6 tiikerin alalajia

Tiikeri on Itä- ja Kaakkois-Aasiassa elävä maailman suurin kissaeläin, joka tunnetaan oranssinsävyisestä, raidallisesta turkistaan. Tiikerit jaetaan yhdeksään alalajiin, joista tänä päivänä jäljellä on enää kuusi. Niistäkin lähes kaikki ovat valitettavasti sukupuuton partaalla. Kaikki nämä alalajit polveutuvat samasta kantamuodosta, joka eli vielä 100 000 vuotta sitten. Tänään esittelemme nämä kuusi vielä elossa olevaa tiikerin alalajia.

Kun viime vuosisadan alussa maapallolla eli 100 000 luonnonvaraista tiikeriä, nykyään jäljellä on enää 4 000 yksilöä. Tiikerit ovat menettäneet 93 % alkuperäisistä elinalueistaan, mikä johtuu suurelta osin ihmisen levittäytymisestä, eli infrastruktuurin rakentamisesta ja metsien tuhoamisesta maa- ja metsätalouden tieltä. Tiikereiden tulevaisuus on ollut pitkään vaakalaudalla, mutta viime vuosien suojeluponnistusten ansiosta luonnonvaraisten tiikereiden määrä on vihdoin kääntynyt kasvuun.

6 tiikerin alalajia

1. Sumatrantiikeri

Sumatrantiikereitä – joista yksi esiintyy artikkelin pääkuvassa – tavataan lajin nimen mukaisesti Indonesiaan kuuluvalla Sumatran saarella, missä ne elävät metsissä, tasangoilla, alangoilla ja vuorilla. Sumatrantiikeri on viimeinen suurilla saarilla asuvista tiikerin alalajeista ja äärimmäisen uhanalainen laji. Yksilöitä arvioidaan elävän luonnossa enää 200-400, ja lajin pelätään kuolevan sukupuuttoon tämän vuosisadan aikana.

Sumatrantiikerit ovat nykyään elävistä tiikereistä pienimpiä ja väritykseltään tummimpia. Urostiikeri painaa noin 120 kiloa ja naaras 90 kiloa. Uroksen pituus on keskimäärin 2,4 metriä ja naaraan 2,2 metriä. Sumatrantiikerin tiheäjuovainen karva on lyhyempi kuin muilla tiikereillä. Sumatrantiikerit ovat hyviä uimareita ja viihtyvät monien muiden tiikereiden tavoin vedessä.

2. Malakantiikeri

Malakantiikeri luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi, sillä vapaana luonnossa elää enää noin 500 yksilöä. Malakantiikerit elävät pienellä alueella Malesiassa ja Thaimaassa Malakan niemimaan kärjessä. Aikuinen malakantiikeriuros painaa noin 120 kiloa ja voi kasvaa jopa 260 senttimetrin pituuteen. Naaraat ovat hieman pienempiä noin 100 kilon painolla ja 240 senttimetrin pituudella. Malakantiikerit metsästävät tavallisesti peuroja, villisikoja ja sikoja, mutta syövät toisinaan myös karhunpentuja sekä norsun ja sarvikuonon poikasia.

3. Indokiinantiikeri

Indokiinantiikeri, joka tunnetaan myös malaijantiikerinä, nimettiin omaksi tiikerin alalajikseen vasta vuonna 1968. Nämä tiikerit elävät Kaakkois-Aasiassa pääosin Vietnamin, Kambodžan, Thaimaan ja Laosin alueella, minkä lisäksi yksilöitä on tavattu Myanmarissa, Etelä-Kiinassa ja Malesian niemimaalla. Koska indokiinantiikerit asuvat kaukaisilla, metsäisillä ja vuoristoisilla rajaseuduilla, niitä on tutkittu ja seurattu verrattain vähän. Niitä arvioidaan elävän luonnonvaraisina noin 1300.

