Mitä villisiat syövät?

Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Georgelin Espinoza Medina

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Villisiat ovat erikoisen näköisiä nisäkkäitä, jotka ovat levinneet lähes kaikkialle maailmaan joko luonnostaan tai vieraslajeina. Eksoottisina eläiminä ne ovat kuitenkin iso riesa, sillä ruokailutottumustensa vuoksi ne tuhoavat lähes kaiken tielleen sattuvan. Näistä ja monista muista syistä sinua saattaa kiinnostaa tietää, mitä villisiat syövät.

Suidae-heimoon kuuluu useita eri lajeja, mutta tunnetuin niistä, josta kesysikakin on peräisin, on eurooppalainen villisika eli metsäkarju (Sus scrofa). Niiden ruokavalio on hyvin monipuolinen.

Villisian ominaisuudet

Villisika on keskikokoinen nisäkäs. Se on 90–160 senttimetriä pitkä ja painaa jopa 150 kiloa. Naaraat ovat yleensä pienempiä kuin urokset: ne painavat 40–70 kiloa, kun taas urokset painavat 70–100 kiloa. Villisioilla on erikoinen ulkonäkö: niillä on suuri pää, pienet silmät, paksu kaula ja lyhyet jalat, joissa on sorkat (etummaiset ovat korkeammalla kuin takimmaiset). Niillä on kova iho, jota peittää paksu ja pitkä musta, harmaa, ruskea tai jopa punertava karva.

Villisika on vankkarakenteinen eläin, jonka ulkonäkö herättää tiettyä pelkoa tai kunnioitusta.

Villisiat pystyvät sopeutumaan helposti erilaisiin ympäristöihin, kunhan vain ruokaa ja vettä on saatavilla. Ne suosivat kuitenkin sellaisia paikkoja, joiden kasvillisuus tarjoaa niille jonkinlaisen maastoutumismahdollisuuden, kuten tammimetsiköt, lehtimetsät, tiheiköt ja suot. Nahkansa ja turkkinsa ansiosta ne kestävät kylmiä talvia.

Villisiat tarvitsevat vettä juomisen lisäksi myös ruumiinlämmön säätelyyn – tämän vuoksi villisikoja näkee usein virkistävissä mutakylvyissä.

Mitä villisiat syövät?

Villisioilla on sekalainen ruokavalio, joka koostuu sekä kasveista että eläimistä. Tämän vuoksi niitä pidetään kaikkiruokaisina. Niiden ruokavalio vaihtelee maantieteellisen sijainnin ja vuodenajan mukaan. Niillä on tapana lisätä kulutustaan talvella, sillä näin ne valmistautuvat kestämään kylmää.

Villisika osaa hyödyntää kaikkina vuodenaikoina ja kulloisessakin ekosysteemissä saatavilla olevia resursseja käyttäen mitä vain saatavilla olevaa ravintoa.

Villisikojen ruokamieltymykset kohdistuvat kasveihin. Jotkut tutkijat kuitenkin väittävät, että niiden vatsa pystyy sulattamaan vain 30 % tästä ravinnonlähteestä peräisin olevasta proteiinista (koska ne eivät ole märehtijöitä), minkä vuoksi niiden on täydennettävä ruokavaliotaan lihalla. Katsotaanpa hieman tarkemmin, mitä villisiat syövät.

Mitä vihanneksia villisiat syövät?

Villisiat syövät vihanneksia varsin monipuolisesti, ja ne syövät myös eri kasvinosia; ne voivat syödä juuria, maavarsia, oksia, kuorta, lehtiä, hedelmiä, siemeniä ja versoja. Myös sienet, sammalet ja jäkälät kuuluvat niiden ruokavalioon.

Villisikojen suosimiin kasvi- ja puulajeihin kuuluvat muun muassa hernekasvit, tammet, pyökit, kastanjat ja ruohot. Ne pitävät myös tammenterhoista ja pyökinpähkinöistä. Joissakin paikoissa villisiat syövät maataloustuotteita, mikä voi aiheuttaa suuria hankaluuksia ihmisten kanssa.

Mitä eläimiä villisiat syövät?

