5 myrkyllisintä meduusaa
Meri on yksi maapallon tutkimattomimmista kolkista, ja se on monien myrkyllisten meduusojen koti. Tässä valtavassa vedenalaisessa ekosysteemissä asuu meduusojen lisäksi tietysti myös monia muita eläin- ja kasvilajeja.
Meduusan nimi herättää jo itsessään kunnioitusta, sillä nämä selkärangattomat yhdistetään niiden pistämisen aiheuttamaan kipuun. Kaikki tämän ryhmän lajit eivät kuitenkaan ole myrkyllisiä. Jotta osaisit erottaa ne toisistaan, tässä artikkelissa esittelemme viisi myrkyllisintä meduusaa ja miten ne voi tunnistaa.
Miksi meduusat ovat myrkyllisiä?
Vaikka meduusat ovat vaarattoman näköisiä eläimiä, mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Evoluutio on antanut niille mahdollisuuden kehittää puolustustekniikoita, kuten erittäin myrkyllisen myrkyn tuottamisen.
Evoluution tasolla meduusan myrkyllisyyden tärkein tehtävä liittyy puolustukseen. Useissa tutkimuksissa on todettu, että myrkyn koostumus sisältää ihmiselle vaarallisia aineita.
Jos ihminen altistuu suurille annoksille näitä aineita, hän voi kärsiä suuria vahinkoja. Pienetkin annokset voivat olla tappavia niiden saaliille.
5 myrkyllisintä meduusaa
Alla luettelemme 5 myrkylliseksi luokiteltua meduusaa. Kun tiedämme niistä hieman enemmän, pystymme tunnistamaan ne ja varomaan niitä. Katsotaanpa.
1. Chrysaora fuscescens
Nykyisten meduusalajien joukosta erottuu Chrysaora fuscescens. Tämän lajin yksilöt ovat helposti havaittavissa kokonsa (1,80 metriä!) ja kullanruskean värisävynsä ansiosta.
Yksi niiden silmiinpistävimmistä ominaisuuksista on niiden kyky paikantaa valoa. Sen ansiosta ne voivat havaita saaliin tai mahdolliset uhat. Lisäksi ne kykenevät päästämään irti punertavaa mustetta.
Voimakkaiden sävyjensä ja ihmiselle helpon ylläpidon vuoksi tätä lajia on näytteillä julkisissa akvaarioissa. Onneksi sen pisto on ihmiselle vain ärsyttävä, vaikka on ollut tapauksia, joissa se on ollut vaarallinen.
2. Australiankuutiomeduusa
Pienestä koostaan huolimatta on arvioitu, että vain 1,4 millilitraa australiankuutiomeduusan (Chironex fleckeri) myrkkyä voi tappaa ihmisen muutamassa minuutissa. Tästä syystä se on vaarallisuuden palkintokorokkeella ensimmäisellä sijalla, sillä se on luokiteltu maapallon myrkyllisimmäksi meduusaksi.
Se on halkaisijaltaan muutamasta senttimetristä jopa 30 senttimetriin, mutta sen lonkerot voivat olla jopa 3 metriä pitkät. Tämän selkärangattoman vaarallisuus piilee sen lonkeroiden koossa, sillä ihminen voi joutua niihin sotkuun ja saada pistoksen. Tämä eläin suosii kuitenkin vesiä kaukana Australian rannoista.
Erikoista tässä lajissa on se, että Sciencedirect -portaalissa julkaistun tutkimuksen mukaan mitä vanhempi yksilö, sitä voimakkaampi sen myrkky. Mutta on mielenkiintoista tietää, että tutkijat tutkivat meduusan myrkyn farmakologista käyttökelpoisuutta lääkkeiden kehittämisen toivossa.
3. Irukandji
Sen yleisnimi tulee Australian pohjoisosassa sijaitsevien Irukandji-nimisten asukkaiden mukaan. Se kuuluu australiankuutiomeduusan ohella kuutiomeduusoihin, ja myös irukandji (Carukia barnesi) on myrkyllisyytensä puolesta listan kärjessä.
