Kissan hypertrofinen kardiomyopatia: oireet ja hoito

Verenkiertoelimistön sairaudet ovat lemmikkieläinten omistajien suurin huolenaihe, sillä ne ovat yleensä kroonisia ja voivat vaarantaa lemmikin hengen ja hyvinvoinnin. Kissoilla yleisin niistä on hypertrofinen kardiomyopatia. 

Jos epäilet kissallasi sydänsairautta tai haluat yksinkertaisesti vain oppia lisää kissan hypertrofisesta kardiomyopatiasta, löydät kaiken tarvittavan tiedon tästä artikkelista. Älä jätä lukematta, sillä sairauden tunteminen on ensimmäinen askel kissasi elämänlaadun varmistamiseksi.

Mikä on kissan hypertrofinen kardiomyopatia?

Kissan hypertrofinen kardiomyopatia on sydänsairaus, jossa sydämen vasemman kammion lihasseinämä paksuuntuu epänormaalilla tavalla. Tämä vähentää kammion kykyä varastoida verta sydämenlyönnin aikana.

Hypertrofisen kardiomyopatian uskotaan olevan perinnöllinen sairaus, ja sitä esiintyy useammin esimerkiksi maine coon-, ragdoll- ja persialaisilla kissaroduilla.

Vasemman kammion kaventuessa sydän ei pysty pumppaamaan riittävästi verta lyönnin aikana. Viime kädessä tämä tila aiheuttaa muun muassa verenpainetautia ja tromboemboliaa sekä muita sydän- ja verisuonitauteja.

Kissan hypertrofinen kardiomyopatia ja tromboembolia

Kissan hypertrofisen kardiomyopatian yleisin ja vaarallisin komplikaatio on edellä mainittu tromboembolia eli tila, jossa verihyytymä tukkii suonen. Sen seuraukset riippuvat siitä, mihin hyytymä jää kiinni.

Tromboembolian tunnistaa siitä, että se aiheuttaa jäykistävää halvaantumista, velttoutta eläimen takajaloissa tai pahimmassa tapauksessa äkkikuoleman.

Koska hypertrofisessa kardiomyopatiassa veren virtaus on hitaampaa, veri ehtii hyytyä suonissa muodostaen verihyytymiä. Tätä sairautta poteva kissa voi kärsiä tromboemboliasta useammankin kerran elämänsä aikana, mikä lisää pitkällä aikavälillä sydänkohtauksen tai aivohalvauksen riskiä.

Kissan hypertrofisen kardiomyopatian syyt

Tätä sairautta on kahta eri muotoa sen aiheuttajasta riippuen. Primaarinen kissan hypertrofinen kardiomyopatia johtuu edellä mainitusta geneettisestä alttiudesta. Sekundaarinen hypertrofinen kardiomyopatia taas on seurausta kissalla jo esiintyvistä sairauksista, kuten kroonisesta munuaisten vajaatoiminnasta, kilpirauhasen liikatoiminnasta tai aorttaläpän alapuolisesta ahtaumasta.

Tämän sairauden syntyyn näyttävät osallistuvan MYBPC3- ja MYH7-geenit.

Taudin oireet

Kissan hypertrofisen kardiomyopatian oireet riippuvat siitä, kuinka pitkälle sairaus on edennyt. Kun kammion seinämä vasta alkaa paksuuntua, kissa on oireeton tai korkeintaan tavanomaista vaisumpi. Sairauden edetessä ilmaantuu muita oireita, joista merkittävimmät ovat:

• Ruokahaluttomuus
• Velttous ja toimettomuus
• Normaalia nopeampi hengitys (takypnea)
• Hengitysvaikeudet (hengenahdistus)
• Suu auki hengittäminen
• Oksentelu
• Ajoittaiset rytmihäiriöt
• Korkea verenpaine (hypertensio)
• Tromboembolia

Kissan hypertrofisen kardiomyopatian diagnosoiminen

Kissan hypertrofisen kardiomyopatian ainoa diagnostinen testi on sydämen kaikukuvaus, jolla saadaan suora kuva sydämestä ja paksuuntuneesta sydämen seinämästä. Röntgenkuvissa sairaus on havaittavissa vasta, kun se on jo pitkälle edennyt, joten niistä ei ole hyötyä varhaisdiagnostiikassa.

EKG:stä on apua mahdollisten rytmihäiriöiden havaitsemisessa, mutta tämä sairaus ei muuta sydämen normaalia sykettä, joten sitä ei voida diagnosoida tälläkään tavalla.

Jotta kissan hypertrofisen kardiomyopatian ennuste olisi hyvä, se on havaittava ennen tromboembolian kehittymistä. Lisäksi jos kissalla on tämä sairaus, eikä sitä havaita ennen jotakin kajoavaa toimenpidettä (kuten leikkausta), seurauksena voi olla vakavia komplikaatioita.

Hoito

Kissan hypertrofiseen kardiomyopatiaan ei ole parannuskeinoa. Siksi kissalle annettava hoito on palliatiivista, ja sen tarkoituksena on ylläpitää parasta mahdollista elämänlaatua mahdollisimman pitkään.

Vain eläinlääkärillä on pätevyys määrittää sopivin lääkeyhdistelmä kussakin tapauksessa. Yleisimmät tähän sairauteen määrättävät lääkkeet ovat seuraavat:

• Diureetteja käytetään vähentämään keuhkoista ja keuhkopussista nestettä, jota kertyy korkean verenpaineen yhteydessä. Neste saatetaan joutua poistamaan työntämällä katetri rintakehän läpi.
• Sydämen toimintaa tukevat lääkkeet: Yleisimpiä ovat angiotensiinikonvertaasin estäjät, beetasalpaajat ja kalsiumkanavan salpaajat. Tavoitteena on rentouttaa sydänlihasta, laajentaa verisuonia ja hidastaa sydämen sykettä rytmihäiriöissä.
• Asetyylisalisyylihappo: Annetaan hyvin pieninä annoksina tromboemboliariskin vähentämiseksi.
• Amlodipiini: Alentaa verenpainetta niissä tilanteissa, kun kissan pääasiallinen ongelma on korkea verenpaine.

Kissalle suositellaan luomaan stressitön ympäristö. Jokainen säikähdys tai ahdistusjakso voi aina pahentaa sairautta.

Sinun on huolehdittava kissasi ruokavaliosta (sen tulee olla vähäsuolainen) ja kiinnitettävä tarkoin huomiota mahdollisiin tromboembolian merkkeihin. Tee yhteistyötä eläinlääkärin kanssa kaikin puolin, sillä tämä sairaus on elinikäinen, ja kissasi tarvitsee huolenpitoasi, rakkauttasi ja rauhallisen elämän.