Tiesitkö, että siat eivät hikoile?

“Karjaeläimiksi” katsottujen eläinten ympärillä kiertää joukko sanontoja ja uskomuksia, jotka eivät useinkaan vastaa todellisuutta, kuten lause “hikoilla kuin sika”. Tänään paljastamme vähän tunnetun tosiasian: siat eivät hikoile.

Tässä artikkelissa kumoamme itse asiassa kaksi yleistä uskomusta sioista. Kiinnostaako sinua tietää lisää? Täältä opit lisää sioista, jotka ovat upeita mutta aliarvostettuja eläimiä.

Hikoilevatko siat?

Vastaus on yksinkertaisesti ei, siat eivät hikoile. Hikoiluun tarvitaan hikirauhasia, jotka erittävät vettä ja mineraalisuoloja ihon läpi. Tämä aine (hiki) haihtuu ympäristöön, jolloin ihon lämpötila laskee.

Sioilla on kuitenkin hyvin vähän hikirauhasia, joten niiden on mahdotonta hikoilla. Nämä nisäkkäät ovatkin hyvin herkkiä kuumuudelle, koska lämmön haihtuminen on niillä rajallisempaa.

Koska ihminen itse on niin tottunut tähän lämmönsäätelymekanismiin – me kuulumme itse asiassa eniten hikoileviin eläimiin – emme toisinaan edes tajua, että se ei ole kovinkaan yleistä muilla lajeilla. Esimerkiksi koirat hikoilevat vain tassujensa kautta. Ylimääräisen lämmön haihduttamiseksi ne läähättävät.

Jos siat eivät hikoile, mistä tulee sanonta “hikoilla kuin sika”?

Miten kenellekään on juolahtanut mieleen sanoa, että joku “hikoilee kuin sika”, jos hän ei ole koskaan nähnyt sian hikoilevan? Itse asiassa tämä sanonta on peräisin sen alkuperää koskevasta väärinymmärryksestä.

Vuosisatoja sitten Iso-Britanniassa sanaa sika käytettiin valurautamuoteista, koska ne olivat näiden eläinten nisien muotoisia. Muotissa olevaa sulaa rautaa kutsuttiin possuraudaksi.

Jotta sepät tiesivät, oliko rauta jähmettynyt, heidän oli tarkistettava, oliko sen pinnalla nestekerrosta eli “sian hikeä”. Tästä syystä (ja valimoiden kuumuuden vuoksi) “hikoilla kuin sika” vakiintui sanonnaksi. Sen varsinainen merkitys ei siis liity mitenkään elävän sian hikoiluun.

Miten siat säätelevät ruumiinlämpöään?

Tästä päästäänkin seuraavaan kysymykseen. Jos siat eivät hikoile, miten ne eivät sitten kuole kuumuuteen? Tässä kohtaa tulee esiin toinen myytti sioista – käsitys siitä, että ne kieriskelevät omissa ulosteissaan, koska ne ovat niin saastaisia eläimiä.

Kuten muutkin eläimet, jotka eivät hikoile, siat suojautuvat auringolta ottamalla mutakylpyjä. Myös norsut, virtahevot ja muut nisäkkäät tekevät näin, sillä maaperä muodostaa niiden iholle auringolta suojaavan kerroksen.

Ongelmia syntyy, kun sikoja pidetään huonoissa oloissa. Jos ne elävät omien ulosteidensa keskellä, niillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin piehtaroida niissä kuumuudelta suojautuakseen. Tämän vuoksi ne luonnollisestikin haisevat pahalle ja niille kehittyy iho-ongelmia, mutta se ei ole niille luontaista käytöstä.

Todellisuudessa siat ovat hyvin siistejä eläimiä; jos sinulla on tilaisuus nähdä niiden elävän ihanteellisissa olosuhteissa, huomaat, että ne pitävät itsensä puhtaina ja siisteinä.

Miten auttaa sikoja lämmönsäätelyssä?

Jos elät näiden söpöjen eläinten kanssa, tiedät, että liika auringonvalo voi olla niille haitaksi. Vaikka ne osaavatkin säädellä ruumiinlämpöään kylpemällä, on tärkeää valmistella niiden elinympäristö niin, että ne eivät joudu kärsimään auringon haitoista:

• Lämpöhalvaus: 26 °C ei ole enää sioille optimaalinen lämpötila. Lämpöhalvaus voi olla sioille aivan yhtä hengenvaarallinen kuin mille tahansa muullekin eläinlajille.
• Auringonpolttama: Risteytetyillä sioilla on vaaleampi iho ja vähemmän karvaa kuin villisioilla, minkä vuoksi ne ovat paljon alttiimpia auringonpolttamille. Auringonpolttamat ovat eläimelle hyvin kivuliaita.
• Okasolusyöpä: Auringonpolttama voi johtaa okasolusyöpään, joka on ultraviolettisäteilylle altistumisen vuoksi hyvin yleinen sairaus.

Miten sikojen terveys siis turvataan tältä osin? Suurin osa tiedoista on peräisin eläinsuojeluyhdistyksiltä, jotka pelastavat sikoja maatiloilta. Ne ovat jo monien vuosien ajan pyrkineet tarjoamaan niille parasta mahdollista hoitoa, minkä perusteella voimme jakaa nämä yleisneuvot:

• Sioille tulisi olla tarjolla suoja ja runsaasti varjoa, jotta ne pääsevät suojaan epäsuotuisilta sääolosuhteilta.
• Tarjoa niille lampi: Kaiva vain kuoppa maahan, laita toiselle puolelle luiska ja anna sateen täyttää kuoppa. Siat nauttivat suuresti kylpemisestä ja mudassa kierimisestä. Tila on kuitenkin pidettävä mahdollisimman puhtaana infektioiden ja muiden sairauksien välttämiseksi.
• Tarjoa puhdasta, viileää vettä koko päivän ajan: Juominen on yksi keino alentaa ruumiinlämpöä.
• Käytä aurinkovoidetta: Sioille tarkoitettu aurinkovoide on suuri apu auringonpolttamien – ne rakastavat torkkua auringossa – ja ihosyövän ehkäisemiseksi. Rasvaa tulisi levittää sian korviin, selkään, vatsaan ja hartioihin.

Siat ovat yksi eniten kuritetuista eläimistä populaarikulttuurissa. Ne nähdään aina ravintona tai kauppatavarana, ja niille harvoin annetaan omaa identiteettiä, vaikka ne ovat uskomattoman älykkäitä ja rakastavia eläimiä. Siksi niitä ympäröivien myyttien kumoaminen on askel kohti niiden todellisen luonteen tunnistamista ja empatian lisäämistä niitä kohtaan.