Indokiinantiikeriurokset painavat 150-195 kiloa ja ovat keskimäärin 270 senttimetriä pitkiä, kun taas naaraat painavat 100-130 kiloa ja ovat pituudeltaan 230-256 senttimetriä. Indokiinantiikerin leveäraitainen turkki on tummempi kuin monella muulla tiikerin alalajilla. Nämä eläimet saalistavat ravinnokseen villisikoja, hirvieläimiä, kilpikonnia ja erilaisia kaloja.

4. Intiantiikeri

Intiantiikeri eli bengalintiikeri on monelle tutuin tiikeri ja sekä Bangladeshin että Intian kansalliseläin. Intiantiikeri on myös yleisin tiikerin alalaji, sillä Kansainvälinen ympäristöjärjestö WWF on arvioinut luonnonvaraisena elävän noin 2500 yksilöä. Intiantiikereitä tavataan etenkin Intian ja Bangladeshin alueella, mutta jonkin verran myös Nepalissa, Kiinassa ja Bhutanissa. Ne elävät metsissä ja ruohoalueilla.

Intiantiikerit ovat siperiantiikereiden ohella suurimpia vielä elävistä tiikereistä. Uros painaa 180-260 kiloa ja on 2,7–3,1 metriä pitkä. Tiikerin turkki on oranssi tai kellanruskea ja geneettisen mutaation vuoksi siinä voi olla vaaleita alueita, joissa on mustia raitoja. On olemassa myös valkoinen värimuoto, jota kutsutaan rewantiikeriksi.

Intiantiikerit metsästävät esimerkiksi hirvieläimiä, antilooppeja ja villisikoja. Ne ovat harteikkaita eläimiä, joilla on suuret etujalat ja tassut, mikä auttaa kookkaankin saaliin kaatamisessa. Ne tarttuvat saaliiseen vahvoille leuoillaan ja pitkillä raateluhampaillaan. Intiantiikerit elävät yksinäistä elämää, pois lukien ajan, jonka ne viettävät pentujensa kanssa. Suurin osa pennuista syntyy helmi- ja toukokuun välillä sadan päivän raskauden jälkeen. Pentueessa voi olla jopa kuusi pentua, jotka pysyvät emonsa rinnalla kahden vuoden ikään asti.

5. Siperiantiikeri

Siperiantiikerit eli amurintiikerit elävät Amurjoen lähistöllä itäisessä Siperiassa. Ne elävät pohjoisella havumetsävyöhykkeellä yhdessä muun muassa susien, karhujen, ilvesten ja ahmojen kanssa. Ne saalistavat lähinnä villisikoja, metsäkauriita, saksanhirviä ja japaninhirviä, mutta toisinaan ne syövät myös muita eläimiä.

Siperiantiikeriurokset painavat 125-200 kiloa ja ovat ilman häntää noin 1,8-2,1 metrin pituisia. Naaraat painavat 113-127 kiloa ja ovat 1,7-1,8 metrin pituisia. Siperiantiikereillä on muita tiikereitä pidempi turkki. Laji on erittäin uhanalainen, ja vuonna 1940 populaation kooksi arvioitiin noin 40 yksilöä. Kanta on onneksi hiljalleen vahvistumassa, ja viimeisten arvioiden mukaan siperiantiikereitä elää vapaana 480-520 yksilöä.

6. Kiinantiikeri

Kiinantiikeri eli amoyntiikeri on äärimmäisen uhanalainen laji, jonka valitettavasti odotetaan kuolevan pian sukupuuttoon. Luonnossa arvioidaan olevan jäljellä enää noin 20 yksilöä, minkä lisäksi vankeudessa elää noin 60 yksilöä. Kyseinen alalaji on ruumiinrakenteeltaan kaikkein lähimpänä alkutiikeriä. Kiinantiikerillä on tummahko, pitkä turkki, jossa on tiheitä ja leveitä raitoja.