Mitä ovat pienet hyönteissyöjät?

Kirjoittanut ja tarkastanut eläinlääkäri Érica Terrón González

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Nimestään huolimatta pienet hyönteissyöjät eivät käytä ravinnokseen ainoastaan hyönteisiä, vaan voivat syödä myös esimerkiksi matoja, kaloja ja vihanneksia. Hyönteiset ovat monen lajin ruokavalion perusta, mutta tietyillä lajeilla on huomattavasti vaihtelevampi ruokavalio, jossa hyönteiset toimivat vain ylimääräisenä proteiinin lähteenä.

Mitä ovat pienet hyönteissyöjät?

Hyönteissyöjä on eläin, jonka ruokavalio koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä. Hyönteissyöjät on tieteellisessä luokittelussa aiemmin käytetty nisäkäslahko, johon laskettiin kuuluvaksi esimerkiksi päästäiset, siilit ja almikit. Aiemmin hyönteissyöjiin kuuluneet tupaijat, kaguaanit ja hyppypäästäiset erotettiin omiksi lahkoikseen jo aikaisemmin, ja 2000-luvun taitteessa alkuperäisestä lahkosta erotettiin vielä kolme uutta lahkoa. Nämä lahkot ovat:

• Afrosoricida, johon kuuluvat tanrekit ja kultamyyrät
• Soricomorpha, johon kuuluvat almikit, päästäiset, jättiläispäästäiset ja kontiaiset
• Erinaceomorpha, johon kuuluvat siilit

Lähes kaikki pienet hyönteissyöjät ovat aktiivisimmillaan öisin, minkä vuoksi niiden näkökyky ei ole erityisen terävä ja päivänvaloon soveltuva. Lajeilla on kuitenkin huonoa näkökykyä kompensoivia puolustuskeinoja, kuten terävät piikit tai epämiellyttävän hajuista eritettä erittävät rauhaset.

Suomessa tavattavista nisäkkäistä kahdeksan lajia luettiin aiemmin hyönteissyöjien lahkoon:

• Vaivaispäästäinen
• Metsäpäästäinen
• Kääpiöpäästäinen
• Korpipäästäinen
• Idänpäästäinen
• Vesipäästäinen
• Kontiainen eli maamyyrä
• Siili

Millaisia pieniä hyönteissyöjiä luonnossa tavataan?

Alla esittelemme muutaman esimerkin luonnossa tavattavista pienistä hyönteissyöjistä.

Päästäiset

Päästäiset ovat pieniä nisäkkäitä, jotka muistuttavat ulkonäöltään pitkä- ja suippokuonoista hiirtä. Ne eivät kuitenkaan ole sukua jyrsijöihin kuuluville hiirille, vaan kuuluvat Soricomorpha-lahkoon almikkien ja kontiaisten kanssa. Suomessa elävät päästäislajit ovat metsäpäästäinen, kääpiöpäästäinen, korpipäästäinen, idänpäästäinen, vaivaispäästäinen ja vesipäästäinen.

Yksi näiden samettiturkkisten nisäkkäiden erikoisista piirteistä on se, että niiden aivot painavat lajista riippuen keskimäärin kymmenesosan niiden ruumiinpainosta. Tämän lisäksi päästäisillä on hyvin vilkas aineenvaihdunta, minkä vuoksi ne voivat syödä jopa kaksi kertaa painonsa verran ravintoa kuuden tunnin aikana. Nopea aineenvaihdunta ja aktiivisuus johtavat siihen, että päästäiset eivät elä kovinkaan vanhoiksi. Suurin osa sukukypsyyteen saakka selvinneistä yksilöistä menehtyy jo puolentoista vuoden iässä. Vapaana ulkoilevat kissat ovat päästäisille iso uhka, vaikkakaan ne eivät syö näitä pieniä eläimiä niiden myskirauhasten erittämän pahan hajun vuoksi.

