Sinikieliset koirarodut

Kirjoittanut ja tarkastanut asianajaja Francisco María García

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Sinikieliset koirarodut ovat harvinaisuus koirien joukossa. Olemassa on monia – ristiriitaisiakin – teorioita koirien kielen sinisestä väristä. Käsitykset vaihtelevat pakanallisista uskomuksista tieteellisiin hypoteeseihin, mutta loppujen lopuksi selitys on selvä – joskin monimutkaisempi kuin saattaisi kuvitella.

Tieteellinen näkökulma

Useimmilla eläimillä on vaaleanpunainen kieli johtuen veren kieleen kuljettamasta hapesta. Asiantuntijoiden mukaan joillakin koiraroduilla on sininen kieli geenimutaation vuoksi, mikä selittää sen, ettei kyseinen väri ole koirilla yleinen.

Tutkijat eivät kuitenkaan ole pystyneet osoittamaan, että kyseessä olisi adaptiivinen piirre, eli piirre, joka edistää rodun tai lajin elossa säilymistä tai lisääntymistä.

Teorioita melaniinista

Eräs varhainen teoria esittää, että joillakin koiraroduilla ja muilla elämillä on elimistössään normaalia enemmän melaniinia. Tämä väriaine toimii nisäkkäillä pigmenttinä, eli se vaikuttaa erimerkiksi ihon, silmien ja ihokarvojen väriin. Jos melaniinia on runsaasti, tuloksena on tumma kielen väri.

Toisen teorian mukaan joillakin koiraroduilla on sininen kieli tyrosiinin puutteen vuoksi, jolloin ihon melanosyytit eivät tuota tarpeeksi melaniinia normaalin värin syntymiseksi.

Kiinalaisen mytologian selitys

Kiinalaisessa mytologiassa on tarina, joka selittää choc chow -rodun sinisen kielen alkuperän. Kertomuksen mukaan kyseinen koirarotu oli aikoinaan lohikäärmekoira, joka rakasti päivää ja inhosi yötä. Yhtenä yönä koira sai tarpeekseen pimeydestä ja päätti nuolla yötaivasta häivyttäkseen sen, jotta olisi aina valoisaa.

Tämä teko sai jumalat raivostumaan, ja nämä päättivät rankaista koiraa ikuisesti mustan sinisellä kielellä. Näin chow chow joutui tuntemaan häpeää aina katsoessaan omaa peilikuvaansa. Tämän lisäksi kaikki tiesivät heti, että tämä koira yritti uhmata jumalia.

Sinikieliset koirarodut

Sinikieliset koirarodut ovat harvinaisia, ja niistä tunnetuimmat ovat shar pei ja chow chow. Kielen sininen väri johtuu molemmilla roduilla dominoivasta geenistä. Chow chown kieli voi olla jopa hyvin lähellä mustaa.

Chow chow on muinainen temppelien vartija

Chow chow, eli kiinanpystykorva, on vanha kiinalainen koirarotu, jonka kiinankielinen nimi Songshi Quan tarkoittaa pöyheää leijonakoiraa. Eläin muistuttaakin ulkonäöltään pehmolelua – siitäkin huolimatta, että se on tiibetinsuden suora jälkeläinen.

Näitä koiria käytettiin muinoin Kiinassa kotien, peltojen ja pyhien temppeleiden vartijoina. Miehet ottivat niitä myös usein mukaan metsästysmatkoilleen. Tänä päivänä chow chow on levinnyt ympäri maailman seurallisen luonteensa ansiosta.

Chow chown keho on täydellisen sopeutunut kylmiin sääolosuhteisiin. Koira on melko vankka ja lyhytrunkoinen, ja sillä on paksu kerros rasvaa kehonsa peitteenä. Se tunnetaan erityisesti tuuheasta ja tiiviistä punertavasta, turkistaan.

Shar pei ja kuuluisat rasvapoimut

Shar pei ja chow chow ovat niin samanlaisia koiria, että jotkut luulevat niitä läheisiksi sukulaisiksi. Sinisen kielen lisäksi niiden kehoissa on monia yhtäläisyyksiä, lukuun ottamatta turkkia. Kasvojen piirteissä ja ilmeissäkin on samaa, kuten myös hyvissä metsästys- ja vartiointikyvyissä.

Shar pei’llä on lyhyt karva ja runsaasti rasvapoimuja. Nämä poimut ovat näkyvämpiä pennuilla, sillä niillä on paljon ylimääräistä ihoa, johon ne vielä kasvavat.

Tämä rotu on ollut ihmisen kanssa jo 200-luvulta eKr. Tästä todistavat keraamiset esineet, joissa on kuvattu shar pei’n esi-isiä. Vaikuttaa, että nämä koirat olivat äärimmäisen tärkeitä hahmoja kiinalaisessa muinaisessa kulttuurissa.

Shar pei ja chow chow ovat olleet ihmisen apuna karjan paimentamisessa, vartioinnissa ja metsätyksessä jo hyvin pitkään. Kiinalaisille maanviljelijöille nämä kaksi rotua olivatkin parhaat avut saalistajien karkottamiseksi mailta.