Saksanpaimenkoiran kouluttaminen

05 kesäkuu, 2020
 

Älykkyytensä, helpon koulutettavuutensa, fyysisen kestävyytensä ja luotettavuutensa ansiosta saksanpaimenkoira on tänä päivänä paitsi suosittu käyttö- ja palveluskoirarotu, myös monen perheen rakas lemmikki. Tilanteissa, joissa saksanpaimenkoiran kouluttaminen ja sosiaalistaminen hoidetaan huonosti, seurauksena voi olla ongelmia paitsi koiran tottelevaisuuden, myös itsetunnon kanssa.

Saksanpaimenkoiran kouluttaminen

Saksanpaimenkoira vastaa hyvin koulutukseen ja on innokas oppimaan, joten se on kohtalaisen helppo koulutettava. Minkä tahansa koiran kohdalla kouluttaminen vaatii kuitenkin panostusta, kärsivällisyyttä ja oikeita menetelmiä.

Paikka laumassa

Tämä on yksi tärkeimmistä tekijöistä minkä tahansa koiran koulutuksessa. Koira tarvitsee laumanjohtajan, jota seurata. Jos se kokee, että tällaista johtajaa ei ole, se ottaa johtajan roolin itselleen ja alkaa kohdella omistajaa kuin tämä olisi sitä alempana hierarkiassa.

Saksanpaimenkoiran kouluttaminen

Omistajan täytyy löytää sopiva tasapaino jämäkkyyden ja kiintymyksen osoittamisen välillä ja osoittaa koiralle, mikä sen paikka on laumassa – eli tässä tapauksessa perheessä. Yksi tapa on estää koiraa kävelemästä ovesta ennen itseä tai antaa koiran syödä vasta ihmisperheen jälkeen. Koiralla on myös hyvä olla kotona oma, vain sille varattu paikka, minkä lisäksi sen kanssa tulisi noudattaa toistuvaa rutiinia, jossa syödään ja ulkoillaan samaan aikaan päivittäin.

 

Ei myöskään riitä, että koira näkee vain yhden perheenjäsenen itseään ylempiarvoisempana, vaan sen tulee totella kaikkia perheeseen kuuluvia. Tämän saavuttamiseksi kaikkien perheenjäsenten täytyy noudattaa samoja koiralle asetettuja sääntöjä.

Tarpeeksi liikuntaa

Isokokoiset koirat tarvitsevat yleensä runsaasti liikuntaa, ja tämä pätee myös saksanpaimenkoiraan. Energinen täysikasvuinen saksanpaimenkoira tarvitsee päivittäin yli kaksi tuntia liikuntaa sekä runsaasti erilaisia virikkeitä, joiden avulla se pääsee käyttämään älyään. Nämä ovat harmonisen yhteiselämän kannalta vaadittavia asioita, sillä tylsistyneelle koiralle, joka ei saa tarpeeksi liikuntaa, voi kehittyä erilaisia käytöshäiriöitä. Luonnollisesti liikunta on tärkeää myös lemmikin fyysisen terveyden kannalta.

Koiran sosiaalistaminen

Hyvä sosiaalistaminen on kaiken a ja o, jotta koira on ystävällinen ja tulee toimeen niin ihmisten kuin muiden eläintenkin kanssa. Saksanpaimenkoirat ovat itsevarmoja eläimiä, jotka näkevät usein itsensä ylempiarvoisena lajitovereihinsa nähden. Hyvin sosiaalistettu ja koulutettu saksanpaimenkoira ei kuitenkaan ole aggressiivinen.

Saksanpaimenkoiran kouluttaminen
 

Jämäkkyys ja johdonmukaisuus

Se, että saksanpaimenkoira on älykäs eläin ja innokas oppija, ei tarkoita, että se oppisi kymmenen käskyä samanaikaisesti. Ennen koulutuksen aloittamista on syytä miettiä tarkkaan, mitä lemmikille halutaan opettaa ja missä aikataulussa. Rutiinia ja komentoja ei kannata vaihtaa liian usein, sillä tämä ainoastaan hämmentää koiraa.

Positiivinen vahvistaminen

Rankaiseminen ei ole tehokas koulutusmetodi, eikä sitä pitäisi hyödyntää minkään eläimen koulutuksessa. Sen lisäksi, että se herättää negatiivisia tunteita, kuten pelkoa ja epävarmuutta, eläin ei tule tottelemaan sitä rankaisevaa ihmistä. Positiivinen vahvistaminen on tehokkain ja turvallisin keino hyvien tapojen opettamisessa koiralle. Sen avulla käytöstä pystytään muuttamaan vaarantamatta lemmikin fyysistä tai henkistä terveyttä.

Positiivinen vahvistaminen tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että eläin palkitaan oikein tekemisestä sen sijaan, että sitä rangaistaisiin virheistä. Tässä tapauksessa siis koiralle annetaan palkinto aina, kun se tekee tietyn asian halutulla tavalla. Näin se alkaa yhdistää tietyn käytöksen palkintoon, mikä saa sen lopulta käyttäytymään aina toivotulla tavalla.

 

Deldalle, S., & Gaunet, F. (2014). Effects of 2 training methods on stress-related behaviors of the dog (Canis familiaris) and on the dog-owner relationship. Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2013.11.004