Kontiaiset

Kontiaiset eli maamyyrät on Soricomorpha-lahkoon kuuluva nisäkäsheimo, joka jaetaan Talpinae-, Scalopinae– ja Uropsilinae-alaheimoihin. Useimmat kontiaisista elävät maanalaisissa tunneleissa Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Kontiaiset on helppo tunnistaa niiden sylinterimäisestä vartalosta sekä pitkästä ja liikkuvasta kuonosta. Ne ovat lajista riippuen 6,3-21,5 senttimetrin pituisia ja 9-170 gramman painoisia. Kontiaisen raajat ovat lyhyet ja sen voimakkaat etujalat ovat lapiomaiset. Tumma turkki on taipuisa, mikä mahdollistaa maan alla liikkumisen myös takaperin.

Heimon tunnetuin laji on todennäköisesti suureen osaan Eurooppaa levinnyt kontiainen eli maamyyrä, joka on pääasiassa maan alla elävä pieni hyönteissyöjä. Nämä eläimet elävät käytävissä, joissa ne suunnistavat pienten silmiensä ja korviensa avulla. Mikään kontiaisten heimoon kuuluvista lajeista ei ole sokea, vaikka näin toisinaan väitetäänkin. Kontiaisten silmät ja korvat vain ovat hyvin pienet, jotta ne eivät peity hiekalla. Kontiaiset elävät lyhyessä vuorokausisyklissä nukkuen ja valvoen vuorotellen neljä tuntia.

Yksi erikoisimmista kontiaisiin kuuluvista lajeista on tähtikuonokontiainen eli tähtikuonomaamyyrä, jota esiintyy Yhdysvaltojen koillisosissa ja Itä-Kanadassa. Sen silmiinpistävin piirre ovat sen kuonon päässä kehässä liikkuvat vaaleanpunaiset tuntosarvet, joita se käyttää ruoan tunnistamiseen. Tähtikuonokontiainen elää kosteilla alankoseuduilla ja on hyvä uimari. Se voi etsiä ruokansa myös jokien ja lampien pohjasta.

Siilit

Siilien heimoon kuuluu 24 lajia, jotka elävät Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa vaihtelevissa elinympäristöissä. Heimo jaetaan kahteen alaheimoon, eli varsinaisiin siileihin ja rottasiileihin. Varsinaisilla siileillä on piikikäs selkä ja kyljet, kun taas rottasiileillä on pehmeä karvapeite.

Siilit ovat pienikokoisia nisäkkäitä, joiden koko vaihtelee hiiren ja pienen jäniksen välillä. Eri siililajeilla on eri muotoinen kallo, mutta kaikille siileille on yhteistä pieni aivokoppa ja pitkänomainen kuono. Varsinaiset siilit puolustautuvat kietoutumalla kerälle ja muodostaen itsestään piikikkään pallon. Rottasiileillä sen sijaan ei ole samanlaista tapaa suojautua.

Kaikki siilit ovat tarvittaessa kaikkiruokaisia, mutta niiden ruokavalion perusta ovat selkärangattomat eläimet, kuten hyönteiset, hämähäkit ja madot. Siilit ovat yksin viihtyviä ja jossain määrin territoriaalisia yöeläimiä. Monet siililajit selviytyvät kylmästä tai kuumasta ja kuivasta säästä ja siihen liittyvästä ruokapulasta talvi- tai kesähorroksen avulla.

Almikit

Almikit on Soricomorpha-lahkoon kuuluva nisäkäsheimo, johon kuuluu yksi suku, johon puolestaan kuuluu kaksi lajia, kuubanalmikki ja haitinalmikki. Näiden lisäksi tunnetaan muutamia sukupuuttoon kuolleita lajeja. Almikit muistuttavat ulkonäöltään päästäisiä, joskin ovat kooltaan suurempia, kasvaen noin 70-80 senttimetrin mittaan hännästä kuononpäähän mitattuna. Almikeilla on pitkänomainen kuono, pitkä ja karvaton häntä, pienet silmät sekä karhea tumma turkki. Molemmat elossa olevat almikkilajit luetaan uhanalaisten lajien joukkoon. Lajeja uhkaa sukupuutto uudisasukkaiden tuotua niiden elinalueelle kissoja, koiria ja mangusteja.