Millainen eläin on harvinainen matamata?

13.6.2019
Matamata on Etelä-Amerikan Amazoniassa elävä chelidae-heimoon eli käärmeenkaulakilpikonniin kuuluva erikoinen kilpikonnalaji.

Matamata on erikoisen näköinen ja erittäin mielenkiintoinen Etelä-Amerikan Amazoniassa elävä kilpikonna. Se eroaa ulkonäöllisesti selvästi muista kilpikonnista. Siinä missä useimmiten kilpikonnat ovat melko söpön ja viattoman näköisiä, matamata vaikuttaa jopa hieman pelottavalta – etenkin, jos kyseessä ei tiedetä olevan kilpikonna.

Tänään kerromme tästä erikoisesta metelijasta taksonomian näkökulmasta. Jatka siis lukemista oppiaksesi lisää matamata-kilpikonnan ulkonäöstä, käytöksestä, elinympäristöstä ja lisääntymistavoista.

Millainen eläin on harvinainen matamata?

Fyysiset ominaisuudet

Morfologisesti matamata erottuu suurella, pitkällä, litteällä ja kolmiomallisella päällään. Sen kaula on litteä ja pitkä, ja pidempi kuin sen selkäranka, jota suojaa kilpi. Kaulan sivuilla on piikkejä, jotka saavat sen näyttämään sahan kaltaiselta.

Kilpikonnan iho on pahkuroiden peitossa, minkä vuoksi se on epämiellyttävän näköinen. Voit huomata myös tuntosarvet ja kaksi lisäsäiettä leuassa.

Ihon ”pahkurat” ovat kuitenkin hyvin tärkeitä matamatalle sen arjessa. Ulkonäkönsä ansiosta tämä kilpikonna pystyy helposti naamioitumaan ympäristössään. Se saattaakin välttyä täysin huomatuksi tulemiselta, kun lähellä on petoja.

Matamatan nokkakin on hyvin erityinen, sillä se on putkimainen ja pitkä. Se muistuttaakin torvea. Nenä toimii snorkkelina, mahdollistaen veden alla pysymisen useamman tunnin ajan.

Kilpi on noin 40 cm pitkä täysikasvuisella uroksella. Sen pääväri voi olla tummanruskea tai musta. Alapuoli on kapea, huomattavasti taaksepäin kallistunut ja edessä lyhyt.

Mikä eläin on harvinainen matamata?

Sukupuolidimorfismi

Tämä tarkoittaa, että jonkin tietyn lajin sukupuolilla on erottavia piirteitä, jotka eivät koske sukupuolielimiä. Pääasiallinen tällainen piirre matamata-kilpikonnilla on vatsanpuoleisen kilven muoto. Se on uroksilla huomattavasti konkaavimpi kuin naarailla. Lisäksi häntä on pidempi ja paksumpi.

Elinympäristö

Matamata kuuluu makeanveden kilpikonniin, jotka ovat kotoperäisiä Etelä-Amerikassa. Sitä löytyy Amazon- ja Orinoco-jokien alueilta laajalti. Lajia esiintyy Brasiliassa, Kolumbiassa, Perussa, Venezuelassa, Ecuadorissa ja Guyanassa.

Matamatalla on selkeä mieltymys rauhallisiin joki-, lampi- ja suoalueisiin, kuten myös viemärivesien laskualueisiin. Se elää yleensä matalissa vesissä, sillä sen nokan täytyy pystyä ylettymään pinnalle hengityksen mahdollistamiseksi.

Itse asiassa matamalaa on ilmestynyt viemärivesien laskualueille Kaakkois-Floridassa Yhdysvalloissa. Tämä on luultavasti tapahtunut laittoman eksoottisten lemmikkien kaupan seurauksena. Matamatojen populaation alkuperä alueella on kuitenkin epävarma.

Ruokavalio

Nämä kilpikonnat ovat ainoastaan lihaa syöviä. Niiden ruokavalio koostuu pääasiassa kirjoahvenista tai selkärangattomista vesieläimistä. Lajin metsästystekniikka on kehittynyt ja opportunistinen: matamata käyttää hyödykseen kykyään sulautua ympäristöönsä.

Se viettää tuntikausia liikkumattomana veden alla huomaamattomana. Kun se huomaa saaliin, se työntää päänsä ulos ja avaa suunsa mahdollisimman leveäksi. 

Erikoisen näköinen matamata

Tämä saa aikaan alhaisen paineen ”mikroympäristön”, jossa saalis tulee imaistuksi matamatan suuhun. Se sulkee sitten suunsa nopeasti, nielaisee saaliinsa ja päästää veden ulos hitaasti.

Lisääntyminen

Lajin lisääntymisjakso on kerran vuodessa silloin, kun kevät alkaa eteläisellä pallonpuoliskolla. Urokset ja naaraat kohtaavat paritellakseen lokakuun alusta joulukuun puoliväliin.

Parittelua ennen uros usein kurottaa päätään toistuvasti, avaten ja sulkien suutaan. Se voi myös ojentaa raajojaan ja heitellä päätään naarasta kohden sadakseen tämän huomion.

Parittelun jälkeen naaras on raskaana noin 200 päivän ajan. Tämän jälkeen naaras munii 12-20 pallonmuotoista munaa. Ne ovat hyvin hauraita ja laitetaan talteen varovaisesti.

Jälkeläiset ovat pieniä, ja niiden alapinta ja selkäkilven alareuna ovat vaaleanpunaiset tai punaiset. Kuulo- ja tuntoaistit ovat erittäin kehittyneet, mutta poikasilla on huono näkökyky. Niillä on aistihermoja ihon poimuissa, ja nämä auttavat havaitsemaan liikkeitä ympäristössä.

Vankeudessa eläessään matamata voi olla jopa 35-vuotias. Sen luonnollinen elinikä sille ominaisessa ympäristössä ei kuitenkaan ole tiedossa. Tieteilijöiden arvio on 15-20 vuotta.