Saksanpaimenkoira on älykäs ja luotettava koira
Tiesitkö saksanpaimenkoiran olevan kohtalaisen uusi koirarotu? Rotu on jalostettu 1800-luvun lopussa. Alun perin paimenkoiraksi kehitetty saksanpaimenkoira on uskollinen, tottelevainen ja rakastava eläin. Jatka lukemista, jos haluat oppia lisää tästä vaikuttavasta ja näyttävästä rodusta.
Saksanpaimenkoira ja sen historia
Saksanpaimenkoiran isänä pidetään ratsuväen upseeri Max von Stephanitzia, joka jalosti rodun vanhoista saksalaisista paimenkoiraroduista. Ensimmäisten saksanpaimenkoirien tehtävänä oli paimentaa ja suojella lampaita – toimia näiden eläinten henkivartijana suojellen niitä susien hyökkäyksiltä.
Ensimmäiset saksanpaimenkoirat olivat pitkäkarvaisia, ja ne esiteltiin Hannoverin koiranäyttelyssä vuonna 1882. Lyhytkarvainen saksanpaimenkoira oli ensimmäistä kertaa näytillä Berliinissä vuonna 1889. Kyseiset rodun edustajat olivat tarkkaan valittuja, tarkoituksena parantaa rodun fyysisiä ja mentaalisia ominaisuuksia.
Ensimmäinen rekisteröity saksanpaimenkoira oli nimeltään Jack. Se oli eloisa koira, jonka harmahtava turkki sai sen näyttämään sudelta. Von Stephanitz halusi varmistaa saksanpaimenkoirien jälkeläisten olevan hyviä työkoiria ja yritti taivutella valtion tekemään saksanpaimenkoirista virallisia poliisi- ja puolustusvoimien palveluskoiria.
Älykkyytensä, helpon koulutettavuutensa, fyysisen kestävyytensä ja luotettavuutensa ansiosta saksanpaimenkoira on tänä päivänä suosittu käyttö- ja palveluskoirarotu. Sen lisäksi, että nämä koirat avustavat poliisia ja armeijaa, niitä käytetään esimerkiksi opaskoirina, vartiointi-, suojelu- ja pelastustehtävissä sekä huume- ja homekoirina. Toisen maailmansodan aikaan sekä Saksan armeija että poliisi käytti saksanpaimenkoiria jäljestämiseen.
Saksanpaimenkoiran ulkonäkö
Saksanpaimenkoira on iso koirarotu, jonka urosten säkäkorkeus on 60-65cm ja narttujen 55-60cm. Urokset painavat 30-40 kiloa ja nartut 22-32 kg. Saksanpaimenkoiran keho on voimakas ja lihaksikas ja koiran leuat ovat erityisen vahvat.
Saksanpaimenkoiran pää on kiilamainen ja kehoon nähden sopusuhtainen. Silmät ovat keskikokoiset, tummat ja mantelin muotoiset. Korvat ovat suuret, pystyt ja eteenpäin kääntyneet. Pennun korvat ovat usein riippuvat, mutta ne suoristuvat ensimmäisen puolen vuoden aikana. Jos tämä ei tapahdu luonnollisesti, osa omistajista teippaa korvat prosessissa auttaakseen.
Saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksikerroksinen. Peitinkarva on karkea, suora ja vettä pitävä, kun taas alempi kerros on pehmeä ja tiheä ja säilöö lämpöä. Koirilta irtoaa karvaa ympäri vuoden ja erityisesti keväisin ja syksyisin karvanlähtöaikaan. Koira on hyvä harjata päivittäin. Saksanpaimenkoiran sallittuja värityksiä ovat musta ruskein tai punaruskein merkein, musta ja harmaa. Merkkien väreinä sallitaan myös harmaa ja keltaisen sävyt. Koiran naamassa kuuluu olla musta maski.
Saksanpaimenkoiran yleisimmät sairaudet ovat allergiat, haimavika, pannus, korva- ja silmätulehdukset, iho-ongelmat, ruoansulatuselimistön ongelmat, verenvuototauti sekä haiman vajaatoiminta. Nämä koirat ovat alttiita pääsääntöisesti selkää koskeville luusto-ongelmille. Saksanpaimenkoiran elinajanodote on 10-15 vuotta.
Saksanpaimenkoiran luonne ja temperamentti
Rodun historian aikana saksanpaimenkoirille ja ihmisille on muodostunut läheinen suhde. Tämä ei ole mikään ihme, sillä nämä koirat ovat suojelevaisia, tottelevaisia, luotettavia ja valmiita puolustamaan rakkaitaan.
Saksanpaimenkoirat ovat myös tunnettuja älykkyydestään ja tavastaan tulla erinomaisesti toimeen perheen lasten kanssa. Koirat ovat kuitenkin varovaisia tuntemattomien seurassa siihen asti, että voivat olla varmoja omistajansa tulevan toimeen kyseisten ihmisten kanssa.
Vaikka saksanpaimenkoirat ovat erittäin uskollisia omistajilleen, ne eivät tarvitse ihmisten seuraa ympäri vuorokauden. Ne kuitenkin tarvitsevat ympärilleen tarpeeksi tilaa, onhan kyseessä iso eläin, jonka täytyy saada liikkua tarpeeksi. Saksanpaimenkoirat ovat erittäin aktiivisia koiria, jotka tarvitsevat runsaasti liikuntaa. Ideaali tilanne on, että omistajalla on käytössään iso piha, missä koira voi juosta ja leikkiä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Deutscher Schäferhund. (2010). Fédération Cynologique Internationale. https://www.fci.be/en/nomenclature/GERMAN-SHEPHERD-DOG-166.html
- Deutsche Schäferhund. (s.f.). Verein für Deutsche Schäferhunde. Consultado el 1 de abril de 2023. https://www.schaeferhunde.de/der-deutsche-schaeferhund/alles-rund-um-die-rasse
- German Shepherd Dog. (s.f.). The American Kennel Club. Consultado el 1 de abril en 2023. https://www.akc.org/dog-breeds/german-shepherd-dog/
- German Shepherd Dog. (2016). The Kennel Club. https://www.thekennelclub.org.uk/breed-standards/pastoral/german-shepherd-dog/
- Lobetti, R. G., & Dippenaar, T. (2000). Von Willebrand’s disease in the German shepherd dog. Journal of the South African Veterinary Association, 71(2), 118–121. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/11030365/
- Stock, K. F., Klein, S., Tellhelm, B., & Distl, O. (2011). Genetic analyses of elbow and hip dysplasia in the German shepherd dog. Journal of animal breeding and genetics = Zeitschrift fur Tierzuchtung und Zuchtungsbiologie, 128(3), 219–229. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21554416/
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.