Villisiat syövät monipuolisesti myös saaliseläimiä, muun muassa pieniä selkärankaisia, joitakin matelijoita, sammakkoeläimiä, lintuja, munia ja nisäkkäitä, kuten jyrsijöitä. Ne syövät myös selkärangattomia, erityisesti rapuja, matoja, hyönteisiä ja nilviäisiä.

Tärkeä osa villisikojen ruokavaliota ovat raadot, sillä ne hyödyntävät kaikki tielleen sattuvat kuolleet eläimet. Niiden syömät lajit vaihtelevat maantieteellisen sijainnin ja elinympäristön mukaan. Erään tutkimuksen mukaan esimerkiksi Pohjois-Espanjan villisiat täydentävät ruokavaliotaan kuolleilla koirilla, kaneilla, kauriilla ja peltohiirillä.

Mitä villisikojen poikaset syövät?

Villisikojen poikaset syövät odotettavastikin ensin emonsa maitoa. Aluksi, erityisesti ensimmäisten kolmen viikon ajan, se on niiden yksinomaista ravintoa. Tämän jälkeen poikaset syövät sekalaista ravintoa vaihdellen maidon ja kiinteän ruoan välillä. Vieroitus tapahtuu neljän kuukauden kuluttua.

Miten villisiat saavat ruokansa?

Vankasta ruumiinrakenteestaan huolimatta villisiat ovat ketteriä ravinnonhankkijoita, sillä ne kaivavat kuonollaan ja kavioillaan maata. Vaikka ne eivät näe kovin hyvin, niillä on muita, paremmin kehittyneitä aisteja, kuten haju ja kuulo, joiden avulla ne löytävät ruokansa.

Maata kaivaessaan villisiat jättävät jälkeensä niin kutsuttuja “sirppijälkiä”. Tällä toiminnallaan ne aiheuttavat suurta vahinkoa viljelykasveille. Villisiat kaivavat maata paitsi etsiäkseen juuria ja mukuloita, myös löytääkseen maittavia selkärangattomia (kuten kastematoja).

Muuta mielenkiintoista tietoa villisikojen ruokailutottumuksista

Tässä on muuta mielenkiintoista tietoa villisikojen ruokailutottumuksista:

1. Aikuisilla villisioilla on yhteensä 44 hammasta, 22 kummassakin leuassa. Niillä on 6 etuhammasta, 2 kulmahammasta, 8 välihammasta ja 6 takahammasta kummassakin leuassa. Syöksyhampaat ovat huomattavimmat, erityisesti uroksilla.
2. Nuorilla on vähemmän hampaita (yhteensä 28), ja ne ovat maitohampaita. Niillä on kaikki hampaat noin 3–4 kuukauden iässä.
3. Villisikojen lisääntyminen on kiinni niiden terveydentilasta, joten ne jatkavat sukua todennäköisemmin silloin, kun ruokaa runsaasti tarjolla.
4. Villisikojen ensimmäinen ovulaatio tapahtuu, kun ne saavuttavat vähintään 30 kilon painon, eli 11 kuukauden iässä. Välimeren maissa tämä ajanjakso osuu tammenterhosesonkiin. Muualla, missä ravintoa on niukemmin, ovulaatio voi viivästyä, kunnes olosuhteet ovat otollisemmat.
5. Naaraiden hedelmällisyys riippuu osittain myös niiden ruumiinpainosta, joten tässäkin tapauksessa se on tiiviisti kytköksissä ravintoon. Painavammilla villisioilla on enemmän jälkeläisiä kuin kevyemmillä.
6. Tiineenä olevat naaraat laiduntavat yleensä enemmän kuin urokset ja ei-tiineet naaraat.
7. Vesi on villisialle erittäin tärkeää, ja sen on juotava sitä runsaasti. Tämä johtuu sen syömästä ravinnosta, joka on pääasiassa kuivaa.

Villisikojen ruokavalio on siis erittäin monipuolinen, ja ne muuttavat sitä neuvokkaasti elinympäristön ja vuodenajan mukaan. Niiden ravintoaineiden saanti pysyy riittävänä syömällä kasvi- ja eläinperäistä ravintoa sopivassa suhteessa, mikä on nerokas ratkaisu niiden vankalle ruumiinrakenteelle.