Sen myrkky on tiettävästi 100 kertaa voimakkaampaa kuin kobran tuottama myrkky. Vaikka se on yksi pienimmistä meduusalajeista, on havaittu, että mitä pienempi se on, sitä voimakkaampi on sen pistoksen myrkyllisyys.
Sen pistoksen yleisimpiä oireita ovat lihaskrampit, polttava tunne, oksentelu, päänsärky tai takykardia. Aiheutettua oirekokonaisuutta kutsutaan “irukandji-syndroomaksi”. Onneksi pisto ei ole tappava, jos uhri saa ajoissa asianmukaista hoitoa.
4. Hiusmeduusa
Suurimmaksi meduusaksi on todettu hiusmeduusa eli Cyanea capillata. Sen uimakello voi olla jopa 2,5 metriä ja lonkerot yli 30 metriä, ja se voi painaa neljännestonnin.
Se on tyypillinen kylmille vesille, ja sitä tavataan Pohjois-Atlantilla ja Australian vesillä. Muiden meduusojen tapaan sen nematosyytit pysyvät aktiivisina myös kuolleena. Tämä tarkoittaa, että ne voivat aiheuttaa pistoja jonkin aikaa kuolemansa jälkeen.
5. Portugalinsotalaiva
Vaikka portugalinsotalaiva (Physalia physalis) ei ole varsinainen meduusa, sen on välttämätöntä esiintyä tässä luettelossa. Tämä selkärangaton on joka vuosi uutisissa, koska rannoille on ajautunut lukuisia yksilöitä.
Valitettavasti nämä eläimet päätyvät rannalle kuoltuaan. Niiden kuolema ei kuitenkaan merkitse riskin poistumista. Niiden lonkerot pysyvät aktiivisina, vaikka ne irtoaisivat eläimen kehosta tai yksilö olisi kuollut.
Kuten jo mainittiin, tämä valemeduusa kuuluu itse asiassa uimapolyyppien lahkoon. Se on helposti tunnistettavissa vaaleanpunaisen värinsä ansiosta, jossa on sinertäviä sävyjä. Sen läsnäolo tällä listalla on välttämätöntä, sillä sen pisto voi olla ihmiselle hengenvaarallinen.
Maapallon valtamerissä elää monia eri lajeja ja monia meduusoja. Mainitsemamme ovat viisi myrkyllisintä meduusaa.
Kun tiedät niistä olennaisimmat tiedot, voit toimia, jos tormäät niihin. Tärkein lähtökohta on päästä mahdollisimman kauas niiden lonkeroista, joissa myrkkyä sisältävät pistosolut sijaitsevat.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
An in vivo examination of the stability of venom from the Australian box jellyfish Chironex fleckeri. ScienceDirect. Accedido el 29 de marzo de 2021 en: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0041010106004636?via%3Dihub
- Las 5 medusas más venenosas. Medusas.org. Accedido el 29 de marzo de 2021 en: https://www.medusas.org/las-5-medusas-mas-venenosas
- Las medusas más venenosas. Acuario de Lanzarote. Accedido el 29 de marzo de 2021 en: http://www.aquariumlanzarote.com/es/novedades-acuario-lanzarote/175-las-medusas-mas-venenosas
- Feng, J., Yu, H., Li, C., Xing, R., Liu, S., Wang, L., … & Li, P. (2010). Isolation and characterization of lethal proteins in nematocyst venom of the jellyfish Cyanea nozakii Kishinouye. Toxicon, 55(1), 118-125.
- Warrell, D. A. (2013). Animals hazardous to humans. Hunter’s Tropical Medicine and Emerging Infectious Disease, 938.
- D’Ambra, I., & Lauritano, C. (2020). A Review of Toxins from Cnidaria. Marine Drugs, 18(10), 507.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.