaan, mikä tekee niiden virtsasta voimakkaampaa, mikä altistaa ne virtsatietulehduksille. Idiopaattinen kystiitti eli virtsarakon steriili tulehdustila on yleisin kissojen virtsatieoireiden aiheuttajista.

Mikä idiopaattinen kystiitti on ja mikä sen aiheuttaa?

Kissan idiopaattinen kystiitti on virtsarakon steriili tulehdustila, joka kuuluu kissojen alempia virtsatiesairauksia aiheuttaviin sairauksiin. Idiopaattisella tarkoitetaan asiaa, jonka syntysyytä ei tunneta. Idiopaattinen kystiitti on siis virtsarakon tulehdus, joka ei johdu bakteereista tai virtsakiteistä.

Idiopaattista kystiittiä on tutkittu paljon, mutta sen tarkkaa syytä ei vieläkään tunneta. Teorian mukaan idiopaattista kystiittiä sairastavien kissojen elimistö tuottaa liian vähän glykosaminoglykaaneja, jotka ovat osa virtsarakon seinämän luonnollista, ärsyttäviltä aineilta suojaavaa kerrosta. Stressin uskotaan olevan huomattava riskitekijä idiopaattisen kystiitin kehittymisessä. Stressin vaikutuksesta virtsarakon seinämää suojaava limakalvo ohenee, jolloin virtsa pääsee tihkumaan limakalvon läpi ärsyttäen rakon seinämää. Tämä aiheuttaa kissalle usein kovaakin kipua ja toisinaan myös verivirtsaisuutta.

Kissalle stressiä aiheuttavia tekijöitä voi olla vaikea havaita ja tulkita. Stressiä voivat aiheuttaa helpottavasti huomattavat asiat, kuten muutto, perheenjäsenen jatkuva poissaolo, uusi ihmis- tai eläinperheenjäsen, vuodenaikojen vaihtuminen tai eläinlääkärikäynnit, mutta koska kissa on herkkä eläin, se voi häiriintyä pienistäkin rutiinien muutoksista. Myös liian tuttu ja turvallinen ympäristö voi olla haitaksi, sillä tylsistyminen on petoeläimille stressaavaa.

Muita idiopaattiseen kystiittiin vaikuttavia tekijöitä ovat:

• Ylipaino
• Huono nesteensaanti, joka voi johtua riittämättömistä vesipisteistä tai siitä, että vesi ei ole tarpeeksi raikasta
• Pelkästään kuivamuonasta koostuva ruokavalio
• Hiekkalaatikon väärä paikka tai koko
• Vääränlainen hiekka tai puutteet hiekkalaatikon siisteydessä
• Hiekkalaatikon, ruokapaikan ja lepopaikan läheisyys
• Muut sairaudet, kuten maha-suolikanavan ongelmat, iho-ongelmat ja hengitystiesairaudet

Idiopaattinen kystiitti voidaan jakaa akuuttiin ja krooniseen muotoon, joihin liittyy eriasteisia oireita. Krooninen muoto on sekundäärinen ja siitä seuraa akuutin muodon vaihe. Oireilu jaetaan myös tukoksen aiheuttamaan ja ei tukoksen aiheuttamaan muotoon. Uroskissat ovat naaraita alttiimpia tukoksen aiheuttamaan muotoon, koska niiden virtsatiet ovat kapeammat. Kyseessä on erittäin vakava tila, joka vaatii välitöntä eläinlääkäriin hakeutumista.

Idiopaattisen kystiitin oireet ja diagnosointi

Idiopaattinen kystiitti aiheuttaa kissalle voimakasta ja uusiutuvaa kipua virtsarakossa. Kipuilu näkyy toistuvana virtsaamisena tai virtsaamisyrityksinä, ja kerralla pissatun virtsan määrä voi olla hyvin pieni normaaliin verrattuna. Jos kissalla on virtsatietukos, se ei saa pissattua lainkaan. Kissa voi äännellä virtsatessaan tai yrittäessään virtsata. Se saattaa myös nuolla normaalia enemmän reisiään, vatsan aluettaan tai häpyään tai penistään.

Jotkut kissat muuttuvat pelokkaiksi, aggressiivisiksi tai vetäytyviksi tai päinvastoin kaipaavat tavallista enemmän huomiota ja kontaktia. On tavallista, että kissa alkaa yhdistää laatikolla käymisen kipuun, minkä vuoksi se alkaa pissailla vääriin paikkoihin. Tämä onkin usein ensimmäinen selkeä ongelman merkki, jonka omistaja huomaa. Kissan virtsatessa hiekkalaatikon ulkopuolelle, omistajan ensimmäinen reaktio on usein suuttumus tai turhautuminen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että siistinä eläimenä kissa ei tee tarpeitaan laatikon ulkopuolelle kiusallaan. Idiopaattinen kystiitti ei ole käytösongelma, vaan sairaus, joka aiheuttaa kissalle kovaa kipua.

Idiopaattinen kystiitti diagnosoidaan poissulkemalla muut virtsatieongelmia aiheuttavat sairaudet. Jos virtsanäytteestä ei löydetä bakteereita tai kiteitä, eikä ultraäänitutkimuksella virtsakiviä tai kasvaimia, diagnoosiksi annetaan idiopaattinen kystiitti.

Idiopaattisen kystiitin hoito ja ehkäisy

Idiopaattiseen kystiittiin ei ole toistaiseksi olemassa todistetusti toimivaa hoitoa, vaan hoito on tukihoitoa, jolla pyritään lievittämään oireita ja ehkäisemään sairauden uusiutuminen. Tukihoito on monimuotoista, ja sen keskiössä ovat kivun lievitys, elämänlaadun parantaminen sekä sopivasta ravinnosta ja riittävästä juomisesta huolehtiminen. Akuutissa vaiheessa kipua hoidetaan tulehduskipulääkkeillä, minkä lisäksi lisäravinteista on monelle kissalle hyötyä. Antibioottikuuria ei tarvita, koska kyseessä ei ole bakteeritulehdus.

Kerran idiopaattisen kystiitin saanut kissa on altis sairastumaan uudestaan, minkä vuoksi oireiden aiheuttaja on tärkeä pyrkiä selvittämään. Kivun hallinnan lisäksi idiopaattisen kystiitin hoidossa keskitytään kissan elämänlaadun parantamiseen, mikä tarkoittaa stressin vähentämistä, virikkeiden lisäämistä ja yleensä erikoisruokavalion aloittamista. Jos kissa on ylipainoinen, sen paino on tärkeä saada laskemaan.

Sen lisäksi, että kissan tylsistyminen ja stressaantuminen on tärkeää estää tekemällä kodista mahdollisimman rauhallinen ja viihtyisä, aktivoimalla kissaa ja pitämällä sille seuraa, feromonit tai muut hyvää oloa tuottavat valmisteet voivat olla iso apu. Kissan nesteensaantia on pyrittävä lisäämään, koska mitä enemmän kissa juo, sitä laimeampaa sen virtsa on, jolloin virtsarakon seinämän ärtymisen riski pienenee.

On tärkeää varmistaa, että kotona on tarpeeksi monta hiekkalaatikkoa ja että ne ovat riittävän suuria, oikein sijoiteltuja ja sisältävät hiekkaa, josta kissa pitää. Virtsa ja uloste on poistettava hiekasta tarpeeksi usein, minkä lisäksi laatikot on pestävä kunnolla viikoittain. Jos kissalla on vaikeuksia kiivetä laatikkoon, kannattaa laatikko vaihtaa matalareunaiseen versioon.