Kissan diabetes

Kissan diabetes on yhä tiheämmin esiintyvä sairaus. Mikä tahansa kissa voi sairastua diabetekseen, mutta usein potilaat ovat yli 9-vuotiaita. Muita merkittäviä sairastumisen riskitekijöitä ovat muun muassa ylipaino ja vähäinen liikunta.

Kissan diabetes

Diabetes mellitus eli niin sanottu sokeritauti on elimistön sokeriaineenvaihduntaan vaikuttava sairaus, joka johtuu haiman tuottaman insuliinihormonin puutoksesta. Tyypin 1 diabeteksessa haiman insuliinin tuotanto on loppunut, kun taas tyypin 2 diabeteksessa insuliinin teho on riittämätön tai insuliinia on liian vähän. Toisin kuin koirilla, kissoilla diabetes muistuttaa yleensä ihmisten tyypin 2 diabetesta.

Tyypillinen diabetespotilas on keski-ikäinen, ylipainoinen kastroitu uros, joka elää sisäkissana. Kaiken rotuiset kissat voivat sairastua, mutta burmilla on todettu perinnöllinen alttius diabetekselle. Diabetekselle altistavia tekijöitä ovat:

• Korkea ikä
• Ylipaino
• Vähäinen liikunta
• Krooninen haimatulehdus
• Tietyt lääkeaineet, kuten progestiinit ja kortikosteroidit

Kissan diabeteksen oireet voivat kehittyä hyvin hitaasti ja olla lieviä ja näin vaikeasti havaittavissa. Tyypillisiä oireita ovat:

• Runsas juominen
• Runsas virtsaaminen
• Kasvanut ruokahalu, josta huolimatta kissa laihtuu
• Käytösmuutokset, kuten apaattisuus tai vetäytyminen omiin oloihin
• Takajalkojen heikkous ja asentomuutos

Hoitamaton tai huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes voi johtaa diabeettiseen ketoasidoosiin eli happomyrkytykseen, joka on nopeaa hoitoa vaativa hengenvaarallinen tila. Ketoasidoosin oireita ovat ruokahalun puute, väsymys, voimattomuus, oksentelu, asetonin haju hengityksessä ja lopulta tajunnan tason laskeminen.

Kissan diabeteksen hoito ja ennaltaehkäisy

Kissan diabetes todetaan oireiden, veren korkean glukoositason ja virtsassa olevan glukoosin perusteella. Koska myös stressi nostaa veren glukoosipitoisuutta, kissoilta tutkitaan usein myös veren fruktosamiinipitoisuus, joka kertoo veren sokeripitoisuudesta pidemmältä ajalta.

Suurin osa diabetekseen sairastuneista kissoista tarvitsee insuliinilääkitystä ainakin välittömästi diagnoosin tekemisen jälkeen. Yleensä insuliini annetaan pistoksena nahan alle kaksi kertaa päivässä, mutta joissain tapauksissa voidaan käyttää suun kautta annettavia diabeteslääkkeitä.

Toisin kuin koirilla, noin puolella kissoista diabetes on niin sanottua transient-tyyppiä eli asteeltaan vaihtelevaa. Ensimmäisen kolmen kuukauden aggressiivisen hoidon avulla insuliinilääkityksestä voidaan päästä kokonaan tai toistaiseksi eroon. Diagnoosin jälkeen hoitoon ja seurantaan kannattaa siis panostaa aggressiivisesti.

Myös oikeanlainen ruokinta on tärkeä osa diabeteksen hoitoa. Dieetissä kiinnitetään huomiota mahdolliseen laihduttamiseen ja painon tarkkailuun. Ruoan on hyvä sisältää runsaasti proteiinia, vähän hiilihydraatteja ja kohtalaisesti rasvaa. Eläinklinikoilla myydään erilaisia kaupallisia diabetespotilaille tarkoitettuja valmisrehuja.

Lääkityksestä ja terveyttä tukevasta ruokavaliosta huolehtimisen lisäksi omistajan on seurattava tarkkaan diabeetikkokissan painon, ruokahalun, juomisen, virtsaamisen ja vireystilan vaihteluita. Yleisvoinnin ja uusien oireiden seuranta mahdollisten oheissairauksen kannalta on tärkeää.