Mistä dominoivan koiran tunnistaa?
Kirjoittanut ja tarkastanut asianajaja Francisco María García
Harmoninen elo ja konfliktien välttäminen on luonnon normaali tapa toimia. Eläinkunnassa on siis keinoja säilyttää tasapaino ryhmissä. Alfan dominoivuus ja sille alistuminen ovat käsitteitä, joita olemme saattaneet kuulla koirista puhuttaessa. Tiedämmekö, millainen alfakoira on? Miksi tämän tietäminen on hyödyllistä?
Ensin meidän tulee ymmärtää, mitä dominoivuus on koiran tapauksessa, tai pikemminkin mitä se ei ole. Dominoiva koira ei ole kaikista väkivaltaisin tai aggressiivisin koira, joka terrorisoisi muita lauman jäseniä.
Dominoiva koira on se, joka löytää arvokkaita resursseja (luonnossa tämä tarkoittaa esimerkiksi ruokaa ja suojaa, kotona lelua tai lempipaikkaa) käyttäen asemaansa, ei väkivaltaa. Dominoivuus on tärkeä osa ohjausta, joka säilyttää ryhmässä oikean dynamiikan. Dominoiva koira on usein alfakoira tai laumansa johtaja. Siksi onkin tärkeää tietää, miten nämä koirat käyttäytyvät yleensä.
Dominoivan koiran piirteiden tunnistaminen
Dominoiva koira saattaa osoittaa joitakin näistä käyttäytymismalleista:
- Murisee pitääkseen puoliaan tietyissä tilanteissa, kuten omiessaan ruokaa tai tavaroita.
- Yrittää ottaa ruoan ihmisten kädestä ennen kuin ne ehtivät antaa sen sille.
- Vaatii, että omistajat leikkivät sen kanssa.
- Makaa ihmisten päällä, hyppii heitä vasten tai nylkyttää heidän jalkaansa usein.
- Säilyttää asennon, joka kielii omistajan puolustamisesta.
- Työntää ihmisiä kävellessään tai leikkiessään.
- Tuijottaa ihmisiä suoraan silmiin.
- Tulee omistajansa sänkyyn ja suuttuu, jos se käsketään pois siltä.
- Haukkuu ja ulvoo ihmisille, etenkin ollessaan omistajansa kanssa.
- Valtaa tiettyjä huonekalujen kohtia talossa.
- Vaatii, että voi poistua tai tulla ovesta omistajiaan ennen tai kävellä näiden edellä.
- Ei pidä hihnaan laittamisesta lenkille mentäessä.
- On ensimmäisenä ovella, kun taloon tulee vieraita.
- Ei tottele käskyjä.
- Kävelee lenkillä omistajansa edellä ja vetää hihnasta ohjatakseen kävelyn suuntaa.
Dominoivan koiran kouluttaminen
Voidaksemme kouluttaa lemmikkimme kunnolla, tulee meidän tietää sen luonteenpiirteet hyvin. Koiran dominoivuuden määrä on avaintekijä koulutuksen ohjeistuksen asettamisessa.
Dominoivuus ja alistuvuus ovat tervettä koiralaumoissa, kunhan ne toimivat ohjaavina ja tasapainottavina tekijöinä ryhmän suhteissa. Mitä taas yhteiseloon ihmisten kanssa tulee, on meidän opetettava koiralle, että perheessä sen ei tarvitse puolustautua tai taistella resurssien vuoksi.
Jos koira näyttää dominoivuuden merkkejä, koulutuksen tulee keskittyä osoittamaan koiralle, ettei se hallitse ryhmää. Ellei asiaan puututa hyvissä ajoin, myöhemmin saattaa ilmetä ongelmia koiran aggressiivisuuden kanssa, ja tämä voi tehdä lemmikin ja perheen välisestä suhteesta sietämättömän huonon.
Millaista käyttäytymistä voidaan odottaa dominoivan koiran kouluttamisen jälkeen?
- Koulutuksen jälkeen koiran tulee pystyä tottelemaan käskyjä.
- Lemmikin tulee oppia olemaan murisematta ruoan valtaamiseksi tai kerjäämiseksi. Kun koira on koulutettu, tulisi sen ruokaan voida koskea tai ottaa se pois ilman, että eläin muuttuu aggressiiviseksi.
- Ihmisen tulee pystyä hallitsemaan, milloin leikitään ja milloin ei. Jos leikin idea on tavaroiden löytäminen, tulee koiran tuoda ne takaisin, ja jos ideana on taistelu, ei koira saa ottaa dominoivaa asemaa.
- Jos päätämme, että koira jakaa sängyn kanssamme, sen tulee oppia että se saa tehdä näin vain, kun sallimme asian. Eläimen on ymmärrettävä, ettei sänky kuulu sille.
- Kun saavutaan tai poistutaan ovesta, tulee koiran seurata ihmisen perässä, eikä se saa työntää tätä.
- Koira ei saa keskeyttää ihmisen ruokailuhetkeä katsomalla häntä tai kerjäämällä ruokaa. Lemmikin ruokailuajan ja -paikan tulee olla erikseen määritetyt.
- Kouluttaminen osoittaa koiralle säännöt, joita sen on noudatettava ollakseen samalla aaltopituudella perheensä kanssa, jonka osana se elää.
Nyt kun tiedät, millainen dominoiva koira on, voit opettaa lemmikkisi olemaan vakaa perheesi jäsen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Manteca, X. (2003): Etología clínica veterinaria del perro y del gato, 3ª Ed. Multimédica. Barcelona.
- Sal, E., Rosas, M., Fernández, V., Lira, B., & Santiani, A. (2010). TIPO Y FRECUENCIA DE AGRESIVIDAD CANINA A HUMANOS EN PACIENTES DE UNA CLÍNICA VETERINARIA EN LIMA. Revista de Investigaciones Veterinarias del Perú, 21(1), 35-41.
- Especialistas, A. A. D. V. E. (2019). Teoría de la dominancia en perros. Argos: Informativo Veterinario, (207), 78-78.
- García-Belenguer, S., Palacio, J., Allepuz Palau, A., & Fuentes, N. (1999). Caso clínico: Agresividad por dominancia. Clínica veterinaria de pequeños animales, 19(4), 0243-248.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.