Syyt siihen, että koira ulvoo, ovat moninaiset

Myyttien ja uskomusten lisäksi koiran ulvonnasta on myös paljon faktatietoa. Seuraavaksi kerromme, miksi koira ulvoo, jotta ymmärrät paremmin omaa lemmikkiäsi ja osaat reagoida sen käytökseen sopivalla tavalla.

Miksi koira ulvoo?

Kuten voit arvata, se, että koira ulvoo, ei liity mitenkään kummituksiin tai täysikuuhun. Koiran ulvomiselle on useita syitä, joista useimmat liittyvät eläimen villiin esi-isään, suteen. Tietyt pohjoiset koirarodut – kuten siperianhusky – myös haukkuvat luonnostaan eri tavalla kuin lajitoverinsa, ja niiden ääntely on aina lähempänä ulvomista.

Ulvominen on ilmaisun muoto, joka on yleisin sudella, mutta sitä ilmenee siis myös koirilla. Kyetäkseen ulvomaan, koiran täytyy venyttää kaulaansa ja suunnata kuononsa taivasta kohden.

Tämä tekniikka mahdollistaa äänen kulkeutumisen hyvin kauas, mikä on erityisen tärkeää susille, joiden täytyy kertoa laumalleen erilaisista tilanteista. Näitä ovat muun muassa potentiaaliset vaarat, saaliin löytyminen sekä petoeläimiltä suojautumisen tarve.

Koirat siis ulvovat hyvin monenlaisista syistä, joista tavallisimmat listaamme alla.

1. Alueen puolustaminen

Vain alfasudet ulvovat, sillä ne ovat laumansa johtajia. Jos koirasi ulvoo, se saattaa tehdä näin osoittaakseen olevansa johtajan asemassa.

Jotkut sudet ulvovat varoittaakseen toisia yksilöitä potentiaalisista tunkeilijoista, jolloin ääni toimii hälytysmerkkinä. Tämä osoittaa, että ulvominen on selvästi vaistonvaraista käytöstä, jota koiraeläimet osoittavat puolustautuakseen ja selviytyäkseen.

2. Lauman yhtenäisyyden juhlistaminen

Sinä ja perheesi olette koirasi lauma. Älä siis ihmettele, jos koira ulvoo ja hyppii ilosta palatessasi kotiin. Tämä on todennäköistä etenkin silloin, kun eläin on joutunut olemaan pitkään yksin. Luonnossa alfasudet ulvovat juhlistaakseen lauman yhtenäisyyttä.

3. Fyysisen kivun ilmaiseminen

Kuten voit arvata, kaikki syyt koiran ulvomiselle eivät ole positiivisia ja iloisia. Joskus koiraeläin ulvoo viestiäkseen kovasta kivusta, joka voi johtua esimerkiksi vammasta, haavasta tai huonosta ruoansulatuksesta. Tällainen koiran viestintä on verrattavissa ihmisen karjahdukseen tai itkuun hänen olonsa ollessa todella huono.

4. Lajitovereiden äänten matkiminen

Olet kenties huomannut, että koirille on melko tavallista ulvoa erilaisia ääniä imitoiden. Esimerkiksi hälytysajoneuvot voivat ohi kulkiessaan saada yhden tai useamman koiran ulvomaan.

Tällä käytökselle on kaksi mahdollista selittäjää. Koira voi toimia näin siksi, että kova ja korkea sireenin ääni sattuu sen korviin. Tällöin ulvonta on valituksen muoto, sillä kovat äänet saavat koiran olon hermostuneeksi ja ahdistuneeksi.

Toinen selitys on se, että koirat haluavat vain yksinkertaisesti matkia kuulemaansa – ikään kuin vastauksena lauman johtajan ääneen. Koiraa kiinnostavat suuresti tällaiset äänet, sillä se ei ymmärrä, mistä ne ovat peräisin. Eläimen niin sanottu geneettinen muisti herää, ja sen välitön reaktio on matkia ääntä viestittääkseen muille yksilöille olevansa lähellä.

5. Ahdistuneisuuden vähentäminen

Joskus koira ulvoo rauhoittaakseen itseään.Tämän tyypin ulvonta liittyy aina tiettyihin tilanteisiin tai kehonkieleen. Esimerkiksi hännän pureminen, ympäri kääntyily tai huoneen laidasta toiseen ravaaminen ovat tällaisia käytösmuotoja.

6. Yksinäisyyden helpottaminen

Liittyen edelliseen kohtaan, koira voi ulvoa tuntiessaan itsensä yksinäiseksi. Kuten tiedätkin, koira on onnellisin saadessaan elää laumassa. Joutuessaan olemaan usein yksin, koira voi tuntea olonsa todella masentuneeksi.

Eroahdistus ja suru ovat syinä tähän koiran ilmaisun muotoon. Kyseinen ulvontareaktio muistuttaa sitä, kuinka ihminen viestii surullisuudestaan tai masentuneisuudestaan.

Haluamme vielä palata hiukan niihin myytteihin ja uskomuksiin, jotka liittyvät koiran ulvontaan. Joidenkin mielestä koiran pitkälle kehittyneet aistit mahdollistavat henkien, sielujen tai kummitusten havaitsemisen. Jotkut taas uskovat vahvasti, että koira voi ennustaa katastrofeja tai jopa kuoleman. Näillä teorioilla ei kuitenkaan ole tieteellistä pohjaa – ainakaan toistaiseksi!