Millainen eläin on ylellisyysrotuna tunnettu villakoira?
Kirjoittanut ja tarkastanut biokemisti Luz Eduviges Thomas-Romero
Villakoira on yksi niistä koiraroduista, jotka jokainen tunnistaa. Helpoksi näiden puudeleiksikin kutsuttujen koirien tunnistamisen tekee niiden kihara turkki. Kauniin ulkomuotonsa lisäksi villakoirilla on miellyttävä luonne, ja rotu on myös toistuvasti listattu älykkäimpien koirarotujen joukkoon.
Villakoira on ranskalainen koirarotu
Villakoira on ranskalainen, FCI:n roturyhmään 9 kuuluva koirarotu. Sen alkuperämaasta on aikojen saatossa kiistelty, ja Rankan lisäksi sen kotimaaksi on usein ehdotettu Saksaa. Yhden teorian mukaan koiria on aikoinaan viety Saksasta Ranskaan, jossa rotu on saanut nykyisen muotonsa. Villakoiran ranskankielinen nimi caniche juontuu naarassorsaa tarkoittavasta ranskan kielen cane-sanasta. Myös monissa muissa kielissä rodun nimi liittyy vedessä pulikoimiseen.
Vaikka nykyään monet yhdistävät villakoiran luksukseen, alun perin tätä barbetista polveutuvaa rotua käytettiin apuna vesilintujen metsästyksessä, mutta villakoirista tuli nopeasti suosittuja seurakoiria ystävällisen, älykkään, iloisen ja uskollisen luonteensa ansiosta.
Villakoirat jaetaan säkäkorkeuden perusteella neljään kokomuunnokseen, jotka ovat:
- Toyvillakoira, 24-28 cm
- Kääpiövillakoira, 28-35 cm
- Keskikokoinen villakoira, 35-45 cm
- Isovillakoira, 45-62 cm
Keskikokoinen villakoira on näistä muunnoksista vanhin, kun kolme muuta ovat kehittyneet myöhemmin.
Villakoiran ulkonäkö
Villakoiran säkäkorkeus ja paino riippuvat kokomuunnoksesta. Kaiken kokoisilla villakoirilla on kuitenkin sama kulmikas ulkomuoto, pitkä ja elegantti kaula sekä suora selkä. Villakoirien olemus on pitkäkoipinen, ja niillä on pitkä kuono ja riippuvat korvat. Maissa, joissa typistäminen sallitaan, koiran häntä tyypillisesti typistetään. Suomessa typistäminen on kielletty.
Villakoiran tunnistettavin piirre on sen kihara tai nyörimäinen turkki. Kiharakarvaisilla yksilöillä karva on runsasta, tiheää, hienolaatuista, villavaa ja hyvin kihartuvaa. Karvan tulee olla tuuheaa ja tasapitkää niin, että se muodostaa tasaisia kiharoita. Myös nyörikarvaisilla koirilla karva on runsasta, tiivistä, hienolaatuista ja villavaa, mutta se muodostaa vähintään 20 cm pituisia nyörejä. Turkin väreinä hyväksytään yksivärinen musta, valkoinen, ruskea, harmaa, aprikoosi ja punainen.
Villakoirilta ei muiden koirarotujen tavoin lähde yleensä karvaa, vaan turkilla on taipumus huopaantua. Tämän vuoksi oma lemmikki onkin harjattava tai trimmattava usein, sillä huopaantuneet takut voivat aiheuttaa koiralle kipua ja epämukavuutta.
Näyttelykoirien turkki on leikattava tiettyyn malliin, jossa tiettyihin kehon osiin jätetään tuuhea karvapeite, kun taas toisaalta karva ajellaan ihonmyötäiseksi. on oltava tietty turkin leikkausmalli, eli oikeissa paikoissa tuuhea karva ja toisaalla ihoa myöten ajeltu turkki. Tämä tyyli juontaa juurensa ajalta, jolloin metsästyskoirana työskentelevän villakoiran turkki jätettiin paksuksi nivelten ja rinnan päältä, jotta koira pysyi lämpimänä kylmässä vedessä työskennellessään.
Villakoiran luonne
Villakoira tunnetaan etenkin älykkyydestään, helposta koulutettavuudestaan, aktiivisuudestaan ja iloisesta luonteestaan. Rotu on itse asiassa toistuvasti listattu yhdeksi maailman älykkäimmistä koiraroduista. Valitettavasti nopea oppimiskyky teki villakoirista aikoinaan erittäin suosittuja sirkuskoiria. Tänä päivänä nämä ystävälliset, energiset ja uskolliset koirat ovat erinomaisia seurakoiria.
Villakoira rakastaa huomiota, ja turhautuessaan tai joutuessaan viettämään liikaa aikaa yksin, se voi alkaa omaksua huonoja tapoja ja alkaa esimerkiksi haukkua. Etenkin pienikokoiset yksilöt voivat olla varuillaan ja jopa aggressiivisia ulkopuolisia ihmisiä ja koiria kohtaan. Tämän vuoksi hyvä ja varhainen sosiaalistaminen onkin erittäin tärkeää.
Energisenä koirana villakoira tarvitsee kohtalaisen paljon liikuntaa ja runsaasti mieltä stimuloivia aktiviteetteja, kuten temppujen harjoittelua. Liikunnallisena ja älykkäänä koirana villakoira sopii hyvin esimerkiksi agilityyn ja tokoon.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Mahut, H. (1958). Breed differences in the dog’s emotional behaviour. Canadian Journal of Psychology/Revue canadienne de psychologie, 12(1), 35.
- Helton, W. S. (2010). Does perceived trainability of dog (Canis lupus familiaris) breeds reflect differences in learning or differences in physical ability?. Behavioural processes, 83(3), 315-323.
- Goldish, M. (2009). Toy Poodle: Oodles of Fun. Bearport Publishing.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.