Miksi marsut vinkuvat?
Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Samuel Sanchez
Etelä-Amerikassa marsuja kutsutaan perinteisesti cuy-nimellä, joka juontaa juurensa näiden eläinten kommunikointiin käyttämästä terävästä äänestä. Marsut ääntelevät keskenään lähes jatkuvasti käyttäen laajaa valikoimaa erilaisia ääniä. Tänään kerromme, miksi marsut vinkuvat ja millaisia muita ääntelytapoja niillä on.
Millaisia eläimiä marsut ovat?
Etelä-Amerikasta kotoisin oleva marsu on etenkin länsimaissa suosittu lemmikkieläin paitsi suloisen ulkomuotonsa, myös lempeän ja seurallisen luonteensa ansiosta. Lemmikkinä pidettävää Cavia porcellus -marsulajia ei tavata lainkaan aidosti luonnonvaraisena, joskin Brasiliassa elää marsupopulaatioita, joiden oletetaan polveutuvan villiintyneistä kesymarsuista. Kesymarsun arvellaan kehittyneen useista eri kantamuodoista. Marsut ovat melko pitkäikäisiä ja voivat elää hyvässä hoidossa jopa kahdeksan vuoden ikään.
Olemassa on useita marsurotuja, jotka jaetaan pitkä-, karkea- ja lyhytkarvaisiin sekä täysin karvattomiin. Nämä rodut poikkeavat toisistaan paitsi turkin tyypin, myös värin ja koon perusteella. Täysikasvuinen marsu-uros voi painaa jopa 1,8 kiloa, naaraat ovat hieman pienempiä. Marsut ovat sosiaalisia eläimiä, jotka viettävät luonnossa tyypillisesti aikaa viiden tai useamman yksilön laumoissa. Myös lemmikkimarsu tarvitsee seurakseen lajitoverin elääkseen onnellista elämää. Marsut ovat kasvissyöjiä, jotka syövät luonnossa erilaisia siemeniä, hedelmiä, vihanneksia ja lehtivihanneksia. Kuivaheinä ja C-vitamiini ovat lemmikkimarsulle välttämättömiä, ja sen on saatava niitä joka päivä.
Miksi marsut vinkuvat?
Otsikon kysymys vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta vastaus ei sitä ole. Useissa etologisissa tutkimuksissa on suunniteltu kokeellisia malleja sen selvittämiseen, miksi marsut vinkuvat, eikä niissä ole saatu asiaan täyttä varmuutta. Ääntely näyttää vaihtelevan paitsi yksilöittäin, myös marsujen iän mukaan.
Marsut ja etenkin nuoret yksilöt tuottavat enemmän korvalla kuultavia ääniä ollessaan uudessa ympäristössä. Tämä liittyy kortisolin eli niin sanotun stressihormonin lisääntyneeseen eritykseen. Kun poikanen erotetaan emostaan, se ilmaisee yksinäisyyttään ääntelemällä sekä liikkumalla ja käyttäytymällä levottomasti. Kun poikanen palautetaan emon seuraan, emo ikään kuin kehrää rauhoittaakseen sitä.
Ääni tilanteen mukaan
Marsut kommunikoivat keskenään paitsi eleillä, myös erilaisilla äänillä, joista yleisimpiä ovat:
- Kuikuttaminen on kutsuääni, jolla marsu kutsuu lajitoveriaan, hakee omistajaltaan huomiota tai esimerkiksi kerjää ruokaa.
- Jokeltaminen on kuikuttamista pehmeämpää ja lyhytkestoisempaa ääntelyä, johon marsu ryhtyy innostuessaan.
- Hyriseminen on marsun vastine kehräämiselle ja kielii tyytyväisyydestä.
- Hörähtely tai röhkiminen liittyy tilanteisiin, joissa marsut tervehtivät toisiaan. Urosmarsut voivat käyttää tämän tyyppisiä ääniä myös mahtailuun ja naaraan kosiskeluun.
- Nikottelu kertoo siitä, että marsu on tyytyväinen. Tyytyväisyydestä kertoo myös hiljainen pulputusääni.
- Kuriseminen on lyhyt ja terävä ääni, jota marsu tuottaa havaitessaan jotain pelottavaa tai epäilyttävää. Se kertoo ääntelyllä lajitovereilleen lähestyvästä vaarasta.
- Vinkuminen tai uikuttaminen viittaa siihen, että marsu kokee fyysistä kipua tai epämukavaa oloa. Marsu voi myös vinkaista tai kiljahtaa varoittaakseen lajitovereitaan tai protestoidakseen jotain asiaa.
- Hampaiden naksuttelu merkitsee kärsimättömyyttä, tyytymättömyyttä tai hermostuneisuutta. Tämä ääni saattaa edeltää marsujen tappelua.
Sosiaaliset eläimet, kuten marsut, ovat kehittäneet monimutkaisia kielellisiä mekanismeja viestiäkseen erilaisia tunteita ja mielentiloja. Tämä hyödyttää kaikkia ryhmän jäseniä, sillä se mahdollistaa vaaran varhaisemman havaitsemisen. Marsut tuottavat ja käyttävät monia erilaisia ääniä, ja jokaisella niistä on oma paikkansa ja tehtävänsä. Yksi näistä äänistä on vinkuminen, jota marsut käyttävät kommunikoidakseen keskenään. Evoluution näkökulmasta on huomattavasti tehokkaampaa varoittaa muita vaarasta tai negatiivisesta kanssakäymisestä äänen avulla kuin enemmän energiaa vaativalla fyysisellä toiminnalla.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Arch-Tirado, E., & Collado-Corona, M. A. (2002). Análisis de vocalizaciones en periodos de soledad en cobayos recién nacidos, como normo-oyentes y con sordera provocada. Cirugia y Cirujanos, 70(6), 442-448.
- Cavia, wikipedia. Recogido a 28 de julio en https://es.wikipedia.org/wiki/Cavia
- Verduzco-Mendoza, A., Alfaro-Rodríguez, A., & Arch-Tirado, E. (2012). Etología y bioacústica en ratas y cobayos. Revista Mexicana de Comunicación, Audiología, Otoneurología y Foniatría, 1(1), 7-12.
- Berryman, J. C. (1976). Guinea‐pig vocalizations: Their structure, causation and function. Zeitschrift für Tierpsychologie, 41(1), 80-106.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.