Kissan hammassyöpymä

Hammassyöpymä on tila, jossa kissan hampaat alkavat syöpyä sisältäpäin. Siinä hampaaseen on tullut kiillevaurio, ja hammasluu on esillä ja syöpynyt. Kissan hammassyöpymä alkaa kehittyä hammasluussa kiilteen alla, ja jos se yltää hammasjuureen asti, hammas joudutaan poistamaan. Hammassyöpymille ei valitettavasti tunneta tehokasta ehkäisykeinoa, mutta oman lemmikin suuhygieniasta on silti tärkeää huolehtia harjaamalla sen hampaat säännöllisesti. Tämän lisäksi kissan hampaiden kunto on tarkistettava säännöllisesti, jotta mahdollinen syöpymä havaitaan ajoissa, jolloin se ei pääse aiheuttamaan kissalle kovaa kipua.

Kissan hampaat

Ihmisten tavoin myös kissoilla on elämänsä aikana kahdet hampaat, eli maitohampaat ja niiden jälkeen kasvavat pysyvät hampaat. Kissat syntyvät hampaattomina, ja hampaat alkavat puhjeta kissanpennun ollessa kolmen viikon ikäinen. Kissanpennulla on 26 maitohammasta, jotka alkavat irrota noin neljän kuukauden iässä. Niiden tilalle kasvaa 30 pysyvää hammasta, jotka ovat yleensä puhjenneet seitsemän kuukauden ikään mennessä.

Erilaiset hampaisiin liittyvät ongelmat ovat kissoilla valitettavan yleisiä. Arvioiden mukaan jopa yli 80 % yli 3-vuotiaista kissoista kärsii jonkinlaisesta hammassairaudesta. Hampaisiin liittyvistä ongelmista yleisimpiä ovat hammaskivi ja sen aiheuttamat ientulehdus ja hampaan kiinnityskudoksen tulehdus. Myös hammassyöpymä on hyvin yleinen kissojen vaiva, jota esiintyy eri tutkimusten mukaan 30-75 % kissoista.

Kissan hammassyöpymä

Hammassyöpymässä hampaassa on kiillevaurio ja syöpynyt hammasluu on esillä. Hampaan rakenne alkaa tuhoutua tuntemattomasta syystä. Hampaan syöpyminen alkaa juuren uloimmasta kerroksesta, josta se etenee hammasluuhun ja hampaan ytimeen. Muutokset voivat sijaita ikenien alla, juurten alueella tai hampaan kruunussa.

Kissojen hammassyöpymät jaetaan kahteen tyyppiin:

• Tyyppi 1. Hampaaseen syntyy syöpymiä hampaiden ja leukaluun välisen parodontaaliraon säilyessä ennallaan. Tällaisten syöpymien arvioidaan liittyvän usein suun tulehduksiin, kuten parodontiittiin tai gingivostomatiittiin.
• Tyyppi 2. Kissalla on synnynnäinen alttius syöpymiin, eikä niihin yleensä liity kuin paikallista ientulehdusta. Syöpymän edetessä parodontaalirako katoaa ja hampaan juuri alkaa korvautua leukaluulla. Juuret ovat usein kokonaan haurastuneet ja luutuneet kiinni leukaluuhun.

Ulkoisesti syöpymätyypit näyttävät samalta, ja usein kissalla on molemman tyyppistä syöpymää. Tyyppi pystytään varmistamaan vain röntgenkuvien avulla. Kuvaus on tärkeää, sillä siitä saatu tieto vaikuttaa hoitosuunnitelmaan.

Hammassyöpymien riski kasvaa iän myötä. Ensimmäiset muutokset havaitaan yleensä 4–6 vuoden iässä, mutta nuoremmillakin kissoilla tavataan syöpymiä. Hammassyöpymästä voivat kärsiä sekä rotu- että maatiaiskissat, mutta tietyillä rotukissoilla on suurempi alttius sairastumiseen.

Kissan hammassyöpymän varsinaista aiheuttajaa ei tunneta, mutta tyypin 1 syöpymien arvioidaan liittyvän suun tulehduksiin. Toisen teorian mukaan syöpymät liittyvät kaupallisten kissanruokien suosituksiin nähden moninkertaisiin D-vitamiinimääriin. On myös epäilty, että hammassyöpymille alttiiden kissojen parodontaaliligamentti tai sementti olisi rakenteeltaan poikkeava.

Kissan hammassyöpymän oireet

Hammasyöpymä on yleensä alkuvaiheessa oireeton, mutta edetessään se alkaa aiheuttaa kissalle kipua. Omistaja havaitsee ongelman usein lemmikin ruokailutottumusten muuttuessa. Kissa saattaa esimerkiksi pureskella haluttomammin tai kieltäytyä syömästä kovia raksuja. Kipeällä suulla on myös usein vaikeaa huolehtia turkista.

Kissan hammassyöpymästä kertovia merkkejä voivat olla:

• Kipu suuta kosketettaessa
• Punoittavat, tulehtuneet ikenet
• Muutokset ruokailutottumuksissa ja ruoan pudottelu suusta
• Vähentynyt turkinhoito
• Pahanhajuinen hengitys
• Suun raapiminen tai hinkkaaminen esineitä vasten
• Kuolaaminen
• Hampaiden narskuttelu tai kalistelu
• Alaleuan vapina
• Pään ravistelu
• Hampaiden heiluminen
• Lisääntynyt nukkuminen ja muut muutokset käytöksessä

Kissan hammassyöpymän hoito ja ennaltaehkäisy

Hammassyöpymä varmistetaan röntgenkuvauksella, joka tehdään rauhoituksessa tai nukutuksessa. Ainoa tapa hoitaa hammassyöpymää on vahingoittuneen hampaan kirurginen poisto. Jos hampaan juuret ovat täysin syöpyneet, ja niiden poisto on mahdotonta, tehdään kruunuamputaatio, jossa poistetaan vain hampaan näkyvä osa.

Hammassyöpymien aiheuttajaa ei tunneta, joten sitä ei myöskään voida ennaltaehkäistä. Tyypin 1 syöpymien arvioidaan liittyvän suun tulehduksiin, joita voidaan pyrkiä ehkäisemään säännöllisellä hampaiden harjauksella ja plakin poistolla. Säännölliset eläinlääkärikäynnit, hammaskiven poisto ja hampaiden kunnollinen tutkiminen auttavat löytämään muutokset ajoissa, jolloin hammassyöpymälle altistavat tulehdukset voidaan usein hoitaa tai ainakin kissalle kipua aiheuttava hammas saadaan poistettua hyvissä ajoin.