Lapset ja lemmikit sopivat elämään yhdessä
Lapset ja lemmikit sopivat elämään yhdessä, ja useat tutkimukset jopa todistavat, että koiran tai kissan kanssa asumisella on monia positiivisia vaikutuksia niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Sen lisäksi, että lemmikki parantaa lapsen terveyttä, eläimen kanssa elämisellä voi olla hyvä vaikutus myös lapsen psykologiseen kehitykseen ja persoonallisuuteen. Myös eläin hyötyy lapsen kanssa elämisestä – jatka lukemista ja kerromme asiasta lisää!
Milloin lapsi voi alkaa elää lemmikin kanssa?
Ennen kuin kerromme lasten ja lemmikkien vaikutuksista toisiinsa, katsotaan missä iässä lapsi sopii lemmikin kanssa elämiseen. Kolmeen ikävuoteen asti lapsen on vaikeaa ymmärtää ero elävän olennon ja lelun välillä, vaikka eläin liikkuukin itsenäisesti.
Tämä ei tarkoita, että et voisi pitää lemmikkiä taaperon asuessa kotonanne. Tulee vain olla tarkkana lapsen ja eläimen vuorovaikutuksen suhteen. Kun lapsi on 4-vuotias, hän pystyy muodostamaan hyvän suhteen perheen lemmikkiin, ja näistä kahdesta voikin tulla mitä parhaimmat ystävät.
On siis parempi hankkia lemmikki vasta lapsen saamisen jälkeen. Kun lapsi alkaa olla tietoinen elävistä olennoista, hän on jo kehittynyt siitä vaiheesta, jossa hän tutkii sekä tekee sellaisia asioita, jotka häiritsevät eläintä.
Mitä sitten tulee tehdä, jos lemmikki on jo olemassa, kun vauva syntyy? Tällöin kaikki riippuu eläimen persoonallisuudesta, iästä sekä siitä, kuinka se on vuorovaikutuksessa omistajiensa kanssa.
Moni koira tai kissa on melkoisen mustasukkainen vauvalle – eläin kokee, että se on korvattu. Yritä saada lemmikki osaksi perheen leikkejä ja aktiviteetteja, jotta se ei tuntisi näin.
Lapset ja lemmikit sopivat elämään yhdessä
Katsotaan sitten seurauksia sekä lapselle että eläimelle – useimmat seuraavista vaikutuksista alkavat jo yhteiselon ensi hetkellä:
1. Lapsen kehityksen tehostuminen
Kissa tai koira kotona lapsen varhaisissa vaiheissa auttaa häntä olemaan rauhallisempi ja kehittämään itsevarmuuttaan. Lapsi on yleensä myös vähemmän stressaantunut, ja hän liikkuu enemmän sekä on yleisesti ottaen onnellisempi.
2. Lapsi on vähemmän sairaana
Vaikka moni vanhempi on huolissaan lapsen terveydestä lemmikkiin liittyen, yhteiselo on itse asiassa loistava asia lapsen vastustuskyvyn kehittymisen ja vahvistumisen kannalta.
Etkö usko? Jos lapsi altistuu eläimille varhaisessa vaiheessa, hän altistuu myös eräille viruksille ja baktereille, ja siten keho osaa tuottaa oikeita vasta-aineita näihin liittyen. Kissan- tai koirankarvat lattialla ovat myöskin hyväksi, sillä ne vähentävät riskiä lapsen allergiasta jopa 50 %:lla.
Asia ei toisaalta ole ihan näin yksinkertainen, sillä on myös eräitä eläinten sairauksia, joita lapsi ei pysty kestämään, kuten loiset tai sienitartunnat. Voit kuitenkin varmistaa, että nämä eivät ole ongelma, jos pidät lemmikkisi rokotettuna ja huolehdit sen madotuksesta.
3. Lapsi saa ystävän
Tämä on erityisen hyvä asia silloin, kun lapselllasi ei ole sisaruksia. Lemmikistä tulee lapsen ensimmäinen ystävä, ja yhdessä he tekevät kaikenlaista, jakaen lelut ja leikit. He pitävät huolta toisistaan. Ei ole mitään parempaa lastenvahtia kuin koira, joka suojelee. Se ei koskaan anna lapsen pudota, se saa hänet nauramaan, ja hauskuus on taattu.
4. Vastuullisuuden oppiminen
Tämä vaikutus alkaa lapsen ollessa hiukan vanhempi, noin 6-vuotiaana, jolloin hän alkaa nähdä lemmikin elävänä olentona, jolla on tunteet. Tämä on täydellistä aikaa lapsen vastuullisuuden tunteen kehittämiseksi lemmikistä huolehtimisen avulla. Esimerkkejä ovat seuraavat tehtävät:
- lemmikille ruoan ja veden antaminen
- kävelylle vieminen
- kylvettäminen
- lelujen ja esineiden kerääminen
- lemmikistä huolehtiminen automatkalla
- puutarhasta jätösten siivoaminen
- herkkujen antaminen, kun lemmikki on käyttäytynyt hyvin
- uusien temppujen opettaminen.
5. Lapsesta tulee empaattisempi
Kissat ja koirat voivat olla hyvin terapeuttisia lapsille etenkin, jos heillä on ongelmia. On hyvin tunnettu fakta, että lemmikkien kanssa elävät lapset ovat ystävällisempiä ja vähemmän aggressiivisempia, tulevat paremmin toimeen omanikäisten kanssa sekä viestivät paremmin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Daly, B., & Morton, L. L. (2006). An investigation of human-animal interactions and empathy as related to pet preference, ownership, attachment, and attitudes in children. Anthrozoos. https://doi.org/10.2752/089279306785593801
- Kaminski, M., Pellino, T., & Wish, J. (2002). Play and pets: The physical and emotional impact of child-life and pet therapy on hospitalized children. Children’s Health Care. https://doi.org/10.1207/S15326888CHC3104_5
- Prokop, P., & Tunnicliffe, S. D. (2010). Effects of having pets at home on children’s attitudes toward popular and unpopular animals. Anthrozoos. https://doi.org/10.2752/175303710X12627079939107
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.