Onko lemmikin kuoleman sureminen samanlaista kuin ihmisen?

· 31.8.2018
Uniongelmat, vaikeudet syömisessä ja masennus ovat tavallisia oireita lemmikin menettämisen jälkeen.

Koiran tai kissan kuollessa suurin osa lemmikinomistajista kokee samanlaisia tunteita kuin rakkaan ihmisen menettämisen jälkeen. Monissa tapauksissa suru on jopa syvempää silloin, kun kyseessä on lemmikin menetys.

Lemmikin sureminen on kivuliasta

Ihmiset, jotka ovat menettäneet rakkaan koiran tai kissan, tietävät, mitä kipu on. Parhaan ystävän menettämisen jälkeen useimmat lemmikinomistajat kärsivät univaikeuksista, ja heillä on hankaluuksia syödä tai suorittaa arjen askareita.

Lemmikin sureminen

Tämän lisäksi moni kärsii keskittymisvaikeuksista. Ihmisillä on normaalia vähemmän energiaa, ja he ovat masentuneita ja apaattisia. Jotkut lapsettomat pariskunnat pitävät lemmikkiä lapsenaan. Näillä lemmikinomistajilla on kasvanut riski erota eläimen kuoleman jälkeen.

Yleisestä käsityksestä poiketen kissanomistajat kokevat suurempaa surua lemmikin kuoleman jälkeen kuin koiranomistajat. Miksi näin sitten on? Koska kissat elävät pienemmissä tiloissa. Sanotaan myös, että kissoilla on henkinen yhteys ihmisten kanssa.

Iäkkäät ihmiset ja lapset ovat herkimpiä lemmikin menettämisen aiheuttamalle surulle

Koiran tai kissan kuolema vaikuttaa kuhunkin eri tavalla. Kuitenkin kaksi ryhmää ovat muita herkempiä lemmikin kuoleman aiheuttamalle surulle, nimittäin ikäihmiset ja lapset.

Ensimmäisen ryhmän kohdalla lemmikki on saattanut olla iäkkään henkilön ainoa seuralainen pitkän aikaa. Jälkimmäisessä tapauksessa lapsi on voinut elää koko elämänsä saman lemmikin kanssa. Näissä tapauksissa menetyksen yli pääseminen on tavallista vaikeampaa.

Kuten kenen tahansa rakkaan menetyksen yhteydessä, on lemmikinkin kuoleman jälkeen tärkeää käsitellä suru ja kipu. Prosessi alkaa lemmikin hautaamisesta päättyen siihen, että eläintä pystyy muistelemaan lämmöllä ja iloiten.

Lemmikin sureminen

Yksi ensimmäisistä reaktioista lemmikin menettämisen jälkeen on se, ettei omistaja käsitä tilannetta. Vaikka eläin olisi elänyt pitkän elämän tai kärsinyt kroonisesta sairaudesta (jonka pitäisi valmistella meitä luonnolliseen lopputulemaan), kärsimme, kun ystävä ei enää ole luonamme.

Lemmikin hautaamisen tai tuhkauksen jälkeen on tavallista tuntea eläimen läsnäolo. On normaalia kuulla kissan maukuvan ovella tai pienten tassujen tepsutus sängyn vierellä.

Jotkut uskovat eläimen sielun kertovan omistajalleen kaiken olevan hyvin. Toiset ovat sitä mieltä, että olemme niin tottuneet tiettyihin aistikokemuksiin, että koemme niitä vielä lemmikin kuoleman jälkeenkin.

Suru eläimen kuolemasta tuntuu vahvimmin niissä arkipäivän tilanteissa, jotka aikaisemmin jaoimme lemmikkimme kanssa. Töistä palatessa kukaan ei ota meitä vastaan häntä heiluen. Emme kuule kissan kehräystä talvipäivänä, tai kaipaamme koiran kanssa puistossa leikkimistä.

Iäkkäät ihmiset ja lapset ovat herkimpiä lemmikin menettämisen aiheuttamalle surulle.

Ajan kuluessa muistot ihanasta lemmikistä eivät enää satu yhtä paljon, eivätkä saa meitä itkemään. On helpompi katsella valokuvia eläimestä tai puhua lemmikin kanssa koetuista seikkailuista tuntematta oloaan surulliseksi.

Koira hautausmaalla

Hautaaminen ja muistojen jakaminen

Jos lemmikki on haudattu eläinten hautausmaalle, voimme vierailla sen haudalla ja viedä esimerkiksi leluja. Vaihtoehtoisesti voimme julkaista valokuvia virtuaalisella muistosivustolla (tällaisia on internetissä useita). Sinne voimme myös jättää viestin. Nämä sivustot muistuttavat, että emme ole yksin surumme kanssa.

On suositeltavaa adoptoida uusi lemmikki vasta, kun eläimen menetys on käsitelty. Moni lemmikinomistaja kuitenkin hätäilee ja hankkii uuden eläimen liian nopeasti kuvitellessaan tämän olevan paras tapa päästä yli lemmikin kuolemasta.

Tämä saattaa päinvastoin olla haitallista. Miksi? Koska tuossa tilanteessa emme ole valmiita huolehtimaan uudesta elämästä, minkä lisäksi vertaamme jatkuvasti uutta lemmikkiä menehtyneeseen eläimeen.